Mikkelissä :)

Nettiongelmia ja kaikenlaisia muitakin, kuten lamppuongelmia on ollut, mutta Mikkelissä onnellisesti ollaan. Muuttoprojekti oli rankka ja koirat kärsivät aivoja vaativan tekemisen puutteesta kun aika oli todellakin kortilla. Kaivokselan asunto meni eteisen remontin jälkeen kaupaksi aika helpolla, mikä olikin tärkeintä tässä muutossa. Pakkauksenkin aloitin jo hyvissä ajoin ja hyvä niin, koska tavaraa tässä seitsemän hengen taloudessa on aika tavalla.

Valitettavasti kuitenkaan kaikki eivät selvinneet Mikkeliin saakka :(

8.1. Poni löytyi lopullisesti raadeltuna lattialta makaamasta, joten sen matka päättyi sinne, mistä Mai sen alun perin löysikin.

Ja reilun viikon päästä edellisestä menetyksestä sanoin hyvästit Ugylle 110 000 km:n yhteisen taipaleen jälkeen.

Jotta viimeiseen kuukauteen saatiin vielä vähän lisää säpinää, niin uusi kulkupelimme hajosi jo ensimmäisellä kotimatkalla, joten sain korjausten ajaksi alleni Avensiksen. Kiva farmari, mutta Octavia oli kyllä parempi Mondeon kuin Avensiksen jälkeen. Mutta on se silti vielä rutkasti parempi kuin Mondeo, kun Octaviaan pääsee sisälle kaikista ovista ja vilkun näytön yhteydessä ei välky sumuvalot.

Helsingissä/Vantaalla ei siis tammikuussa ehditty treenaamaan tai jos oltais ehditty, niin oli liikaa pakkasta. Koirien energioita purettiin siis ainoastaan lenkeillä ja koirapuistossa, joten se alkoi kyllä tuntua jo nahoissa. Mai kärsi taas varmaan eniten tästä tylsästä ajasta, mutta alkoi se nostamaan kierroksia muillakin.



Kissoille muuttoaika oli taas paljon hauskempaa aikaa, koska ympäri asuntoa nousi erilaisia kiipeilytorneja ja kaikki uudet laatikot, tyhjentyneet tasot ja kasatut nyssäkät piti tietysti käydä makaamassa ja koluamassa.

Täällä koirien tylsyys on onneksi katkaistu. Asumme tällä hetkellä aivan mahtavien ulkoilumaastojen äärellä. Valmiiksi tehtyjä ja suurelta osin valaistujakin reittejä menee kilometritolkulla heti sisäpihan takana eikä koirien uimarannallekaan ole pitkä matka ja niitä epävirallisia lampien rantojahan riittää runsain mitoin joka puolelta kotia. Koirat ovat siis saaneet nauttia vapaudestaan metsässä ja lampien jäällä ja uusia reittejä löytyy pitkäksi aikaa. Nyt onkin siis todella vaikeaa löytää toista sopivaa kotia yhtä hyvien maastojen ääreltä. Nyt kun ei tarvitse enää lähteä jälkiä tai esineruutuakaan tekemään auton kanssa. Sen kun marssii viereiseen metsään ja aktivoituu :)

Tätähän täällä riittää.

Mutta onhan meillä aktivoiduttu muutenkin kuin metsien koluamisella. Agilitytreenit on pyörineet alusta asti eli Mailla ja Halilla on paikat MAH:n omatoimiryhmässä ja Kiila treenaa ryhmän jälkeen yksityisopissaan. Lisäksi Hali sai paikan kouluttajallisesta tokoryhmästä, mikä vaikuttaa todella hyvältä erityisesti kouluttajan osalta. Ja netin toimintaan saannin jälkeen rupesivat myös PK-asiat järjestymään eli Mailla on paikka hakuryhmässä ja Kiila sai viimeisen paikan MPKY:n pelastuskoiraryhmästä. Ainoastaan meiltä puuttuu enää viestipari eikä täällä ole vielä viestiryhmääkään, mutta kiinnostusta kuulemma olisi. Asiat ovat siis koiraharrastusten osalta aika hyvällä mallilla :)

MAH:n vastaanotto yhdistykseen oli todella lämmin ja ryhmät ovat todella hyviä kuten harjoituksetkin. Hali aloitti kyllä juoksunsa pari viikkoa sitten, joten se on joutunut pitämään taukoa hallitreeneistä siitä asti, mutta ehti se onneksi pari viikkoa käymään ja aikaa jää vielä agilityssäkin rotumestaruuksiin valmistautumiseen. Agilitya ja tokoa saamme siis harjoitella nykyään lämpimissä olosuhteissa hyvällä keinonurmipohjalla. Erityisesti tokossa se on ollut luksusta kun namipalkkaus on paleltuvien käsien osalta helpottunut ja pallopalkkaus Halille on helpottunut kun lelut eivät ole heti hiekkaisia. Myös Kiilan palkkaus raatoeläimillä on nykyään helpompaa kun ei tarvitse sitä hiekkaantumista huomioida.

Nyt kun Halilla on juoksu niin Mai tuuraa sitä tokovuorolla. Halillehan tokokiemurat ovat tuttuja, mutta Mai oli huvittava viime viikolla. Aluksi teimme makuuta vähän erikoisemmin eli koirat nostettiin häiriökäskytysten lomassa välillä kaukojen tapaan istumaan ja sitten taas uusi asennon vaihto. No, Maihan ei reagoinut istumiskäskyihin, kun se oli sitä mieltä, että nyt on paikkamakuu. Sain sen kuitenkin apujen kanssa istumaan, mutta hetken päästä se silmät pyörien meni takaisin maahan kun luuli varmaan ymmärtäneensä väärin. Maa veti siis kovasti koko session ajan puoleensa, mutta Main uran kannaltahan se oli varmaan parempi niin. Ohjatuissa harjoituksissakin Mai teki ruudun ja kaukojen sijaan seuraamista ja noutoa. Noudon osalta tultiin siihen tulokseen, että sillekin voisi tehdä takaisintuontivauhtia kiertämisen kautta, joten itsenäisesti rupesin sitä heti työstämään. Laitoin tuolin kierrettäväksi objektiksi, mutta siitähän ei seurannut kuin naurut kun Mai juoksi kiireesti tuolin päälle nököttämään. Käänsin sitten tuolin niin, että selkänoja on meihin päin, mutta sittenhän muori menikin selkänojan yli tuolille nököttämään. Olihan se vähän hankalan näköistä hommaa kun tuoli oli kovin liukaskin eikä rautalangasta vääntäminenkään toiminut kauempaa. Höpsö Mai oli ihan hurmiossa muutenkin niin, että silmät pyöri kuin hedelmäpelissä :D

Ai mun vai?

Mai pääsi myös kokeilemaan viikko sitten mökkikylätreenejä, missä tuli todettua, että nyt on tullut todellinen aivopieru ilmaisuun. Ensimmäisellä kerralla se otti rullan jo mennessä ja tuli väärältä mökiltä minun luokse. Uudella lähetyksellä se otti rullaa jo lähetyksessä kiellosta huolimatta, joten lennossa siirryttiin suorapalkkaan ja toisella kerralla ilmaisu hoidettiin irto-kiintorullalla eli Mai sai kiintorullansa maalimieheltä. Hyvä niin, koska se yritti jo mennessä hamuta olematonta rullaa kaulaltaan. Korjaussarjaksi siis tiedossa irtorullia joksikin aikaa.

Myös Kiila pääsi PEKO-ryhmän hakutreeneihin. Ne oli Kiilan aivan ensimmäiset henkilöetsinnät joten aloitin mielikuvilla niin, että vietiin maalimies yhdessä laajan lenkin kautta piiloon ja saman lenkin kautta takaisin lähetyspaikalle. Kaikilla lähetyksillä Kiila juoksi suorinta tietä maalimiehille eli tiesi näemmä koko ajan, missä ne ovat. Ainoastaan toisella ukolla se kävi maalimiehellä ja tuli pois. Se kävi vielä toisenkin kerran, minkä jälkeen meni sijaistoiminnoille eli kävi kakalle. Ehkä hätäkin yllätti, mutta jatkossa kehotin maalimiehiä kehumaan Kiilaa heti kun se tulee lähelle. Eihän pieni voi tietää, että näiltä tyypeiltä saa myös palkkaa ennen kuin se sille opetetaan. Viimeiset kaksi lähetystä ja löytöä menivät aivan mahtavasti. Nyt taikanenän taidot saadaan hyötykäyttöön ja Kiila vaikutti tykkäävän hommasta kovastikin.

Viime viikonloppuna kävimme myös Main kanssa Lappeenrannassa lopettamassa pitkän kisataukomme. Perinteisesti ensimmäiseltä radalta otettiin kisatauon jälkeen hylätty kun Mai otti ihan ihme kieltoja epävarmuuden vuoksi ja hyppäsi lopulta yhden hypyn molempiin suuntiin. Hyppyradalla alas tuli putken jälkeisen okserin rima ja toiselta agiradalta tuli 10.

Nyt olemme siis ilmoittautuneet ties minne, joten niitä ja viimeisten lumien sulamista odotellessa.

Jo se viheriöi.

Meidän hulmuturkkia vielä eri kanteilta harmillisen pilvisessä valossa: