lauantai 20. heinäkuuta 2013

Lomaa odotellessa

Loma lähestyy ja Kiila kasvaa. Nyt Kiila on niin suloinen, että sitä ei millään malttaisi jättää enää silmistään työpäivän ajaksi. Viime viikon aikana se on oppinut tekemään tarpeitaan ulos, juoksemaan, leikkimään ja syömään muutakin kuin maitobaarin antimia. Hyvin se oppinut tavoin tavoillekin kun pikkuneitiä ei saa enää herätyskellokaan hereille, jos unet on vielä kesken. Se nukkuu siis makeasti lenkillä sylissä, kotona riehuvien kanssa-asukkiensa keskellä eikä kovat äänetkään saa sitä heräämään. Pariin kertaan se on säikäyttänyt minut ja Main kun ei herää kovallakaan töninnällä. Hereillä sitten menoa jo riittää. Yksin se viihtyy jonkin verran leikkiessään, mutta muuten se haluaa olla seurassa. Se on saanutkin hengailla paljon koko asunnossa kunhan on ensin tehnyt pissat ulos.


Kiilalla alkaa olla hampaat, joten se on alkanut maistelemaan kiinteää ruokaa. Maitoa on vielä riittämiin, joten aloitamme vasta nyt vähitellen kiinteään ruokaan siirtymisen. Se tietäneekin sitten sitä, että pentuaitaukseen alkaa ilmestymään suurempia sotkuja kun tähän asti niitä ei ole näkynyt.

Yksi väsynyt matkustajaa-a

Vesseli on käynyt yksin pissilenkeillään, mutta on ollut myös toisten mukana pitkillä lenkeillä. Kassissa se ei ole enää suostunut reiluun viikkoon kulkemaan, mutta sylissä se on tyytyväinen. Se katselee kädeltä sitten maisemia tai nukkuu. Se on saanut lenkeillä kokeilla kaikenlaisia alustoja ja lenkin pituudesta riippuen ruokataukokin on saattanut olla ohjelmassa.


Kiilalla on ollut omassa yksiössään sama kissan pesä kuin U-pennuillakin aikoinaan. Se ei ole ollut ollenkaan kiinnostava, mutta nyt kun sinne oli ilmestynyt kaveri, joten sieltähän minä Kiilan yllätin. Pesä vaatii siis tungoksen, jotta siellä on kiva nukkua.

Trenditietoisella tyttölapsella täytyy ehdottomasti olla oma Hello Kitty.
U-pennuilla pesä oli hyvinkin suosittu, mutta sillä porukalla saikin pesään helposti tungoksen järjestettyä. Kuvassa Uula ja Jussa sekä edessä Hali.
Ei me olla pelkästään pennun kanssa leikitty. Hali on päässyt tokoilemaan ja agittamaankin. Lisäksi se pääsi tänään lauantaina tokokokeeseen. Menimme uudestaan alokasluokkaan, jotta saisimme koekokemusta ja helpointahan sitä on noista alemmista luokista hakea. Ei mennyt ihan putkeen tänäänkään, mutta ALO1 tuli 177 pisteellä.

Koe oli Janakkalassa ja tuomarina meillä oli Hannele Pörsti. Hali hoiti tänään homman niin, että juttua riittää kun täydelliset suoritukset eivät selityksiä yleensä kaipaa. Nyt ongelmaa tuotti paikkamakuun perusasentoon nousuvaiheessa Halin pepussa pyörivä ötökkä, joka ehkä pistikin, sekä autolla havaitut lihapullat. Perusasennot oli siis hukassa ja seuraamisissa oli tavatonta väljyyttä. Mitä ihmettä, mut tokokoira ei käyttäydy koskaan noin! Lopuksi en antanutkaan palkkoja autolla vaan palasimme takaisin kentälle ja palkkasin pienistä tokosuorituksista. Seuraavalla kerralla en kyllä näytä palkkoja autolla vaan pakat tulee jotenkin muuten.

Halin tulostaulu:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 (nousi vajaasti ylös kun ötökkä piinasi peppua, mutta se ei näy tuloksessa)
Seuraaminen kytkettynä: 8 (ahne pirulainen mietti jotain muuta kuin mitä oltiin tekemässä)
Seuraaminen taluttimetta: 8 (sama laulu kuin edellä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10 (lähti kyllä vinosta perusasennosta)
Luoksetulo: 10 (tähän olin minäkin tyytyväinen)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5 (alustava osuus hanurista kun Hali oli matkalla autolle)
Estehyppy: 7 (lähti hypylle vasta toisella ja perusasentoa ei ymmärtänyt ollenkaan, joten kiersi toisella käskyllä hypyn toiselle puolelle, mitä ihmettä)
Kokonaisvaikutus: 8

Yhteispisteet: 177

Mai on saanut vain tottistella muutamaan kertaan. Agittamaan olisin ottanut sen tostaina, mutta satoi enkä halunnut hiekottaa märkää koiraa pennun vuoksi. Mai onkin aktivoinut itse itseään lenkeillä kiviä bongaamalla ja niille kiipeämällä.

Tässä olis hyvä

Pikkuisen turhan suuri ja hankala kiivettävä

Riittääkö puoliväli?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ahdistus löytyy geeneistä

Näin Kiila luki Karjalaisesta vessassa käyntiä harjoitellessaan.


Lauantai-iltana Kiilan yksiö laajeni melkein makuuhuoneen kokoiseksi ja nyt siellä on erillisen vessan lisäksi parikin varsinaista makuupaikkaa sekä leikkiareena. Yksiössä on myös "makuualkovi", johon Kiilan olisi hyvä tutustua ennen parin viikon päästä tulevaa lomamatkaa.

Pentu on reipas ja se on saanut laajennetun yksiönsä lisäksi tutustua koko asuntoon ja hengaillakin pidempiä aikoja muiden seurassa. Näin kodin äänet tulevat tässä sivussa tutuiksi eikä pentu häiriinnykään mistään. Eilenkin kannoin sen pesästä mun kanssa terlkkaria katsomaan. Luulin, että se heräsi, vaikka oli vähän veltto. Kiila herästi kuitenkin vasta pitkän ajan jälkeen silmät auki vilkkaita unia katsottuaan.

Söpöstelyä flamingon kanssa

Hali lainasi ystävällisesti Kiilalle nasua ja tikrua.

Väsyttää!

Katsokaa videot niin ymmärrätte pienen koiran väsymyksen.
Ensin piti leikkiä Halin kanssa


Ja sitten vielä äiskän kanssa.


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Taitavat siskokset

Tänä kesänä emme ehtineet Purina Openiin kuin viimeiselle kerralle kisaamaan. Mai on tietysti vielä kisakiellossa Kiilan vuoksi ja Pinjalla on juoksu, joten ainoa kisakuntoinen oli Hali. Ilmoitin sen edellisenä iltana pienoisen treenailun jälkeen ensimmäistä kertaa varsinaisesti kakkosluokkaan.

Hali on kisannut viimeksi huhtikuussa eikä me olla aivan kamalasti yhdessä treenattu, joten jännitti aivan kamalasti. Ohjaus tuntui ihan kököltä, mutta nollarata me väännettiin ja Hali sijoittui kolmanneksi. Kaiken lisäksi se oli LUVA 0, joten ensimmäinen etappi kohti kuninkuusluokkaa on saavutettu. Toinen rata ei mennyt ihan niin hyvin. Radalla oli todella tiukka avokulma kepeille ja sen lisäksi oli pakko vielä valssata eikä Hali vielä osaa niitä. Ajatukset oli siten heti radan alusta jo loppupään hankalassa kohdassa, mikä vaikutti myös ohjaukseen. Hylätty tulikin jo aiemmin kun ajattelin Halin kääntyvän helpommin, mutta enemmän olisi pitänyt ohjata. Hali meni sitten väärään päähän putkea, mutta virhe olisi tullut sieltä kepeiltäkin. Tiedetäänpähän mitä mm. harjoitella. Tulokset löytyy HAU:n sivuilta.

Kävimmekin torstaina harjoittelemassa muun lisäksi myös noita avokulmia, mutta työtähän niissä vielä riittää. Myös Mai pääsi agittamaan kun se on niin hyvässä kunnossa yhden pennun hoidosta. Ennen agituksia kävimme 1,5 tunnin metsälenkillä, minne myös Kiila pääsi mukaan. Metsään se matkusti kassissa nukkuen, mutta metsässä se sai tutustua maailmaan tarkemmin jaloitellen ja sylistä katsellen. Evästaukojakin sillä oli kaksi kun oli maitobaari mukana.

Kotona Kiila on tutustunut jo kaikkiin kämppäkavereihinsa ja erityisesti Hali on ollut aivan ihana pennun kanssa. Halin läsnäolo saa Kiilan leikkimielen esiin kun Mai herättää Kiilassa lähinnä nälän.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tämän hetken uutinen on jo kohta jo vanha juttu

Mai täytti tänään 6 vuotta, vastahan se oli itsekin pentu ja nyt sillä on jo itsellään 9. oma pentu.

Paljon onnea Mai <3
Ja 9. pentu Kiila kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia:
- Lauantaina se käveli jkv hoiperrellen ja sunnuntaina jo pystyasennossa taivallus onnistui pentulaatikon laidalta toiselle. Eilen maanantaina näin sen ottavan jo ensimmäiset juoksuaskeleet.
- Lauantaina silmänurkista näki, että silmät lähtevät aukeamaan ja sunnuntaina sumeaa sinistä silmää näkyi jo pikkuisen. Eilen maanantaina silmät olivat puoliksi auki ja tänään ne on avautuneet kokonaan.
- Korvat ovat auenneet ja kuulo alkanut toimimaan erityisesti kovien äänien osalta.
- Eilen maanantaina se istui ensimmäisen kerran ja sen jälkeen se on töröttänyt istualleen useampaankin kertaan.
- Viikonloppuna Kiila rupesi tutustumaan asuintovereihinsa ja tänään se otti jo ensimmäisen leikki-/uhkaeleen (hyökkäys eteenpäin) Halia kohden
- Kaiken huippuna Kiila osaa ravistaa itseään ja peruuttaakiin

Kiila ensimmäistä kertaa ulkona ilman pyyhealustaa.

Hanna löytyi, vaikkakaan silmistä ei tainnut olla vielä apua tässä etsinnässä.

Meillä oli yleisöä. Onni syö muuten purkkihernekeittoakin.

Ei näistä merliäisistä saa mun kameralla tarkkoja kuvia kuin kirkkaassa auringon valossa.

Paikkakäskyn oppimista odotellessa kuvaamme siis tarkkoja taustoja.

On meillä muutkin harrastaneet oppimista. Hali ja Mai pääsivät lauantaina molemmat lähikentälle tokoilemaan. Mai teki tottista ukkosen jyrinän säestyksellä ja Hali tokoili vähän jyrinöiden jälkeen. Lisäksi illalla oli ohjelmassa aussieille jälkeä keskuspuistossa. Tämä oli kesän ensimmäinen jälki ja Halikin sai janat mukaan. Molemmilla meni aivan loistavasti, joten homma uusittiin sunnuntaina toisessa metsässä. Tällä kertaa vain Hali loisti taidoillaan, Mailla meni ihan penkin alle. Syy ei toki ollut yksin päin prinkkalaa sivulla istuvassa koirassa, vaan pinnansa polttaneella ohjaalla oli suuri osuun epäonnistumiseen.

Hali se on vaan ihme otus. Mietittiin tossa yksi ilta sen kanssa, että mistä niin mahtavia koiria oikein tulee kun Kiilakin vaikuttaa lupaavalta tyypiltä (sisua ainakin löytyy). Ja mehän keksittiin, että Main pepustahan niitä tulee ;-) Halia ylistän nyt sen vuoksi, että sille voi vaan tuoda asioita eteen ja sitten se yhtäkkiä osaa ne. Jälkeäkään en ole ylen ahkerasti sen kanssa tehnyt, mutta kepit nousee luotettavasti, kaikenlaiset kulmat on ihan simppeleitä ja janakin näyttää luonnistuvan ainakin lyhyellä janalla oikein helposti. Lisäksi se on nyt yllättänyt minut pennun kanssa. Oletin, että se olisi ollut varauksellisempi pentua kohtaan, mutta ei. Se ei ole liian tyrkky vaan kohtelee pentua hellästi. Pennun leikkieleeseenkin se suntautui niin, että kohta siitä vielä kaverin saa.

Eilen maanantaina olin sopinut Hannen kanssa esineruututapaamisen Haltialan kartanon lähelle. Paikka oli noin puolessa välissä meitä molempia, mutta sittenhän keksinkin, että mehän voidaan mennä pyörälläkin. En ole Halin kanssa ennen pyöräillytkään, mutta hyvinhän se sujui: Hali ravasi ja välillä laukkasi eikä yrittänytkään pyörän eteen. Lähelle saaminen ohitustilanteissa oli hieman hankalampaa, mutta onneksi pysähdellä ei tarvinnut kuin koiran kohtaamisissa. Matkaa ruutupaikalle tuli 4,7 km/suunta. ja asfalttia oli vain ihan lyhyt matka. Juoksumatka ei tuntunut Halilla missään kun ei sillä ollut edes jano perille päästyä eikä se juuri läähätellytkään. Hyvin riitti siis virtaa esineruutuunkin.

Halin esineet olivat kaikki Hannen ja ruutu oli syvä, mutta ei täysimittaisen leveä. Kaikki kolme esinettä löytyivät, mutta viimeiselle menin jo ruutuun lähettämään kun Hali väsytti itseään liikaa jäljestämällä. Hitsi, sille pitäisi tallata varmaan joka sentti ruudusta.

Tänään vuorossa on vielä agia. Synttärisankarikin pääsee vähän kokeilemaan.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kohta kaksi viikkoa täynnä

Viime torstaina näin Kiilan ottavan ensimmäiset askeleensa niin, että maha oli maasta irti. Näitä ponnistuksia näkee kuitenkin vain kun pikkuneiti on virkeimmillään, mutta väsyneempänä se hilaa itseään eteenpäin kuin hylje. Sen elämää on vielä muutenkin hylkeenelämää: nukkumista ja mönkimistä.

Kiila on oppinut jo, että minä olen turvallinen tyyppi, joka annan uusia kokemuksia, pidän hyvää huolta, mutta maitoa ei heru. Se viihtyy vierihoidossa jo hyvin ja on rentona kuljettaessa. Selälle käännettäessä se saa hepulin eikä kynsien leikkuustakaan tahdo tulla mitään kun se pistää hanttiin kun tassusta ottaa kiinni. Apua ei ole edes uneliaasta tilasta kun herääminen tapahtuu salamana.

Ulkona Kiila on käynyt vähän ilmaa haistelemassa, mutta tänään olimme ensimmäistä kertaa hieman kauemmin.

Matka alkoi pyyhkeen reunalta.

Matkalta löytyi tuttu tyyppi
 
Hurjan matkan jälkeen torkuille turvalliseen paikkaan.

<3
 
Onnellisesti kotona äiskän helmoissa.
Kiila on saanut tutustua pikkuhiljaa myös talon muihin asukkeihin. Hali on ottanut pienen siskonsa vastaan hellän varovasti, vähän pyllyäkin pieneltä pesi. Pinja puolestaan on vähän turhankin kiinnostunut, joten se saa katsella suurimmaksi osaksi kauempaa. Kissat on vain nähneet pentusen.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Toinen on niin...

Aikoinaan ennen Pinjaakin kun meillä oli katalonianpaimenkoira Jedi ja sheltlanninlammaskoira Hany lenkillä vastaan tuli kaksi mummoa. Toinen sanoi toiselle: "Toinen on niiiiin kaunis ja toinen taas on niin ruma." Alku tuli mummolta oikein herttaisesti ja loppu kovan töksäyttävästi. Ei tarvinnut arvata koirista kumpi oli mummon mielestä kaunis ja kumpi ruma.

Äskeinen tuli mieleen kun ajattelin tämän hetkisistä koiristani Halia ja Kiilaa:

Toinen on niiiiin hoikka

 
 
ja toinen on niin paksu
 


Hali on tosiaan tiputtanut karvansa ja alta paljastui edelleen yllättävän siro ja hoikka koira. Se ei ole mitenkään liian laiha vaan kylkiluiden päällä on tavaraa, mutta se vaan on edelleen kovin kapoinen tyttö. Pakko oli ottaa oikein selkäkuvat koko aikuisesta sakista kun olen pitänyt Halia leveämpänä. Karvat hämää aika tavalla.

Mustavalkokuvasta näkee parhaiten.