sunnuntai 30. joulukuuta 2012

HSKH:n agikisat Ojangossa

Eilinen meni lähinnä vanhan Sonyn handycamin nauhojen tyhjennykseen. Se kun pitää tehdä nyt todella hankalasti muistikortin kautta niin, että siirto tapahtuu vain playn kautta. Johtosiirto on mahdotonta, koska nykyisessä koneessani ei ole fire wire -kaapelille vastaanottopäätä. Nostalgiaa siis riitti koko päivän täydeltä. Nauhoilta löytyi videoita Jedistä, Pinjasta ja Hanysta sekä Main pentuajan videoita. Lisäksi sieltä löytyi äidin 60 vuotis juhlat ja runsaasti paimennusta. Onhan pari nauhaa täynnä Thaimaan matkaakin, mutta niitä en nyt siirtänyt tähän hätään. Siirtämättä jäi myös muiden kuin meidän paimennukset.

On kiva saada vanhoja nauhoja koneelle, mutta jokaisen kohdalla tulee suru puseroon kun kuvan koko on lähempänä postimerkin kokoa. Vanhalla kuvaputkitelkkarilla saa kuvaa vielä näytön täydeltä, mutta teräväpiirtoihin riittää tarkkuutta samalle alalle kuin handycamin näyttö on. Yhyy, haluan nähdä kaiken suurena ja tarkkana.

Tänään päivä hurahti HSKH:n kisoissa Ojangossa Vantaalla. Herätys oli klo 5 ja paikalla piti olla  viimeistään klo 7. Keli oli aivan kaamea jäisen sateen vuoksi, mutta onneksi paikalle kuitenkin selvittiin suht ajoissa koko porukan voimin. Nakupelle Halikin pääsi siten tutustumaan tulevaan kisapaikkaansa.

Ennen kuin kerron meidän suorituksista, keskityn kisoissa olleeseen katalonianpaimenkoiraan. Lähderinteen Arianna eli Rinja on nyt kolmosluokassa, ja näin nyt heidät ensimmäistä kertaa samassa luokassa. Eilisen videoprojektini vuoksi katalan näkeminen agiradoilla oli todella hienoa, joten laitan tähän väliin videon omasta katalastani.

Jedi uransa huipulla Ylöjärven agilityn SM-kisoissa vuonna 2007. Videolla on hyppyrata.
(alaoikealle olevaa You Tubea painamalla kuvan näkee edes hitusen postimerkkiä suurempana)



Tämän päivän kisoihin tavoitteeni oli Main lähdössä pysyminen. Siihen kiinnitinkin siis erityistä huomiota jokaisella radalla, mutta silti viimeinen oli sellainen, mistä olisin voinut lähteä kotiin. Pihinä piti kuitenkin juosta koko rahan edestä. Se siitä sitten, treeneissä puututaan ongelmaamme taas.

Tulokset saatiin joka radalta, mutta missään ei ollut pelkkää nollaa. Hyppäriltä tuli yksi rima alas, joten siltä radalta tulos 5. Seuraavalta agiradalta tuli yksi virhe, mikä selvisi minulle vasta radan lopetettuamme, ja kyseessä oli ylösmenokontaktivirhe joko keinulta tai puomilta. Epäilen keinua. Kolamannelta radalta (agirata) tuli 10; kieltovirhe keinulta ja toinen tuli joko rimasta tai keinun ylösmenolta. Kohta mä teen kyllä sen kisakirjan ihan vaan vitosia varten. Tulokset löytyy täältä.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Lunta tulvillaan...

Joulukuussa Etelä-Suomi on ollut kirjaimellisesti lunta tulvillaan. Sitä on tullut noin 10 cm:n päivä tahtiin jatkuvasti lisää kunnes nyt lämpötila nousi niin, että ainakin viime viikon aikana tulleet lumet ovat sulaneet. Otsikon laulua on siis tullut lauleltua haaruksia myöden lumihangessa rämpiessä. Ja siitähän piti tehdä video :) Niin oikeastihan se laulu on Kilisee, kilisee kulkunen.

Jotain ihme säätöä tuli kuitenkin lataukseen, joten tästä linkistä pääsee katsomaan VIDEON.

torstai 27. joulukuuta 2012

Ponille kyytiä special

Saman nimisestä sketsiohjelmasta inspiroituneena ajattelin ottaa otoksen Main jokapäiväisestä Ponin kyydityksestä. Tämä video on kuvattu heti lenkin jälkeen, minkä vuoksi Hali taustalla vähän vonkuu ruokaansa. Ruoan jälkeen on aina toinen sessio.

Varoituksena ilmoittanen, että videomateriaali on nykyluokituksella K-18.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Aivopieru

Äkkipikaisena ihmisenä olen erittäin altis aivopieruille. Milloin olen muuttamassa ja milloin mitäkin tekemässä valtaisalla innolla kun jotain saan päähäni. Ompelu innon vähän laannuttua keksin videoiden editoinnin. En ole sitä laiskana ihmisenä harrastanut kun ensin pitäisi editointiin perehtyä kunnolla, eikä ole kunnollista ohjelmaakaan. Nyt tästä aiheesta olen kuitenkin innostunut ja heti laitoin töpinäksi. Tarkoistus olisi ottaa ensin kokeiluohjelma käyttöön, mutta ennen sen asentamista pitää saada editoitavaa materiaalia koneelle. Muutamat videot on jo ideoitu, mutta osa materiaalista puuttuu. Joko ne on kuvaamatta tai sitten ne on jumissa Sonyn handycamissa.

Alkuviikosta pakkaset paukkuivat täällä etelässäkin, mikä haittasi harrastustoimintaa. Torstaina onneksi pakkanen oli jo hellittänyt ja Mai pääsi itsenäisyyspäivän treeneihinsä. Muita ei kimppikseemme ollut tulossa, joten kutsuin Biancan Halin kanssa treenaamaan. Kaksin on kuitenkin mukavampaa kuin yksinään. Muutoin tällä viikolla olen pitkälti keskittynyt videomateriaalieni katseluun sekä videokameran tyhjentämiseen.

Kova into olisi siis niiden videoiden tekoon ja kävinkin eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina kuvaamassa yhteen videoomme materiaalia. Koirat oli vähän ihmeissään uudenlaisista toimistamme, mutta saatiin me jotain kameralle tallennettua. Onneksi ei kukaan ollut näkemässä, koska ne toimet ei hirveen järkeviltä varmastikaan olisi näyttäneet. Järkevältä ei myöskään varmasti näyttänyt se kun aikuinen ihminen vetää kissaa pulkassa ympäri kämppäänsä. Pakkohan Onnille oli kyytiä antaa, kun se linnoittautui pulkkaan makaamaan.

Lauantaina meille tuli myös yövieraaksi työkaverin Papu-amerikancockeri. Tämä "erilainen" koira sai Halin vahtivietin heräämään, joten sitä piti komentaa aika tavalla. Yö sujui onneksi kuitenkin hyvin, ja aamulla Hali ja Papu pääsivät Purinalle kun Biancalla ja Halilla oli Laura Uuksulaisen vetämä motivointikurssi mölleille. Hyvä kurssi olikin ja sen jälkeen Papu haettiin omaan kotiin.

Ja sitten oli aika kuvata meidän ensimmäinen "musiikkivideo". Tätä videota ei ole editoitu millään tavalla kun Movie maker ei tunnista uusimman videokameran kuvaamia videoita koneeltani. Video ei olisi käsittelyä tarvinnutkaan, mutta olisi alkuun voinut jonkun tekstin laittaa.

Videota ei siis ole käsitelty. Pahoittelen samalla äänen laatua, kun taustamusiikki tulee läppärin onnettomien kaiuttimien ja videokameran kautta sekä sinun koneesi kautta. Valoakin saa odottaa ensi kesään, joten pikkasen on pimeää. Seli, seli.

Hali on siis videolla treeneistä väsyneenä kun läppäristä alkaa soida Santanan Into The Night (Feat.Chad Kroeger).

maanantai 3. joulukuuta 2012

Koirat Helsingin yllä

Taustamusiikin toiseen ikkunaan saa täältä.

Kävimme taas sunnuntaina katselemassa Helsinkiä ylhäältä päin. Malminkartanon jätemäellä olemme käyneet viime aikoina aina määräajoin ja välillä on ollut myös kamera mukana.

Koirat Helsingin yllä.

Kolme kaverusta, jotka katselevat leijaa Helsingin yllä.

Main korvan vierestä: näkyvissä mm. vasemmassa reunassa Pasilan radiotorni ja aika keskellä Helsingin Tuomiokirkko.
Syyskuisessa kuvassa tausta vähän kirkkaampi. Tässä Pasila melkein keskellä.

Nyt taustalla myös Espoo. Keilaniemen Nokian talot ja meri nähtävissä.

Kolmen kaupungin rajalta saa otoksen myös Vantaalle päin. Pinjan katse on kiinnittynyt kotiin päin, Hali ei saa silmiään irti leijasta ja Mai ottaa kontaktin kameraan.

"Leija" kirkkaissa väreissään.

Pönötyskuva vastatuuleen.

Laskevan auringon väreissä.
Syyskuussa samaan aikaan oli paljon kirkkaampaa. Tuuli vain tuivertaa nyt pyllypuoleen. Silloin ei tullut mieleen, että koiranhan voi kääntääkin.

ICE EYE

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

"Pyhäpannat"

Chila oli meidän ilona vajaan viikon verran kun sen Tuuli-emäntä oli Saksassa lomailemassa, ja eilen sillä oli kotiinpaluu. Aika maanantai-illasta eiliseen lauantaipäivään sujui oikein hyvin, vaikka ei me mitään ihmeellistä ehditty tekemään; ulkoilua ja kotiriekuntaa. Sisarukset tulivat oikein hyvin toimeen keskenään eikä Maikaan jaksanut kovin kauaa jälkeläistään komennella. Pinjaa puolestaan vähän ahdisti kun minun huomiotani oli ahkerasti hakemassa uusi tulokas. Kissat ottivat myös vierailijan hyvillämielin vastaan, vaikkakin Poju oli sitä mieltä, että vieraan koiran hätistely on siitä ahdistavaa. Onnista taas on vaan kivaa kun leikittäjiä on enemmänkin, tulee elämästä jännittävämpää.

Lahjaksi Chilan hoidosta saimme Tuulilta uudet aivan upeat pannat. Ei me mitään olis tarvittu kun Chilan hoito on mitä helpointa: Hali saa vertaisensa leikkikaverin ja Chila on mitä kuuliaisin ja kiltein koira. Ainoastaan Pojun ahdistelusta piti huomauttaa. Eihän tuokaan ollut varsinaisesti Chilan vika kun H-sisko oli mallia näyttämässä. Sitäpaitsi silmäni tottuu neljään todella nopeasti. Tänäkin aamuna ulkona multa oli kateissa yksi musta koira kunnes muistin, että kolme ruskeaa riittää.

Ylpeänä kuitenkin esittelen koirien hienot uudet pannat, jotka Tuuli on aivan itse tehnyt.





Viime kuukausien aikaan blogipäivitykset ovat tosiaan tökkineet pahasti. Mielessä päivittäminen on toki ollut, mutta mitään ei ole tapahtunut. Pitkä tauko kun tekee aloittamisen aina vaan vaikeammaksi. Jos nyt kuitenkin lyhyesti käyn läpi viime kuukausien tapahtumia.


Pinja täytti elokuun 14. päivä 8 vuotta. Muuten Pinjan elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä eikä tuo ikääntyminenkään kait ihmeellistä ole. Pinja puuhastelee milloin mitäkin ja on oikein tyytyväinen paitsi silloin kun Mai äkäili sille sen juoksusta. Pinja kun juoksi nyt jo kolmannen kerran merlejen perään, vaikka sillä olisi muita huomattavasti pidempi väli.


Mai ahkeroi erityisesti loppukesän ja alkusykyn kun tähtäsimme ensimmäisiin PK-kokeisiimme. Koerintamalla mukana olivat myös AHBA:n ja ASCA:n paimennukokeet. PK-kokeita varten erityisessä syynissä oli tottis ja siitä erityisesti esteet ja ampuminen. Mai ei ole paukkuarka, mutta kun ampumisesta tuli nyt valitettavasti tehtyä juttu, joten se rupesi reagoimaan. Asiaa varmasti pahensi myös se, että vaatimukset osaltani lisääntyivät oikeastaan kaikessa toiminnassa eikä se ollut pikkurouvalle hyväksi. Esteet olivat agikoiralle aluksi aivan mahdottoman korkeita, mutta niissä päästiin jo hyviin tuloksiin, vaikka heinäkuun lopulla se satuttikin hyppyesteellä ranteensa. Siitä tuli pehmytkudosvaurio, minkä parantaminen aiheutti kuukauden kisakiellon.

Elokuun alun paimennuskokeet olivat meille vielä liian vaativia. AHBA:n 2-luokan rataan olin oikein tyytyväinen, mutta lampaiden ajo ohitseni oli Maille vielä liian vaikeata. Muut osiot menivät mielestäni tasoomme nähden oikein hyvin. Myös ASCA:n kisa kerran 2-luokassa oli vähän turhan haastava. Lampaat olivat taas aivan erilaisia ja se poispäin ajo oli taas liian hankala. Eihän se koiran vika ole, jos sille ei ole sitä vielä kunnolla opetettu.

Paimennuskokeiden jälkeen kävimme vielä kerran Somerolla paimennusleirillä, missä ristiriidaksi muodostui kesän aikana saamamme erilaiset neuvot. On todella hankalaa kun eri paikoissa neuvotaan aivan eri tavoilla. Itse haluaisin nyt ehken mennä ASCA:n kouluttajien neuvojen mukaan, mutta kun niistä tulee sanomista muualla. Kaikki ei opeta koiraa oivaltamaan itse, mutta kun sujuvaan paimennukseen ei pääse kuin sillä, että koira osaa ja oivaltaa itse. Tokihan sen pitää käskyjäkin kuunella, mutta kaikkeahan ei voi käskyttää.

Christina Fiilin ottamia kuvia paimennusleiriltä:
Häntä liian ylhäällä.

Parempi.


Mai rakastaa mutkittelua, etäisyyttää vaan pitäisi olla enemmän.

Älä innostu!

Rauhallisesti.
Yksi hakukoe ja kennelliiton alainen paimennuksen esikoe meidän piti perua Main kisakiellon vuoksi. Näin menimme ensimmäiseen hakukokeeseemme Lahteen elokuussa. Se olikin sitten sellainen fiasko, että siitä voisi kirjoittaa pitkältikin, mutta lyhyesti: SIIPEEN TULI MEILLE MOLEMMILLE ja pisteet 158. Itseeni olin kokeessa tyytyväinen kun jaksoin yrittää vielä epäonnistumisten jälkeenkin, mutta kotimatkalla tulin siihen tulokseen, että ei taideta ihan just mennä uudelleen PK-kentille. Maille kokemus oli myös traumatisoiva, joten nyt meidän suurimpana haasteena on toiset koirat kun niihin ei voi yhtään luottaa. Mailla on ollut nyt aivan liikaa huonoja kokemuksia reuhkaavista koirista ja paljon epäonnea matkassa. Nyt meillä siis uhkaavat koirat hakusessa treenikavereiksi ainakin tottista ajatellen.

Syksyn tultua ja PK-kokeen traumatisoimina olemme siirtyneet takaisin agilityn pariin. Tottista olemme myös harjoitelleet HAU:n tokoryhmässä. Agikisoihin selviydyimme vasta viime sunnuntaina kun Mailla oli tässä välissä juoksukin. Kisat menivät minun osaltani huonosti, mutta onneksi Laura Verkamo oli halukas ohjaamaan Maita lopuilla kolmella radalla. Ensimmäinen meni harjoitellessa ja kahdelta seuraavalta (agirata ja hyppyrata) tuli nollaradat. Toisella agiradalla Mai oli ihmeissään ohjaajan vaihdosta, joten se jätti kepit kesken ja jäi minua katselemaan. Siitä siis yliaikaa ja 5 virhepistettä. Mutta tuplanolla siis tuli, ja tulokset voi katsoa HAU:n sivuilta.


Hali juoksi viestiä siihen aski kunnes Lina-sisko meni leikkaukseen ja aloitti pitkän sairasloman. Tai itseasiassa viesti taisi loppua siihen kun jokin oli viiltänyt Linan isosta anturasta ison palan pois, mistä ensimmäinen sairasloma alkoi. Kerran kävimme sen jälkeen Junttojen keräämällä porukalla Jokelassa juoksuttamassa koiria ja Halillahan meni oikein hyvin tälläkin porukalla. Siitä on siis kehittymässä todella hyvä viestikoira kunhan rohkeus vaan riittäisi yli kilometrin matkoihinkin.

Nyt Halillakin harrastustoiminta on keskittynyt agilityyn ja tokoon. Agilitya Hali treenaa Biancan kanssa ryhmässä ja minun kanssani vapaavuoroilla. Halilla on ollut vähän kepeissä haastetta, koska se on vähän liian vahvasti oppinut ihmisen vasemman puolen, mutta nyt sekin alkaa olla jo aika hyvällä mallilla. Kun siis kepit saadaan kuntoon, aletaan katselemaan kisoja. Tokossa se on ehdottomasti Maita parempi: se on kontaktihakuisempi, ei niin omatoiminen eikä ennakoi ja innokaskin vielä kaiken kukkuraksi.

Hali täytti myös vuosia vähän aikaa sitten eli marraskuun lopulla. Siitä on kehittynyt oikein hauska koira, jota olen alkanut rakastamaan koko ajan enemmän.


Onnile täyteen tuli 1 vuotta. Sen tarkkaa syntymäaikaa ei ole tiedossa, mutta loka-marraskuussa kuitenkin. Se tulee nyt hyvin toimeen Pojun kanssa tai ehkä paremminkin toisin päin, että Poju tulee juttuun uuden kaverinsa kanssa. Halin kanssa se leikkii paljon, vaikkakin kaikki toimitusten kuvausyritykset muuttuvatkin heti poseeraukseksi. Ahne se on kuin mikä ja syö mitä vain: tuliset (siis tosi tuliset) kastikkeet, pastat, riisit ja kaiken muunkin mihin se vaan pääsee käsiksi. Nyt siis murut siivotaan lattioiden lisäksi myös pöydiltä.

Poni on muidenkin mieleen. Onni saa sillä itselleen lisäkorkeutta, mistä leikkiä Halin kanssa.

Lähen pois, jos otat kuvan.

Ei me mitään tehty, ota nyt se kuva vaan.