lauantai 17. syyskuuta 2011

HSKP:n mestaruuskisat 2011

Tänään olin Main kanssa HSKH:n järjestämissä kisoissa Vantaan Ojangossa. Osallistuimme kaikille maxi 3 -luokan radoille, joista kahdella viimeisellä (B ja C) ratkottiin Helsingin seudun piirimestaruus. Ensimmäinen eli A-kisa ei ollut siis osa HSKP:n mestaruuskisaa, ja siltä radalta meille tuli tulokseksi 20. Virheistä kolme tuli tällä agilityradalla riman tiputuksista ja yksi pujotteluvirheestä. Lähdin liian aikaisin pohjustamaan käännöstä, joten Mai jätti viimeisen välin tekemättä. Tätä ei olekaan sattunut iäisyyteen, mutta olipahan taas hyvä muistutus riittävästä tukemisesta. Rimojen tiputuksissa oli varmaan minussa vikaa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että mukana oli myös Main taholta huolimatonta hyppäämistä.
Kuva on Jukka Pätysen kuvaama ja se on kuvattu syyskaboissa kaksi viikkoa sitten.

B-kisassa oli myöskin agilityrata. Radalla oli monta kohtaa, jossa virhe saattoi sattua ja niitähän tulikin aika monelle. Meillä kuitenkin meni tällä kertaa kaikki nappiin ja tulokseksi tulikin 0. Sijoituksemme tällä radalla oli 8/60. Hyvä Mai, piirimestaruustaisto aloitettiin hyvin.

Kuva on Jukka Pätysen kuvaama ja se on kuvattu syyskaboissa kaksi viikkoa sitten.
C-kisan rata oli hyppyrata ja sillä ratkottiin toinen osuus PM-kisasta. Tämä rata meni omasta katsantokannastani ratavirheettömästi, mutta matkalla oli kuitenkin yksi rima tippunut. En osaa sanoa missä kohdassa, mutta minulla on epäilykseni. No, tekevälle sattuu ja saatiinpahan tulos PM-kisaankin. Tältä radalta siis tulos 5, mikä on myös yhteistuloksemme kahdelta radalta arvokisassakin. Kisojen A, B ja C tulokset voi käydä katsomassa täältä. PM-tulokset voi puolestaa käydä katsastamassa täältä ja niinhän se on, että Mai on sijoituksessa Helsingin seudun piirimestaruuskisoissa 4.. Nyt olen vain tyytyväinen lopetettuun hyllysarjaan kun rupesi tuloksia ropisemaan ja yksi nollaratakin on seassa ja PM-tulokseen ei voi olla kuin super tyytyväinen.
Kuva on Jukka Pätysen kuvaama ja se on kuvattu syyskaboissa kaksi viikkoa sitten.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kiintorulla :)

Main hakuharjoitukset on edenneet irtorullien kanssa siihen pisteeseen, että oli aika siirtyä kiintorullaan. Viikko sitten jätimme ensimmäistä kertaa ilmaisun käyttöön otettuamme irtorullat kotiin. Kylläpä hakukassi tuntuikin vajaalta kun kiintorullahan on kuulunut vakiovarustukseen jo kauan, vaikkakin niin, ettei Mai saa rullaa suuhun. Järjestimme kiintorullaharjoituksen vähän samaan tapaan kuin aikanaan ilmaisun alkeet irtorullillakin. Emme menneet kuitenkaan kentälle, vaan järjestimme hakualueen alkuun aukealle paikalle harjoituksen. Maalimiehet olivat tietysti lähellä eikä niitä tarvinnut etsiä, koska rulla oli se tärkein.

Aluksi Mailla oli rulla niin kuin sen pitääkin olla. Ensimmäinen maalimies yritti auttaa Maita laittamalla käden maahan ja nostamalla rullaa, mutta Mai ei hoksannut. Ihmettelin taas vain harjoituksen luonnetta. Sen jälkeen maalimies auttoi ottamalla rullasta kaksin käsin kiinni, mutta se oli aikas ahdistavaa. Mai vain katseli minua ilmeellä: nyt ne tarraa kiinni, auta. Kaksi kertaa meni näin, mutta molemmilla kerroilla Mai kuitenkin toi rullan, mutta harjoitus ei ajanut asiaa. Tämän jälkeen irrotin rullan toisesta kannattimestaan, minkä jälkeen Mai tajusi maalimiehen viereen mentyään nostaa rullan ihan itse suuhun. Siitä sitten vain mahtipalkat ja siinä se. Asia jätettiin muhimaan viikoksi.

Viikko oli myös hyvää lisäaikaa minulle rullan säätöön. Aitoon norskiin pitää olla kuulemma jotkut erikoistyökalut, mutta minullahan niitä ei ole. Ruuvit pyörii vain ympyrää ilman, että saan vastakappaleesta mitään otetta. Lopulta ennen ensimmäistä kertaa sain suutuspäissäni revittyä kumin ruuvien läpi ja yhden reiän molemmilta puolilta paikalleenkin, niin että saimme toteutettua ensimmäisen kerran harjoituksen. Kokonaisena rulla oli kyllä vähän liian pieni, joten Mai ei varmaan senkään vuoksi sitä oikein hoksannut. Mutta nyt se hemputin vekotin oli saatava kuntoon. Vastassa oli nimittäin toisetkin ruuvit, mistä sain kumiosan irrotettua, mutta en millään repimisellä enkä levittimillä takaisin. Lopulta otin käyttöön mattoveitsen ja leikkasin kahden ruuvinreiän välit auki. Vahvisteeksi halkeamaan tulee kunnon teippi, vaikka se ei ehken olisi edes välttämätöntä.

Tänään oli jälleen hakuharjoitukset. Aluksi kiintorulla oli toisesta päästään auki. Mai otti kahteen kertaan alaspäin roikkuvan rullan itsenäisesti maalimiehen viereen päästyään. Märän rullan kanto oli kuitenkin selvästi hankalaa; rulla valui suusta ja Mai pidätteli rullaa ruuvin kohdasta ja välillä se pääsi tippumaankin. Yritys kauniiseen rullan luovutukseen oli kyllä erinomainen. Käytin pariin kertaan lisäksi tuo-käskyäkin, mutta en usko, että sitä olisi oikeasti tarvittu. Kolmannella kerralla Mai sai vähän helpotusta hankalaan rullan kantoon kun rulla kiinnitettiin toisestakin päästään, niin kuin se normaalisti onkin. Rulla jäi kyllä löysälle, mutta se ei menoa haitannut. Mai otti kiintorullan rullan suuhunsa aivan itsenäisesti maalimiehellä, toi se minulle sivulle, odotti irrotuskäskyn ja lähti näytölle. Taitava Mai <3 ja siitä murulle namuja ja palloleikkiä. Taitava Mai sai muuten tänään postia Atlantin toiselta puolelta; kaksi sertifikaattia kesällä ansaituista titteleistä eli Junior Herding Dog (JHD-s) ja Herding Ranch Dog I (HRD I-s).

lauantai 3. syyskuuta 2011

Viestiä ja agikisat

Hali aloitti tiistaina juoksunsa, joten se ei voinut osallistua perjantain agilityvuorolleen. Onneksi juoksu ei kuitenkaan ole este viestille varsinkaan kun neiti ei ymmärrä juoksustaan tuon taivaallista. Jos on yhtään äitiinsä tullut, tajunnee juoksunsa vasta lähempänä neljää vuotta eikä ne sittenkään häiritse tekemistä. Jos taas on isäänsä tullut, kiinnostaa vain toisten juoksut ;-)

Viestipätkä pistettiin tällä kertaa aika normaaliin metsään. Kyseisessä metsätilkussa oli kyllä paljon polkuja ja niitä osittain käytimmekin matkallamme. Tämä oli ainakin Halille haitallista, koska polut viettivät sitä mukaansa vahvasti eikä se käyttänyt nenäänsä ihan niin hyvin kuin poluttomassa metsässä. Mutta intoa oli kyllä miljoonasti. Rifin ongelma matkalla A:lta B:lle on se, että vahva ja suuri koira vetää liian paljon, koska pohjalla on jo tallonta. Halin ongelma on samalla matkalla se, että meinaan kompastella tämän tästä hyrränä pyörivään koiraani, joka ehdottaa koko ajan aloituspaikkaa. Matka ei ollut taaskaan kuin pisimmillään 200-250 metriä. Haliakin voisi näemmä jo juoksuttaa vähän pidempään kun se alkaa rauhoittumaan vähäsen vasta neljännen matkan juostuaan. Odotusajat eivät ole aluksi niinkään rauhallisia kun olis vaan kiire sinne ja tänne. Juoksut onnistuivat hyvin vaikkakin polut vähän liiaksi viettivät. Toisaalta metsä oli kostea ja jälki hyvin tallattu, joten haju oli varmasti vahvana myös C- ja D-paikkojen lähtettyvillä olevilla poluilla. Ei siis huomauttamista tästä. Ensi teemme matkamme samaan metsään ja yritämme varmaan pidentää matkaa, jotta höyrypäät saavat haluamaansa ihan kyllikseen tai ainakin vähän enemmän.

Mai puolestaan oli tänään syysskaboissa osallistuen kolmeen rataan. Kaksi ensimmäistä oli agilityratoja ja viimeinen oli hyppäri. Haastavia ratoja oli jälleen luvassa, mutta tehdessä kaikki oli tosi mukavia. Meitä ei taaskaan onnistanut, mutta hyvä mieli jäi silti. Olin tyytyväinen varsinkin ensimmäiseen ja viimeiseen rataan, mutta toinen oli vähän kökkö. Tuloksena siis meillä kaksi hylättyä ja hyppäriltä 5. Tuloksia voi käydä myöhemmin katsomassa syysskabojen omilta sivuilta. Ja kuvia on ehken tulossa, koska Jukka Pätynen oli ainakin paikalla kuvaamassa.

Parhaani yritin kuitenkin, mutta se ei tälläkään kertaa riittänyt. Välillä käskytin ehkä liikaa, välillä rata oli sekunnin ajan hukassa ja toisinaan tulee vain tehtyä jotain ajattelematonta. Mutta nyt täytyy saada kuitenkin sama vire takaisin kuin viime toukokuussa. Eihän noissa kisoissa ihan vaan huvin ja urheilunkaan vuoksi käydä, vaikka olihan siellä paikalla taas mukavaa porukkaa ja kiva ilmapiirikin vallitsi. Mutta siis nyt tulee taas onnistumisen pakko kehiin. Ja siihen on suunnitelmakin olemassa. Nyt on vaan onnistuttava joka kerralla myös treeneissä. Tilaisuuksien pitää olla ohimeneviä ja niistä on selviydyttävä. Ajattelin nimittäin vielä kisoissa, että eikö koirallanikin olisi oikeus vaihtaa tohelo ohjaaja parempaan. Pirjo kuitenkin sanoi siihen, että hän ei antaisi koiralleen sellaisia valtuuksia, koska muutoin ne kävisivät kotona vain syömässä. Parasta siis vaan parantaa itseään jälleen kerran.

torstai 1. syyskuuta 2011

Triathlonia ilman pyöräilyosuutta

Mailla on ollut tällä viikolla triathlontreenejä ilman pyöräilyä, mutta agiesteet ja etsittävät ihmiset ovat kyllä kompensoineet tuota puuttuvaa osuutta. Tiistain dobo jäi väliin ohjaajan peruttua harjoitukset. Olisihan sinne saanut itsekseen mennä, mutta ehkä oli ihan hyvä olla vaihteeksi ihan vaan kotosalla. Keskiviikkona agilityharjoituksemme olivat kentän osalla, missä oli kaikkein suurimmat lätäköt. Teimme samalla radalla kaksi eri versiota, mutta Maita edelliset suoritukset eivät onneksi häirinneet. Kuuliainen tyttö teki muutti suunnitelmat kiltisti ja taitavasti. Onneksi Mai on myös hyvin irtoava, koska useille esteille se sai kipittää ihan omatoimisesti ohjaajan vältellessä suurimpia lätäköitä. Varsinkin A-esteen ja sen molemmin puolin olevat hypyt tytsy sai tehdä kaukaa, mutta ei se onneksi vaikuttanut haitallisesti suorituksiin eikä vauhtiinkaan. Meillä oli siis käytössä tällä kertaa kunnon vesiesteet, ne kun eivät ole enää muutoin käytössä.

Tänään vuorossa oli haku. Menomatkalla vettä tuli taivaan täydeltä kuten oli luvattukin. Onneksi mahtisade kuitenkin laahtui hakualueelle saavuttuamme, mutta maasto oli kyllä yhtä järveä. Muuten olin hyvin varustautunut märkyyteen, mutta toiseen kumisaappaiseen on ilmaantunut halkeama, joten suurimpia lammikoita oli varottava. Ja se ei ollutkaan ihan helppoa. Lisäksi varustukseni aiheutti sen, että ulkoa tuleva kosteus pysyi mukavasti ulkopuolella, mutta sisäinen kosteus pääsi kyllä kastelemaan. Mutta mitäpä noista kun on hyvä koira. Mai teki todella hyvän radan. Se ei ole varmaan koskaan tehnyt niin hienoja pistoja kuin tällä kertaa. Ensimmäinen tyhjä oikealle oli kuin oppikirjasta. Toinen lähti vähän plörösti oikealle kaartaen, mutta äkkiä vain uudelleen. Sittenhän se upposikin syvälle ja kääntyi sivulaidalla kauniisti rataa etenemään ja sieltähän löytyi maalimies laatikon takaa. Mai kiersi kyllä rullaa tuodessaan ja näytölle mennessään pahimman risukko-ryteikkö-järven, mutta ei haittaa kun takaisin ei menty kuitenkaan piikin kautta. Sen jälkeen Mai teki kaksi tyhjää ja ihan niin kuin mallikirjassa kuvaillaan. Toinen ei ollut kyllä ihan tottapuhuakseni viivotinsuora, mutta me oltiinkin höhlän ohjaanan vuoksi palattu maalimieheltä vähän eteenpäin kaartaen, joten tyhmähän sitä samaa kohtaa tutkisi. Ja parin tyhjän jälkeen löytyi taas maalimies ison kuusen juurelta. Rullan tuonti oli viimeisellä vähän riehakas eikä tarkka, mutta kröhäisy auttoi asiaa.

Siis mitä on tapahtunut. Vielä kaksi viikkoa sitten mielessä vilahti, että heitän hanskat tiskiin, jos ei homma ala jotenkin rulettamaan. Mutta otinkin itseäni niskasta kiinni ja rupesin olemaan selkeämpi. Nyt keskilinjalla Mai käyttäytyy tarkasti eikä hörhötä eikä etuile. Nyt se kuuntelee minua, koska minulta saa ihan oikeasti ihan hyviä vinkkejä. Lähetysten tarkkuus on auttanut sitten niihin pistoihin ja nyt ne kaarevat pistot on muuttuneet suoriksi. Toki maasto vaikuttaa, mutta ei aiheuta kuitenkaan voimakasta kaarretta. Lisäksi tällä kertaa Mailla ei ollut niin kova kiire takaisin keskilinjalle, vaan se etsi kunnolla tyhjienkin aikana. Ja siten minulla ei ollut niin kova kiire ottaa sitä vastaan ja sain kutsua ihan rauhassa ja ottaa uuden lähetysasennon. Ehkä se vouhotus nyt alkaa vähenemään. Kyseessä ei ole pelkästään nopeuslaji. Ensi viikolla Mai siirtyykin sitten ilmaisemaan kiintorullalla :)