sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kesäkausi alkaa

Nyt kun Main juoksurumba on ohi niin voimme siirtyä kesäkauden arkirutiineiden pariin ainakin joksikin aikaa. Kesäkausi tietääkin lisää lajeja viikon varrelle sekä Maille että Halille. Miimin ohjeistus oli pitää Mai pumpulissa nyt jonkin aikaa, mutta se ei pumpulissa viihdy vaan tyytyväisenä sen saa pidettyä vain järjestämällä sille toimintaa. Toiminta toki on nyt pempeää ja hauskaa, ei mitään turhia nipotuksia eikä ainakaan paineistusta.

Kotia olen järjestellyt uuteen uskoon ja nyt makuuhuone on valmis ottamaan vastaan pentulaatikon jahka sellainen jostain hommataan. Taidamme olla kiitollisia, jos Hannu jaksaisi meille sellaisen rakentaa ja Miimi sen tänne toimittaa. Vessa on jo penneleille hommattu. Sille ei kuitenkaan ole ihan heti tarvetta, mutta edellisestä kerrasta oppineena, ei Mai kaipaa pentulaatikkoakaan kun vasta supistusten alettua.

Lauantaina kävimme äitini luona mutkan kautta ja kävimme tekemässä uuteen metsään esineruudun. Pinjalla oli taas tärkeä tehtävä ruudun tallauksessa ja taisi se yhtä esinettä limottaakin. Esineitä metsään jäi kahdeksan: viisi erilaista lelua, kompassi, villalapanen ja matkalta löytynyt pieni harjan pätkä. Koska kyseessä oli kevään ensimmäinen ruutu, autoin Halia huutelemalla metsästä esineitä. Hali saikin sitten lähteä ruutuun ensin ja löysikin kolme esinettä: kaksi lelua ja kompassi. Jokaisessa välissä palkkasin ja ensimmäistä tuontia autoin juoksemalla karkuun. Taikanenä oli siis oikein pätevä ja asia oli hautunut talven aikana, kun viime kesän viimeiset ruudut eivät menneet ihan näin hyvin. Mai puolestaan haki loput. Ainoastaan sille tuotti ongelmaa vasen takakulma. Se on se, minne vasuri ei tahdo millään päätyä. Meininki oli iloista hankalasta vasemmasta huolimatta, ainakin tyttö sai taas juosta kyllikseen tehtävän perässä. Mai tapaa juoskennella ruudussa turhaakin kun Hali tekee tarkkaa ja järjestelmällistä työtä.

Sunnuntaina vuorossa oli merleille jäljet ja esineitä sekä Pinjalle tärkeää tallaustehtävää. Jäljet kävin tekemässä pellolle ensin, minkä jälkeen lähdettiin hakemaan kaupasta lihapullia kotiin jääneiden namppojen tilalle. Sieltä sitten esineruutua tallaamaan, mistä tulikin yli 50 m syvä ja noin 30 m leveä. Esineitä metsään jäi seitsemän (kompassi jäi reppuun). Hali haki metsästä kaksi esinettä. Ensimmäisen se haki jäljestämällä ja toiselle lähetykselle ei meinannut millään lähteä kun lihapullat haisi liikaa taskusta. Lähti kuitenkin ja siihen lopetettiin. Maita puolestaan en meinannut millään saatua pidettyä ruudusta poissa ennen lähetystä edes lihapullien voimalla. Se sai sitten hakea neljä esinettä, viimeinen harja haettiin tarkoituksella porukalla. Hali löysi sen.

Halilla oli kesän ensimmäinen jälki ja sitäkin sai nyt jarrutella. Vähän se oli välillä "pallo hukassa", mutta selviytyi siksakissa maaliin asti. Yksi keppi jäi matkalle, mutta muut löytyi. Olisi varmaan pitänyt laittaa vähän namia sinne helpottamaan, mutta eipähän mennyt ohikulkijat jälkiämme sotkemaan. Mai puolestaan latasi omalle janalleen niin, että meinasi sormet taas lähteä irti. Vastaan siis otetaan loistavia apuneuvoja liinan pitoon niin, että ei sattuisi joka kerta niin kamalasti. Ihan on ruvennut pelottamaan ja sillä se liina välillä näpeistä irti lähteekin. Vasemmalle lähtevä jälki tuotti kamalasti vaivaa. Mai tiesi, että se sinne lähtee takajälkeä hetken mietittyään, mutta kun kääntyminen vasempaan vaan on niin vaikeaa. Alusta selvittyämme Mai jäljesti todella tarkasti vaikkakin välillä harhautui sivujakin haistelemaan. Kepit kuitenkin löytyi ja silmukkakin tuli selvitettyä. Olen aivan ihmeissäni tästä Main uudesta tyylistä jäljestää tarkasti nenä maassa. Hyvä tytöt <3

Lopuksi vielä kesäkauden rytmimme:
- Maanantai-ilta: agikoulutus, Halin agitreenit (jos Bianca paikalla niin Main ja Pinjan aktivointia samaan aikaan) ja HAU:n kimppistoko Halille ja Maille
- Tiistai: Main haku (jos se nyt ehtisi käynnistyä ennen mammataukoa)
- Keskiviikko: Halin viesti sekä Halilla toukokuussa ja kesäkuun alussa HSKP:n tokokurssi.
- Torstai: Rallytoko Halille tai Maille sekä Main agikimppis (Mai rallytokossa kun agi jää tauolle, Hali tuuraa Maita)
- Perjantai: ei mitään suunnitelmia
- Viikonloppu: kursseja, kisoja, tapaamisia, jälkeä, esineitä, lepäämistä

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Tohtorilla osa 4

Tohtorointisarjan viimeinen osa ainakin kuukauteen. Seuraava lääkärissä käyntimme sijoittuu toukokuun loppuun, milloin Kilpeläisen Kaisa saa toivottavasti taas laskea papusia Main masusta.

Tänään haimme vielä matkaamme eilisen "kaverimme" eli pikku-sulhojen kuljetus tankin
ja suuntasimme matkamme vielä kerran Mäntsälään. Mai oli sitä mieltä, että sitä oli ronkittu ja kiusattu jo ihan tarpeeksi, joten päätös oli varma: "Tänään ei tehdä enää mitään." Valitettavasti ranttaliksi laittokaan ei auttanut vaan Rocon vilkkaasti liikkuvia siemeniä laitettiin vielä kerran matkaan. Pari pitäjää siihen nyt tarvittiin, vaikka eilen meni niin nätisti. Ehkä aiempien kokemusten lisäksi myös leikkaushajut ja kynsien leikkuussa olleen kiljunta pahensivat jännitystä. Nyt on homma kuitenkin hoidettu ja täytyy sanoa, että onneksi oli lomaviikko.

Rocco & Mai

torstai 25. huhtikuuta 2013

Tohtorilla osa 3

Tänään kävimme sitten Main kanssa Mänsälässä leipomassa munattomia pullia, joista toivottavasti kohoaa monta tervettä "Patchcoat W-pitkoa". Operaatio sujui hyvin, sperma oli erittäin hyvälaatuista ja Maikin näytti sisältäkäsin todella hyvältä. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä proge, mikä oli vähän päälle 16, joten homma uusitaan huomenna, jotta saadaan varmuudella aikaiseksi pikku maroccolaisia.

Pienet saavat toivottavasti alkunsa näin 25.4. täydenkuun ja osittaisen kuunpimennyksen aikaan, jos siitä on jotain apua. Osa ehkä vasta vähän myöhemmin. Toivotaan siis parasta uusille elämänaluille.

Tästä hommasta oli kyllä romantiikka kaukana niin kuin oli viime sunnuntaisesta spermanluovutusavustakin. Toista se oli aikanaan Jessen kanssa. Silloin rakkaus roihusi ennen ja jälkeen juoksujen ja pentujen sekä tietysti otolliseen aikaankin.

Jesse ja Mai ensitapaamisellaan kesällä 2010.

Tämä siis ennen juoksua ensitreffeillä.

Tämä kesällä 2011, puoli vuotta pentujen jälkeen. Kuvan on ottanut Tuuli Oksalahti.
Eilen kävimme illasta vielä viestillä kun olin ensin selvitellyt vuotavan vessankaton mysteeriä. Viestille menimme uuteen paikkaan ja päätimme juoksuttaa koiria kerrankin tiellä kun löytyi rauhaisa pitkä ja suora tie. Nyt ainakin oltaisiin varmoja, että koirat on käyneet molemmissa päissä, vaikka ei olisi radiopuhelimia ollutkaan. Lina juoksi kolme pätkää kun sen jalkaa ei ole vielä hyvä liiaksi rasittaa. Hali juoksi viisi, mutta sillä oli nyt vähän ongelmana palaamisyritykset etenevässä eli Biancan päässä. Paluuseen ei annettu nyt mahdollisuutta, joten eiköhän ongelma siitä korjaannu. Ehkä yhdet viestit vielä ennen leiriä, että pahimmat talven jälkeiset ongelmat olisi saatu purettua.

Samalla reissulla piti ottaa videot siskoksista kun taas löytyi kappale omalle kohdalla. Minulle tuli Hali ja Lina heti mieleen kun Siskoni-kappaleesta ensimmäisen kerran kuulin. Video löytyy täältä.

Lopuksi Mai sai vielä tehdä kesän ensimmäisen jälkeensä, minkä pikaisesti väkästin Biancan edetessä B-pisteelle Linan ja Halin kanssa. Intoa jäljelle mennessä oli taas aivan liikaa varsinkin kun Mai oli seurannut ensin jälkeläistensä harjoituksia. Hurvellus jälki tuli varsinkin kun päästin typeränä taas liinasta irti. Höpsistä ja uudelleen alusta, vaikka arvelin uusien tallauksieni sotkevan koko touhun. Eikä mitä, Mai jäljesti todella huolellisesti ja kepit nousi. Oikealle se kääntyy suorilla ja jäljen mukaisesti, mutta vasemmalle mennään taas kierroksen kautta. Pitää varmaan tehdä vaan jälkiä, mistä 90 % käännöksistä suuntaa vasemmalle.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Tohtorilla osa 2

Ennen tohtorointia palaan maanantai-iltaan. Agia koulutettuani oli Halin ja Biancan agitreenit, minä aikana lähdin Main kanssa lenkillä ennen tottisteluja. Samalla piipahdin ottamaan "eläintarhakuvat" kun sitä on tullut miettittyä jo useamman vuoden ajan. Aina on ollut esteenä muut ihmiset tai kamerattomuus, mutta nyt vihdoin ja viimein. Harmillisesti vuosien viivytys näkyy kuitenkin eläinten kunnossa.

Mai "eläintarhassa":

Seeprojen kanssa syömässä.

Vähän hymyilyttää tuo hipon hilseilevä iho.

Mai krokon päällä (tässä tule eritoten esille kännykameran heikkoudet)

Paikkamakuuta leijonan kanssa.

Kivi! (talvella opittu hauska leikki)
Jonninjoutavuuksien jälkeen Mailla oli vuorossa hauskanpitoa tottiksen merkeissä. Teimme seuraamista, perusasentoa kapulan heiton aikana sekä tuonnin loppuosuutta sekä kertaluontoisina jättävät, luoksetulon ja eteenlähetyksen. Ainoastaan seuraaminen oli edistävää, mutta kontakti pysyy aikas hyvin, joten olen tyytyväinen. Välillä vähän pakittelin, jos tippui. Eteenlähetys oli huippu, Mai on ruvennut sitä jo odottelemaan treenien loppupuolella.

Ennen tokovuoroa ehdin katselemaan jonkin aikaa Halin ryhmän treenjä. Hali meni ensimmäisenä, joten se meni minulta pääosin ohi enkä muutenkaan viitsi häiritä Biancan ja Hali treenejä läsnäolollani. Kouluttajien loppupuheessa tuli mainintaa siitä kun koirat ei osaa rengasta ja ohjaajat pelkää tästä syystä estettä. Ymmärsin, että virheitä oli sattunut. Ehkä ilmeenikin kertoi: "Voi ei, onko mun koira mennyt renkaan sivusta." Tästä syystä ehkä Pedulle tulikin tarve sanoa vielä loppuun, että Halilla ei virheitä sattunut.

Tokovuorolle sai osallistua vain Hali. Totuttuun tapaan aloitimme kahdella ryhmäpaikallaololla. Olen viime aikoina tehnyt lyhyemmän ajan istumista ja pidemmän makuuta. Makuu on koko ajan parempaa asennon kannalta. Paikalla olo on ollut varmaa jo vaikka kuinka kauan, mutta vähän meinas tulla venkula-asentoa mukaan. Nyt mutkat on jääneet eikä Hali makaa lonkallaan. Istumisen aikana en ole mennyt vielä piiloon, mutta nyt se näyttää siltä, että ensi kerralla varmaan menen. Istuu kuin tatti asentoaan korjailematta. Sitä vaan olen aina ihmetellyt, että mitä varten tokopuolella paikallaoloista tehdään aina hirveää härdelliä. Enkä tarkoita nyt tahallisia häiriöitä. Ei ihme, että koirat ei meinaa pysyä paikallaan kun koiran luona pompataan tämän tästä.

Ryhmäpaikallaolojen jälkeen tein Halin kanssa yksinäni perusasentoa kapulaa heittäessä, noudon loppuosaa, seuraamista, luoksetuloa, kaukoja ja jättävät. Halilla oli hirmu paljon virtaa kun se oli ehtinyt huilia agin jälkeen autossa, joten tehtiin vähän useampaa juttua. Jättävissä se tarvitsee vielä vähän apuja ja luoksetulon loppupaikkaa pitänee tehdä taas heijastimella. Kaukoissa palkkasin jokaisesta asennonvaihdosta (seisomista Hali ei vielä osaa) heittämällä Halille namikopin. Hali on ihan huippu noissa kaukoissa kun se oppi ne Main sivussa ja silti tekee ne takajalkoja liikuttamatta :-)

Seuraaminen on nyt hyvällä tasolla ainakin minun mittapuullani, koska paikka on juuri oikea ja kontaktikin pysyy suurimmalta osin. Heti rupesi taas toimimaan kun kaivoin naksuttimen esiin. Pientä epävarmuutta Halilla kyllä on seuraamisessa, mutta eiköhän siitä päästä iloisen palkkauksen avulla eroon. Lisäksi Halilla meni noutojen kanssa hyvin. Aluksihan sen oli tarkoitus pysyä vain sivulla heiton ajan ja kontaktista naksautin. Minä olin vain liian hidas namieni kanssa kun yhtä kertaa lukuunottamatta Hali ehti palkkaamaan itseään kapulalle. Tiesihän se, että namppaa on, mutta kapula voitti silti. Palloakin yritin heitellä, minkä perässä Hali innokkaasti juoksenteli, mutta eihän se pallo mahtunut tietenkään kapulan päälle suuhun. Kapulaa ei nimittäin palloon vaihdeta ;-)

Sen verran hyvin meni tokot maanantaina ja viime viikollakin, että rupesin katselemaan tokokokeita. Näillä näkymin voisimme mennä Halin kanssa kesäkuussa kokeeseen. Ajankohtaisena on myös BH-koe.

Tänään keskiviikkona vuorossa oli taas Mäntsälässä käynti. Mai oli mielestään saanut kyllikseen verinäytteenotosta. Se teki lopuksi jopa sen, mistä minä usein vain haaveilen. Repäisi siis tassunsa neulalta pois. Sotku tuli, mutta loppuipahan verenimeminen. Minä niin ymmärrän koiraani näissä asioissa ;-)

Tämän aamun progesteroni tulos oli 13,5, joten huomenna torstaina haemme opaskoirakoululta Roccon siemenet ja suuntaamme jälleen matkamme Mäntsälään siemennystä varten.

Illan treenejä odotellessa jatkoin lomalle suunniteltua kotiprojektia kirjahyllyn siirrolla. No siinä hötäkässä kaiuttimen jalusta mäjähti puolen metrin korkeudelta suoraan varpaille ja tuloksena mitä ilmeisimmin murtunut vasemman jalan nimetön varvas ja kamala sotku muutenkin. Näinköhän saan tavarat paikalleen vielä ennen illalle suunniteltuja jälkiä ja viestitreenejä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tohtorilla osa 1

Tänään maanantaina kävimme aamulla klo 9 Mäntsälän eläinlääkäriasemalla, jotta Maista saatiin verinäyte progesteronin määritystä varten. Koira osoittautui verinäytteessä omistajansa kaltaiseksi eli vähän voi alkuun vuodattaa, mutta jännittämisen vuoksi verentulo hyytyy. Onneksi tarpeellinen määrä saatiin, mutta pitäisiköhän minun ensi kertaa varten harjoitella leikin kautta verinäytteenottoa kuten pienten lasten kanssa tulisi tehdä. Hui, mikä lausehirviö.

Mäntsälästä suuntasimme sitten kohti Lahtea silmäpeilaukseen Lahden eläinlääkäriasemalle. Siellä meidät otti vastaan Juha Pärnänen ja katsoi sekä Main että Halin silmät terveiksi ennen tippoja ja tippojen jälkeen. Ainoa, minkä se löysi oli Main näärännäppy, mikä on iholla eikä edes silmässä. Totesin sen tirkistelleen luvattomasti ja siitä näppy merkkinä. Ei siis ollut mikään oikeasti mainitsemisen arvoinen havainto siis.

Hali oli lääkärissä kuin pieni enkeli, mutta Main mielestä se oli totaalista ajanhukkaa.


Hali painoi punnituksessa 15,4 kg ja Mai 17,8 kg
Lahdesta ajeltiin takaisin kiertäen melkein kaikki mahdolliset Belcandoa myyvät liikkeet läpi, mutta vasta neljännestä löytyi meidän porukoiden syömää Poweria. Hitto, että suututti kun koiranruoan hankinta on joskus niin hankalaa noiden superkuluttajien kanssa. Aikaa tuossa touhussa paloi sitten sen verran, että olikin jo aika soitella progetuloksia. Main progesteroni oli aamulla 4, joten seuraava otetaan keskiviikkona ja siemennys ajoittunee ehkä torstaille.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kursseja yms. touhua

Viikko sitten lauantaina olin seuraamassa koirattomana HAU:n kouluttajille tarkoitettua koulutusta. Kouluttajana oli Ville Liukka ja radasta sain ajatuksia koulutettavien varalle. Vuoden 2012 agi-MM-kisavideolta saatu persjättö-ahaa-elämys oli tullut jo aikaisemminkin, ja sitä on hierottu nyt kimppiksessä ja todettu erittäin toimivaksi. Esa Muotkan muistutuksena tuli jo aimmin myös japanilainen treenattavaksi. Näistä kahdesta onkin tullut radat jo kahteen treeniin ja koulutettavatkin saavat näistä ajatuksista treenattavaa. Nämä aiemmat ajatukset olin piirtänytkin jo radaksi kimppikseemme sekä koulutettaville,mutta lauantai-illan ratoksi inspiroituneena piirsin koulutettavien treenit juhannukselle asti. Piirsin oman ja kouluttajaparinkin osuuden kun yksinään kouluttaja alkaa nostamaan taas sisälläni päätään.

Sunnuntaina vuorossa oli Vappu Alatalon motivointi kurssi, minne osallistuin myös ilman koiraa. Aamulla kävin kuuntelemassa luennon, minkä jälkeen kävin katsomassa loppupäivän ryhmät kotona käynnin jälkeen. Luennolla ei tullut minulle varsinaisesti mitään kovin uutta ja ajatuksia täysin mullistavaa, mutta ajattelemisen aihetta sain silti kyllikseni. Olenkin viime aikoina pohtinut paljon arjen elämää ja perustarpeidenkin hyödyntämistä palkkauksessa. Lisäksi olen suonut paljon mietteitä Halin palkkaukselle, mistä haluaisin saada koko ajan parempaa. Main kun voi palkata vaikka kävyillä tai karviaismarjoilla, mutta Halilta puuttuu vielä kaiken mullistava palkka. Tai ongelmahan voi taas olla minussa, eihän kaikkien varmaankaan ole toivottavaakaan seota kaikesta hömpästä. Enhän itsekään usein julkisesti tuo esille tunteitani, eikä useatkaan toisia naurattavat asiat saa minua nauramaan, ja silti olen tykännyt tosi paljon.

Tokoa ja agia siis jälleen ollut ohjelmassa sekä kevään ensimmäiset viestitreenit. Ne meni kyllä ihan pipariksi ja loppui verenvuotoon. Halilla tuli pipi etujalan kannusanturaan, mutta tulipahan lenkitettyä Maita lumisessa metsässä ja Hali näki todella pitkästä aikaa rakkaan Lina-siskonsa.

Tämä viikonloppu on mennyt hyväntekeväisyyshommissa ja jännittäessä. Jännittäminen on johtunut Main spiidojuoksusta. Torstaina agitreenien jälkeen katsoin pöksyyn (niitä ei käytetä kuin treeneissä kun Mai ei sotke) ja jälki oli todella vaisu. Lisäksi katselin peräpään tilannetta ja "kukkanen" alkaa näyttää aika valmiilta.


Sitten vaan kiireesti hommamaan silmäpeilausaikaa keskiviikkoa aikaisemmaksi ja sehän onneksi saatiin Lahdesta. Maanantaina mennään siis ensin Mäntäsälään progenäytteelle ja sieltä silmiä katsomaan Lahteen. Onneksi aika löytyi ja saatiin pienellä hieronnalla ajatkin sopimaan.

Eilen, lauantaina harrastimme hyväntekeväisyyttä Halin kanssa osallistumalla koulutusohjaajakurssille demokoirakoksi. Saatiin tehdä neljä lyhyttä rataa, joista persjättö eli sokkari, putkelle takaaleikkaus ja "miljoonan" valssin harjoitukset menivät hyvin. Ainoastaan ensimmäinen meni mönkään kun ohjaaja taas luuli muuta kuin todellisuus oli. Kivaa oli ja Hali hali piti vielä omaa kivaa odotellessaan syöden palkkapussinsa kassista tyhjäksi. Onneksi osa oli jo pelastettu taskuun.

Tänään Mai sai puolestaan olla avustajana. Mai oli haljeta onnesta kun vieras auto pysähtyi meitä mukaan poimimaan. Maille on jäänyt mieleen toissatalven kimppakyydit agikisoihin ja niin se oli nytkin menossa kovasti kisaamaan. Porukalla on kivaa, mutta etupenkillä malttamattomuus määränpään saavuttamiseksi on aikamoinen. Kyytimme vei meidät Kirkkonummelle, missä odottamassa ei ollut kisat vaan aivan uusi kokemus. Main tehtävänä oli toimia tuoksuvana seireeninä Pacolle, jonka siementä piti saada lähtemään tuoreena iltapäivän lennolle. Mai oli toki tuoksuva ja tärpitkin lähellä, mutta ehkä kuitenkin ennemminkin aikaisintaan parin päivän päästä. Ajankohta ei siis ollut Maista aivan ihanteellinen eikä se olisi niin halunnut tehdä varsinkaan tutustumatta vastapuoleen sekarotuisia pentuja. Eihän koiralle voi sanoa, että ei tästä mitään ole tulossa, vähän vaan avustetaan. Onneksi Mai käyttäytyi kuitenkin pääosin suosiollisen nätisti ja tulostakin saatiin syntymään. Kiva homma, mitä nyt tukka vähän limassa ;)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Main juoksu alkoi



Main odotettu juoksu alkoikin laskelmiani aikaisemmin eli tänään 13.4.. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta toivon kovasti, että lomani aikaistaminen syyskuulta elokuulle onnistuu. Nyt vaan sormet, kädet ja jalat ristiin, että ymmärrystä löytyy, onneksi meillä on sijaisia.

Laskelmat on nyt alustavasti tehty ja Mäntsälässä ruvetaan ramppaamaan lomaviikollani eli 22.4. alkavalla viikolla progejen takia ja loppuviikosta siementämässä. Meille on siis tulossa näillä näkymin about juhannuspentuja. Onneksi Miimillä on silloin vielä lomaa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kannatti käydä Kouvolassa

Minulle kävi tämän sunnuntain osalta vähän ikävästi kun olin ilmoittanut Halin Pia Miettisen tokokoulutukseen ja Main KSSK:n agilitykisoihin. Onnekseni maxi 3 -luokka aloitti kolmella radallaan agikisapäivän ja Veera oli laittanut meidät viimeiseen tokoryhmään. Ajattelin siis, että voisin ihan hyvin lähteä suorituksemme jälkeen agikisoista vähän etuajassa kun Mai oli kuitenkin kolmantena lähdössä. Joku virhe tulee kuitenkin ja voin mennä silmät lurpallaan nöyrästi anomaan kisakirjaa etukäteen mukaan. Hätätilassa voisin myös pyytää jotain HAUlaista ottamaan kisakirjaan, jotta pääsisimme ajoissa tokoilemaan.

Allan Mattsson tuomaroi ensin hyppyradan ja sen jälkeen kaksi agilityrataa. Hyppyrata oli melkein sama kuin edellisenä päivänä oli ollut 2-luokassa. Silloinkaan ei ollut tullut kuin jokunen nolla, joten sehän oli mitä ihanteellisin 3-luokkaan. Se oli ihan kamala eikä vaan radan vuoksi. Tiesin heti, että kasvihuoneen pohja olisi aivan kamala Maille ja rimat oli vielä 65 cm korkeudessa. Tietysti ensimmäinen rima tippui ja tippui vielä kaksi muutakin, minkä jälkeen otettiin vielä hylätty. Harmitti kun piti hypyttää koiraa niin korkealle "kivikovalla" pohjalla. Ei se mattokaan kyllä hyvä ollut. Tarkoitus ei ole nyt mollata, mutta tämä nyt oli minun mielipide pohjasta. Rimoja tuli muuten muillakin alas ja myös niillä, jotka eivät tapaa tiputella.

Kaksi seuraavaa rataa tehtiinkin sitten Main kanssa varovaisemmin ja tarkemmin, joten niistä tulikin ratavirheettömiä. Tuplanolla siis tuli, jos sitä vaikka kesällä tarvitsisikin. Toisella radalla tulin kyllä maaliin tuloksella 10 kun kaksi rimaa matkalla kolahti. Laskin radalla tulostamme ja ajattelin, että treenataan loppu. Onneksi treenattiin onnistuneesti kun ei ne minun luulemat rimat tippuneetkaan. Yksi tosi pitkä kaarros pääsi kyllä valahtamaan mukaan.

Nollaradat lämmitti kyllä mieltä kun ei niitä nyt niin ylettömästi ole tullut. Tässä oli vaan se huono puoli, että meillä oli kiire tokoilemaan. Ajattelin, että pyydän jotain ottamaan kirjan, mutta kun Mai oli johdossa aika loppuun asti, joten jäin paikalle norkkumaan. Lopullisisssa tuloksissa Mai oli kuitenkin viimeisellä radalla 4. ja edeltävällä 5. Minä olen kyllä erittäin tyytyväinen noihinkin sijoihin. Hyvin meni!

Lähtö siis vähän viivästyi kun kisatkin olivat hitusen myöhässä. Haipakalla lähdettiin sitten Valkealasta kotikulmille Purinalle tokoilemaan, kylläkin 20 min myöhässä. Onneksi edittiin sentään omalle vuorolle ja minä ehdin pallottelemaan vähän Anna-Leenan pentua ja vanhuskoiraakin.

Hali teki Pia Miettisen katseen alla seuraamista ja kääntymistä vasempaan sekä toisessa sessiossa noutoa. Seuraamisessa on ollut ongelmana imutuksesta luopuminen kun se tietää pään laskua ja väljentymistä, mutta nyt sain neuvoja nostatukseen ilman kädessä olevaa namia. Nyt sitten vaan seuraamista alusta ilman imutusta kun se tietää muutenkin pepun laskemista ihan turhan paljon. Hyvin meni nuo pätkät ja käännöksiä demotessanikin peppu pysyi Halilla ilmassa, vaikka alkuun sain kuulla, että siitä tavasta voi olla vaikea päästä eroon. Meidän kotona tehdyistä rallytokoharjoituksista on siis ollut apua.

Noudossa Halin minulle päin tuonti tuotti pään vaivaa, ja minun heittotyylini nauratti. Hitskit, viime kesän harjoittelin metrisen hypyn ja PK-A:an yli heittoa niin, että väljyyttä jää. Nyt sitten tasamaallakin kapula lentää korkealle ja kauas. Kevyemmän (oma 650 g) heitto vasta olikin näkemisen arvoinen, se nimittäin lensi tosi korkealle. Heitot eivät olleet kuitenkaan koulutuksemme kohteena vaan halusin saada kouluttajalta kommenttia Halin noutoon. Se on hidastanut kapulaa tuodessaan kun lähenee minua sekä laskenut päätä matkalla. Nyt tämä tuli domottua potenssiin kymmenen kun se oli niin kärsivän näköinen kapulaa kantaessaan, ihan kuin olisi ollut kapula silmässä. Kamalan on painava, siksi kokeiltiin sitä kevyempääkin (ei kelvannut kun oli jonkun toisen räkimä).

Ohjeistukseksi sain juoksuttaa Halia kapulan kanssa niin, että se saa huomata, että sen kanssa voi juosta. Lisäksi loppuasento vaatii taas tarkennusta. Juoksuharjoituksia teimme jo ja ne näyttivät paljon paremmilta kuin aiemmin.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Niin äiti kuin tytärkin

Mai kävi tänään Janakkalassa kisaamassa Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimilla radoilla. Maxit aloittivat päivän hyppydalla, mitä seurasi kaksi agilityrataa. Mukana oli reilu 60 kisaajaa, ja siellä seassa myös Main äippä Elsa ja LAW:n taitavat Tuulia ja Elina.

Hyppyrata meni muuten oikein mukavasti, mutta valitettavasti taisin valssata yhdellä hypyllä Main eteen. Omasta mielestäni jätin sille sivuun hyvän tilan, mutta Mai näki asian toisin ainakin Erikan mielestä. Rima siis alas ja taas yksi valssiopetus ohjaajalle. Maanantaina Halin kanssa sain muistutuksen, että ohjaavaa kättä ei lasketa, ja tänään tällä radalla, että parempi jättää tosi paljon tilaa tai pitäytyä vaikka niissä poispäinkäännöksissä. Hyppäriltä siis tulos 5.

Ensimmäinen agirata oli meille onnekkaampi ja "rämmittiin" se läpi ihan ilman ratavirheitä. Ihanaa saada taas pitkästä aikaa tulos kisakirjaankin, kun meillä useimmiten tulokset kirjautuvat vaan nettiin tehtyihin tuloksiin.

Palkkaleikeillä ulkona.
Tällä radalla Elsa ja Pirjo tekivät myös nollaradan kuten moni muukin ja oletuksena oli, että gurut vie viisi ensimmäistä sijaa kuten edeltävällä hyppyradallakin. Koiraa autoon pakatessani Erika ja Laura huutelivat ovelta, että keneltä se meidän edellinen serti oli. "Jaloselta, miten niin?" Vastaus kuului, että sitten teille tulee serti. Oho, miten voi olla mahdollista? Sitä sitten sisälle ihmettelemään ja kaverit kehoittivat toimistoon asian tarkistusta vaatimaan kun tuloksiin ei oltu kirjattu mitään. Mai tuli siis kisassa viidenneksi eikä edeltävät voineet ottaa sertiä vastaan. Sovittiin sitten niin, että katson palkinnoille asti ja menen sitten, jos ruusuketta ei tule. Erika oli kuitenkin malttamaton ja meni heti vaatimaan, että Main kirja tarkistetaan sertiä varten. Voi, mitä mä tekisin ilman näitä treenikavereitani. Kiitos Erika, SERT-A:han sieltä Maille tuli. Nyt saakin sitten kisata ilman sertitoiveita melkein vuoden verran ainakin agiradoilla.

Mai ja tuulessa hulmuava ruusuke.

Kolmannesta radasta uumoiltiin epäonnistumista, vaikka yritin selitellä, että tuloksistakin ilmoittelen vasta kun koko homma on ohi. Hyvin alkoi kyllä kolmaskin, mutta taas se valssi, huoh. Tällä kertaa Laura kertoi, että huusin Mai juuri muurin päällä, minkä vuoksi palikka lensi. Mä luulin, että sanoin ennen estettä, mutta en ilmeisesti. Kolmas opetus valsseihin on siis, että ohjaaja eli minä tukin turpani valssin aikana. Back to basics... Tuon kämmin jälkeen sitten meni pasmat sekaisin ja sain toki koiraa vähän eteenpäin kunnes taas kämmi valssissa. Mai meni renkaan ohi putkeen ja siitä väärä rata ja hylätty tulos.

Otsikko tulee siitä kun Mai seurasi Halin esimerkkiä maanantailta eli päivän tulokset 5, 0+SERTI ja hyl.



 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

YLÖSPÄIN KÄY HALIN TIE




Tänä viikonloppuna oli Halin vuoro kisata agilityssa. Tällä kertaa suuntasimme HAU:n eli oman seuran kisoihin. Tuomarina meillä oli Kari Jalonen, jonka radalta aikoinaan Jedi nousi kakkosluokkaan, joten nostalgia syistä oli myös Halilla sama velvoite.

Menin halillille ajatellen, että radat menevät järjestyksessä: agirata, hyppyrata, agirata. Muistin aamulla, että Halillahan on jo hyppynolla, joten emme tee toisella mitään. Tästä syystä paineistin itseni tekemään nollan ensimmäisellä radalla, jotta emme tee ns. turhaa hyppyrataa. No, pitäisihän se jo tällä kokemuksella tietää, että silloin sitä nollaa ei ainakaan tule. Lähellä se oli, mutta kun ohjaava käteni laski ennen yhtä valssia, Hali tuli hypyn ohi eli siitä tuli kielto. Onneksi treenikaveri Jonna antoi välitöntä palautetta tästä tyyppivirheestäni, joten osasin taas ottaa tämän huomioon seuraavilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta siis tulos 5.

Radan jälkeen menin sitten kahville kun seuraavaksi olisi se "turha rata". Mutta mites ollakaan, kontaktiesteitä ei viety pois. Huh, olin luullut väärin. Toinenkin rata on agirata. Ja nyt taas paineet kaakkoon, nolla on tehtävä. Ja niinhän me tehtiin! Halille LUVA-0, SERTI ja siirto kakkosluokkaan. Hali tuli tuloksellaan toiseksi, mutta palkinnot haimme vasta kakkosluokan hyppyradan jälkeen.

Hali <3
Toisen radan jälkeen halusin vielä Halin kotiin vähän lepäämään kun hallilla maleksiminen olisi kovin rauhatonta. Kaikki koirat siellä eivät ole ystävällisiä, joten liikkuminenkin oli vähän hankalaa varsinkin sen jälkeen kun yksi mali yritti napata Halia kyljestä kun rauhallisesti kävelimme ohi. Hittosoikoon, Maitakin yritti yksi mali napata toissakerralla Janakkalan kisoissa.



Menimme siis kotiin, missä odotti taas yksi "hylätty kuningatar". Mai haistoi Halin takkia ja sen jälkeen minun taskuja ja kiukustui: "Sitä on oltu siis agittamassa ja vielä palkkojen kanssa!" Tätähän toki pahensi vielä se, että olin ollut edellisenä päivänä yksinäni Purinalla, tosin työntekijänä. Joo, parempi oli ottaa se kakkosluokan hyppiksen ajaksi mukaan tai kotiin ei olisi tulemista.

Kakkosluokassa tuomarina oli Anne Viitanen. Hänen ratansa näytti tosi kivalta ja sitä se todellakin oli. Se oli haastavampi kuin ykkösluokan radat, mutta vauhdikas. Hali suoritti hienosti oman osuutensa, mutta valitettavasti ohitti tapissaan olevan muurin, mistä meille hylätty. Viis siitä! Milloin se on edes tehnyt HAU:n muurin viimeksi tapissaan? Oletin sen menevän sinne ja ohjasinkin, mutta sivusta viuhahti ja jatkettiin matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tosi hyvä olo jäi tuosta radasta :) Ystävällinen tuomarinsihteeri (Kristiina tai Laura) laittoi tuloslipukkeeseemme aikamme tältä radalta ja se oli 32,58 sekuntia (toki siitä puuttuu muurin ylitys, oikomista ei tullut juurikaan).

Kaikilla radoilla pujottelu oli vähän hidas kun nopeamminkin se sen osaa, mutta ymmärrän kyllä, koska viime aikoina olen lisännyt niihin haastetta aika tavalla. Halihan perinteisesti rupeaa miettimään näissä tilanteissa, mutta tulee se vauhtikin sieltä varmuuden myötä. Myös käännöksiin pitää tehdä lisää vauhtia kun teen ne valssilla. Ja pitäisiköhän minunkin ruveta ohjaamaan vaan sitä ponnistuspaikkaa?

Kuva ei liity tähän päivään. Se on otettu viikolla.

Mai pääsi sentään pallon kanssa mukaan jäähdyttelylenkille. Ja sehän keikaroi kuin olisi tehnyt jotain erityistäkin sen ansaitakseen. Ihan sama. Pääasia, että "rouva" on tyytyväinen. Sitten vaan kakkosradan palkinnot mukaan ja kotiin kuvia ottamaan.

Hali voitti ystävällisesti Pinjalle ruokaa, Maille lelun, emännälle verenpaineen nostatuslääkettä ja kaikille suunraikastetta. IHANA HALI

Hyvä, ettei kesken Halin kuvauksen ryövännyt tuota Wubbaa.