Tohtorilla osa 3

Tänään kävimme sitten Main kanssa Mänsälässä leipomassa munattomia pullia, joista toivottavasti kohoaa monta tervettä "Patchcoat W-pitkoa". Operaatio sujui hyvin, sperma oli erittäin hyvälaatuista ja Maikin näytti sisältäkäsin todella hyvältä. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä proge, mikä oli vähän päälle 16, joten homma uusitaan huomenna, jotta saadaan varmuudella aikaiseksi pikku maroccolaisia.

Pienet saavat toivottavasti alkunsa näin 25.4. täydenkuun ja osittaisen kuunpimennyksen aikaan, jos siitä on jotain apua. Osa ehkä vasta vähän myöhemmin. Toivotaan siis parasta uusille elämänaluille.

Tästä hommasta oli kyllä romantiikka kaukana niin kuin oli viime sunnuntaisesta spermanluovutusavustakin. Toista se oli aikanaan Jessen kanssa. Silloin rakkaus roihusi ennen ja jälkeen juoksujen ja pentujen sekä tietysti otolliseen aikaankin.

Jesse ja Mai ensitapaamisellaan kesällä 2010.

Tämä siis ennen juoksua ensitreffeillä.

Tämä kesällä 2011, puoli vuotta pentujen jälkeen. Kuvan on ottanut Tuuli Oksalahti.

Eilen kävimme illasta vielä viestillä kun olin ensin selvitellyt vuotavan vessankaton mysteeriä. Viestille menimme uuteen paikkaan ja päätimme juoksuttaa koiria kerrankin tiellä kun löytyi rauhaisa pitkä ja suora tie. Nyt ainakin oltaisiin varmoja, että koirat on käyneet molemmissa päissä, vaikka ei olisi radiopuhelimia ollutkaan. Lina juoksi kolme pätkää kun sen jalkaa ei ole vielä hyvä liiaksi rasittaa. Hali juoksi viisi, mutta sillä oli nyt vähän ongelmana palaamisyritykset etenevässä eli Biancan päässä. Paluuseen ei annettu nyt mahdollisuutta, joten eiköhän ongelma siitä korjaannu. Ehkä yhdet viestit vielä ennen leiriä, että pahimmat talven jälkeiset ongelmat olisi saatu purettua.

Samalla reissulla piti ottaa videot siskoksista kun taas löytyi kappale omalle kohdalla. Minulle tuli Hali ja Lina heti mieleen kun Siskoni-kappaleesta ensimmäisen kerran kuulin. Video löytyy täältä.

Lopuksi Mai sai vielä tehdä kesän ensimmäisen jälkeensä, minkä pikaisesti väkästin Biancan edetessä B-pisteelle Linan ja Halin kanssa. Intoa jäljelle mennessä oli taas aivan liikaa varsinkin kun Mai oli seurannut ensin jälkeläistensä harjoituksia. Hurvellus jälki tuli varsinkin kun päästin typeränä taas liinasta irti. Höpsistä ja uudelleen alusta, vaikka arvelin uusien tallauksieni sotkevan koko touhun. Eikä mitä, Mai jäljesti todella huolellisesti ja kepit nousi. Oikealle se kääntyy suorilla ja jäljen mukaisesti, mutta vasemmalle mennään taas kierroksen kautta. Pitää varmaan tehdä vaan jälkiä, mistä 90 % käännöksistä suuntaa vasemmalle.