Sunnuntaina vuorossa oli Vappu Alatalon motivointi kurssi, minne osallistuin myös ilman koiraa. Aamulla kävin kuuntelemassa luennon, minkä jälkeen kävin katsomassa loppupäivän ryhmät kotona käynnin jälkeen. Luennolla ei tullut minulle varsinaisesti mitään kovin uutta ja ajatuksia täysin mullistavaa, mutta ajattelemisen aihetta sain silti kyllikseni. Olenkin viime aikoina pohtinut paljon arjen elämää ja perustarpeidenkin hyödyntämistä palkkauksessa. Lisäksi olen suonut paljon mietteitä Halin palkkaukselle, mistä haluaisin saada koko ajan parempaa. Main kun voi palkata vaikka kävyillä tai karviaismarjoilla, mutta Halilta puuttuu vielä kaiken mullistava palkka. Tai ongelmahan voi taas olla minussa, eihän kaikkien varmaankaan ole toivottavaakaan seota kaikesta hömpästä. Enhän itsekään usein julkisesti tuo esille tunteitani, eikä useatkaan toisia naurattavat asiat saa minua nauramaan, ja silti olen tykännyt tosi paljon.
Tokoa ja agia siis jälleen ollut ohjelmassa sekä kevään ensimmäiset viestitreenit. Ne meni kyllä ihan pipariksi ja loppui verenvuotoon. Halilla tuli pipi etujalan kannusanturaan, mutta tulipahan lenkitettyä Maita lumisessa metsässä ja Hali näki todella pitkästä aikaa rakkaan Lina-siskonsa.
Tämä viikonloppu on mennyt hyväntekeväisyyshommissa ja jännittäessä. Jännittäminen on johtunut Main spiidojuoksusta. Torstaina agitreenien jälkeen katsoin pöksyyn (niitä ei käytetä kuin treeneissä kun Mai ei sotke) ja jälki oli todella vaisu. Lisäksi katselin peräpään tilannetta ja "kukkanen" alkaa näyttää aika valmiilta.
Sitten vaan kiireesti hommamaan silmäpeilausaikaa keskiviikkoa aikaisemmaksi ja sehän onneksi saatiin Lahdesta. Maanantaina mennään siis ensin Mäntäsälään progenäytteelle ja sieltä silmiä katsomaan Lahteen. Onneksi aika löytyi ja saatiin pienellä hieronnalla ajatkin sopimaan.
Eilen, lauantaina harrastimme hyväntekeväisyyttä Halin kanssa osallistumalla koulutusohjaajakurssille demokoirakoksi. Saatiin tehdä neljä lyhyttä rataa, joista persjättö eli sokkari, putkelle takaaleikkaus ja "miljoonan" valssin harjoitukset menivät hyvin. Ainoastaan ensimmäinen meni mönkään kun ohjaaja taas luuli muuta kuin todellisuus oli. Kivaa oli ja Hali hali piti vielä omaa kivaa odotellessaan syöden palkkapussinsa kassista tyhjäksi. Onneksi osa oli jo pelastettu taskuun.
Tänään Mai sai puolestaan olla avustajana. Mai oli haljeta onnesta kun vieras auto pysähtyi meitä mukaan poimimaan. Maille on jäänyt mieleen toissatalven kimppakyydit agikisoihin ja niin se oli nytkin menossa kovasti kisaamaan. Porukalla on kivaa, mutta etupenkillä malttamattomuus määränpään saavuttamiseksi on aikamoinen. Kyytimme vei meidät Kirkkonummelle, missä odottamassa ei ollut kisat vaan aivan uusi kokemus. Main tehtävänä oli toimia tuoksuvana seireeninä Pacolle, jonka siementä piti saada lähtemään tuoreena iltapäivän lennolle. Mai oli toki tuoksuva ja tärpitkin lähellä, mutta ehkä kuitenkin ennemminkin aikaisintaan parin päivän päästä. Ajankohta ei siis ollut Maista aivan ihanteellinen eikä se olisi niin halunnut tehdä varsinkaan tutustumatta vastapuoleen sekarotuisia pentuja. Eihän koiralle voi sanoa, että ei tästä mitään ole tulossa, vähän vaan avustetaan. Onneksi Mai käyttäytyi kuitenkin pääosin suosiollisen nätisti ja tulostakin saatiin syntymään. Kiva homma, mitä nyt tukka vähän limassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti