sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kannatti käydä Kouvolassa

Minulle kävi tämän sunnuntain osalta vähän ikävästi kun olin ilmoittanut Halin Pia Miettisen tokokoulutukseen ja Main KSSK:n agilitykisoihin. Onnekseni maxi 3 -luokka aloitti kolmella radallaan agikisapäivän ja Veera oli laittanut meidät viimeiseen tokoryhmään. Ajattelin siis, että voisin ihan hyvin lähteä suorituksemme jälkeen agikisoista vähän etuajassa kun Mai oli kuitenkin kolmantena lähdössä. Joku virhe tulee kuitenkin ja voin mennä silmät lurpallaan nöyrästi anomaan kisakirjaa etukäteen mukaan. Hätätilassa voisin myös pyytää jotain HAUlaista ottamaan kisakirjaan, jotta pääsisimme ajoissa tokoilemaan.

Allan Mattsson tuomaroi ensin hyppyradan ja sen jälkeen kaksi agilityrataa. Hyppyrata oli melkein sama kuin edellisenä päivänä oli ollut 2-luokassa. Silloinkaan ei ollut tullut kuin jokunen nolla, joten sehän oli mitä ihanteellisin 3-luokkaan. Se oli ihan kamala eikä vaan radan vuoksi. Tiesin heti, että kasvihuoneen pohja olisi aivan kamala Maille ja rimat oli vielä 65 cm korkeudessa. Tietysti ensimmäinen rima tippui ja tippui vielä kaksi muutakin, minkä jälkeen otettiin vielä hylätty. Harmitti kun piti hypyttää koiraa niin korkealle "kivikovalla" pohjalla. Ei se mattokaan kyllä hyvä ollut. Tarkoitus ei ole nyt mollata, mutta tämä nyt oli minun mielipide pohjasta. Rimoja tuli muuten muillakin alas ja myös niillä, jotka eivät tapaa tiputella.

Kaksi seuraavaa rataa tehtiinkin sitten Main kanssa varovaisemmin ja tarkemmin, joten niistä tulikin ratavirheettömiä. Tuplanolla siis tuli, jos sitä vaikka kesällä tarvitsisikin. Toisella radalla tulin kyllä maaliin tuloksella 10 kun kaksi rimaa matkalla kolahti. Laskin radalla tulostamme ja ajattelin, että treenataan loppu. Onneksi treenattiin onnistuneesti kun ei ne minun luulemat rimat tippuneetkaan. Yksi tosi pitkä kaarros pääsi kyllä valahtamaan mukaan.

Nollaradat lämmitti kyllä mieltä kun ei niitä nyt niin ylettömästi ole tullut. Tässä oli vaan se huono puoli, että meillä oli kiire tokoilemaan. Ajattelin, että pyydän jotain ottamaan kirjan, mutta kun Mai oli johdossa aika loppuun asti, joten jäin paikalle norkkumaan. Lopullisisssa tuloksissa Mai oli kuitenkin viimeisellä radalla 4. ja edeltävällä 5. Minä olen kyllä erittäin tyytyväinen noihinkin sijoihin. Hyvin meni!

Lähtö siis vähän viivästyi kun kisatkin olivat hitusen myöhässä. Haipakalla lähdettiin sitten Valkealasta kotikulmille Purinalle tokoilemaan, kylläkin 20 min myöhässä. Onneksi edittiin sentään omalle vuorolle ja minä ehdin pallottelemaan vähän Anna-Leenan pentua ja vanhuskoiraakin.

Hali teki Pia Miettisen katseen alla seuraamista ja kääntymistä vasempaan sekä toisessa sessiossa noutoa. Seuraamisessa on ollut ongelmana imutuksesta luopuminen kun se tietää pään laskua ja väljentymistä, mutta nyt sain neuvoja nostatukseen ilman kädessä olevaa namia. Nyt sitten vaan seuraamista alusta ilman imutusta kun se tietää muutenkin pepun laskemista ihan turhan paljon. Hyvin meni nuo pätkät ja käännöksiä demotessanikin peppu pysyi Halilla ilmassa, vaikka alkuun sain kuulla, että siitä tavasta voi olla vaikea päästä eroon. Meidän kotona tehdyistä rallytokoharjoituksista on siis ollut apua.

Noudossa Halin minulle päin tuonti tuotti pään vaivaa, ja minun heittotyylini nauratti. Hitskit, viime kesän harjoittelin metrisen hypyn ja PK-A:an yli heittoa niin, että väljyyttä jää. Nyt sitten tasamaallakin kapula lentää korkealle ja kauas. Kevyemmän (oma 650 g) heitto vasta olikin näkemisen arvoinen, se nimittäin lensi tosi korkealle. Heitot eivät olleet kuitenkaan koulutuksemme kohteena vaan halusin saada kouluttajalta kommenttia Halin noutoon. Se on hidastanut kapulaa tuodessaan kun lähenee minua sekä laskenut päätä matkalla. Nyt tämä tuli domottua potenssiin kymmenen kun se oli niin kärsivän näköinen kapulaa kantaessaan, ihan kuin olisi ollut kapula silmässä. Kamalan on painava, siksi kokeiltiin sitä kevyempääkin (ei kelvannut kun oli jonkun toisen räkimä).

Ohjeistukseksi sain juoksuttaa Halia kapulan kanssa niin, että se saa huomata, että sen kanssa voi juosta. Lisäksi loppuasento vaatii taas tarkennusta. Juoksuharjoituksia teimme jo ja ne näyttivät paljon paremmilta kuin aiemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti