Käytiin siis Janakkalassa agilitykisoissa ja tavoitteena oli lähdössä pysymiset. Main paikalla pysyminen kisoissa on ollut aivan mahdotonta. Ihan sama, mitä sanon tai elehdin, mutta hiipiminen on ollut taattua. Edellisessä kisoissa asiasta taas puhuttiin porukalla ja minulle ehdotettiin kallista treeniä. En ole nimittäin viitsinyt haaskata kisastartteja lähdön harjoitteluun niin, että olisin vaan jättänyt leikin sikseen. Treeneissähän sen voisi helpostikin tehdä, mutta ongelma ei ole siellä ollenkaan niin paha.
Lauantaina kävin vähän kokeilemassa uutta lähtöasentoa eli maassa oloa. En ole halunnut laittaa sitä siihen asentoon kun siitä on koiran vaikeampi lähteä itseään kasaamaan ensimmäiseen hyppyyn. Nyt kuitenkin on tähän menty. Maahan vaan ja todella pitkä matka ensimmäiseen hyppyyn, ja hyvin meni. Nyt sitten kisoissa aloitin tuolla asennolla, mikä kyllä kohosi ennen lähtökäskyä. Pääasia oli kuitenkin se, että siinä se pysyi, mihin olin jättänytkin :) Oli aivan hullun tuntuista vaan kävellä rauhallisin mielin lähtöpaikkaan ja kutsua sieltä koira. Hyvä Mai, päivän tavoite saavutettu ja radallekin päästiin joka kerralla.
Olishan meillä kai jotain tavoitetta ollut ratojen tuloksiinkin, mutta hypäriltä ja viimeiseltä agiradalta hyl sekä toiselta radalta (agirata) 5. Tuomarina meillä oli Salme Mujunen ja varsinkin hyppyrata oli juuri hänelle tyypillinen: suoria purkia ja symmetriaa. Sillä radalla kolmen suoran putken kautta juoksu teki tehtävänsä niin, että Mai irtosi aivan yllättäen minusta toiseen suuntaan putkelle, mitä en edes osannut pitää uhkana. Hupsista, Mailla oli hauskaa. Toinen rata meni taas aivan loistavasti, mutta valitettavasti yksi rima tippui. Aikakin oli oikein hyvä, nyt kun pitkästä aikaa se tuli tietoon. Kolmaskin rata alkoi hyvin, vaikka sovelsinkin suunnitelmieni välillä. Valitettavasti noin radan puolivälissä ohjasin Maita sylkkärillä hypylle, mihin valo paistoi katonrajasta niin pahasti, että Mai ei nähnyt sitä. Pikku-raukka huomasi sen vasta siinä vaiheessa kun rima kolahti sen päähän. Voi murua, jatkettiin kuitenkin rataa, mutta se meni sitten ihan plörinäksi. Se ei muuten nähnyt sitä hyppyä edes kun mentiin siihen kiepauksen jälkeen uudelleen. Tuo samainen valoilmiö muuten haittasi alkupään kisaajia erityisesti keinulla.
Videointi muuten oli tänään jo siinä vaiheessa, että kamera oli autossa mukana, mutta sitä ei käytetty. Näin jälkikäteen ajateltuna; ehkä parempi niin ;) Sen sijaan onnellinen maamyyry-Mai kuvassa.
Lopuksi muuten mainittakoon Halista, että se kesti nyt juoksutauon jälkeen leieröinnin pujotellessaan. Aika epeli kun vastahan se oppi sen pujottelunkin. Nyt juoksentelin jossain Aan toisella puolella.
Lauantaina Mai pääsi kisaamaan. Influenssan jälkeinen köhä vaivaa yhä, mutta pakkohan työmyyrä oli viedä agittamaan. Ja mikä olisi parempi tunnelman kohottaja kuin kisat.
Maxikolmosilla oli tuomarina kaikilla kolmella radalla Anne Viitanen. Radat olivat haastavia eikä nollia tullut ropisten, mutta ne oli kyllä ihan kivoja. Mekin tehtiin ensimmäiseltä hyppyradalta (C-kisa) ja toiselta agiradalta (B-kisa) hylätyt, kolmannella agiradalla tunaroitiin 20 pisteen edestä. Oli kyllä ihme kisat kun edes jännittänyt, ei vaikka oli vaikeat radat edessä eikä mennyt edes hyvin. Ehkä juuri siksi ei mennyt hyvin. Tiedä häntä, mutta taidan suhtautua vähän turhan taikauskoisesti agikisoihin.
Ratojen jälkeen oli kuitenkin joka kerta hyvä fiilis. Ainoastaan toiselta radalta poistuttiin alkuun vähin äänin. Mai teki lentokeinun, mikä ei ole sille tyypillistä, mutta taisi luulla sitä puomiksi. Totesin siihen OHO, minkä jälkeen päätin vain kävellä viimeisen hypyn ohi vähin äänin. En viitsi toistaa kontakteja, koska tuomarit ei siitä tykkää, joten tein tällaisen ratkaisun. Myöhemmin kyllä pelattiin ja jatkettiin pelaamista ulkona. Samalla tuli muuten harjoiteltua suunnilla kauko-ohjausta kun välillä pallo hävisi lumeen eikä Mai heti löytänyt.
Anne Viitasen suunnittelemat radat 16.3.2013 Kirkkonummella (piirsin seuraavana päivänä):
C-kisa, hyppyrata
B-kisa, agilityrata
A-kisa, agilityrata
Sunnuntaina koirat saivat nauttia aurinkoisesta maaliskuun päivästä ulkosalla. Aamulenkki meni pallolla leikkien ja iltapäivästä otin videokameran mukaan. Ajattelin saavani videolle ainakin Halin ja Main leikkimistä sekä Main lumessa pyörimistä. Toiveeksi kuitenkin jäi, koska lenkkeily oli pääasiassa rauhaisaa luonnosta nauttimista. Olisihan ne saanut höyryämään, mutta silloin olisi pitänyt enemmän itse osallistua, joten kuvasin mitä sain. Ensimmäisellä videolla pätkä Pitkäkosken sillalta, missä muuten taas ihminen pysähtyi ihailemaan kauniita koiriani. Siniset silmätkin olivat taas ihmetyksen kohteena, ja tietysti erivärisilmät. Toisessa ja kolmannessa videossa Mai palkka itseään luoksetulosta, muutenhan se ei remmejä revi, mutta nyt se katsoi palkkauksen aiheelliseksi. Neljännessä Mai irrottaa puskasta keppejä heitettäväksi. Se on niin näppärä apu tuossa puuhassa. Sille kun ei tarvitse kun näyttää minkä kepin haluan ja mistä kohti poikki. Sitä ennen se tökki puskaa ja kysyy: "Kerro jo, mikä otetaan." Viimeisessä kepit lentävät ja syy on se, että alkumatkasta mahan alle tuli kuraa. Itsepuhdistuvia aussieita tarvitsee välillä vähän auttaa.
Ajattelin, että voisin kuvata jatkossa muutakin kuin hömppää. Videokamera siis treeneihin ja kisoihin mukaan.
Viime viikonloppu hurahti Wienissä kun matkasin Miimin kanssa sinne Roccoa katsomaan. Rocco on suunnitteilla olevan Main seuraavan pentueen (Patchcoat W -pentue) isä, ja halusimme nähdä sen luonnossa. Tämä tiesikin sitten matkaa Wieniin.
Hali meni reissun ajaksi hoitoon ystäväni Jaanan perheen luokse jo keskiviikkona. Hali oli jäänyt kuulemma ulko-oven eteen odottamaan paluutani, mutta rentoutunut jonkin ajan kuluttua. Hali oli hurmannut siellä koko perheen ja nyt siellä suunnitellaankin Rocky-westien seuraavaksi kaveriksi australianpaimenkoiraa. Mai ja Pinja menivät puolestaan vasta tostaina tuttuun ja turvalliseen hoitoon Minnan ja Jarmon luo. Sielläkin oli mennyt hyvin, vaikkakin Mai oli tainnut syyttää Pinjaa siitä, että se jäi matkastani pois. Mai oli viedessä sitä mieltä, että kiva oli Minnan ja Jarmon luona käydä, mutta jätetään siten Pinja sinne ja jatketaan me matkaa jollekin leirille.
Torstaina iltapuolesta Wieniin meidät lennätti Finnairin ja Flyben pieni yhteistyökone. Minusta tuo lisänimi flybe oli huvittava ja sopi tuolle "pikkuiselle" koneelle oikein hyvin. Hölmönä nimittäin luulin, että flybe on malli, mutta myöhemmin totuus selvisi. Lentäminen on taas super kivaa, mutta samalla vähän jännääkin. Onneksi kyyti tuolla 100 paikkaisella koneella oli kuitenkin pehmeää, maisemat mielenkiintoisia ja palvelu hyvää.
Wienissä perjantai oli varattu kokonaan kaupunkiin tutustumiseen kun lauantaille oli sovittu tapaaminen Nina Krammerin kanssa Roccon tapaamiseksi. Perjantaina kolusimme siis kaupunkia jalkapelillä. Kävimme katsomassa lähes kaikki isommat ja vähän pienemmätkin nähtävyydet keskustan alueelta. Aamulla kävimme lisäksi katsomassa espanjalaisen ratsastuskoulun aamuharjoituksia. Karttaa koko ajan seuranneena voisin kertoa erittäin tarkasti kävelyreittimme, mutta yksinkertaistettuna reittimme kulki maan päällä aika tarkkaan metrolinjoja pitkin. Aloitimme siis Rathausin läheltä U3-linjaa myötäillen ratsastuskoululle, sieltä aivan keskustaan ja St. Stephansin ja Mozarthousin kautta Stadtparkkin. Sieltä matkamme jatkui U4-linjaa myötäillen, mistä koukkasimmekin välissä oopperatalolle ja sitten taas U4-linjaa kartalta ulos. "Torialueella" ruokailun jälkeen palasimme takaisin museokortteliin tähdäten. Siinä vielä pyörimistä museoilla ja sitten kaupan kautta majapaikkaan. Skumppapullojen ja vadelmien jälkeen palasimme vielä koukkasemaan raatihuoneelle, Votiivikirkolle ja lenkin kautta taisin. Naistenpäivän kunniaksi saimme vielä nähdä feministimarssin ja hirveän määrän poliiseita.
Lenkkimme alkoi raatihuoneen läheltä ja kattoi aika laajalti yllä olevaa karttaa.
Kauniita rakannuksia oli joka puolella.
Torneja ja kauniita seiniä. Taustalla Rathaus.
Patsaita talojen seinillä ja katoilla. Tässä parlamenttitalo.
Puistoja sekä lisää kauniita ja suuria rakennuksia. Kuva ottopaikkana Heldenplatz ja taustalla museo.
Tämä naama tuli eteen ylttäen kulman takaa Michaelerplazille mennessämme.
Yllättäen tällä torilla haisi hevosen kakka, ja portin takaa löytyikin espanjalainen ratsastuskoulu.
Ratsastuskoululla piti ottaa sacherkakkua ja kahvia. Kuvassa Miimi ottaa annoksestaan kuvaa.
Lipizzanhevosten aamuharjoituksista poistuessamme Michaelerplaz oli täyttynyt Fiaker-kyydittäjistä.
Taustalla St. Stephansdom ja etualalla nainen mainostaa Miimille illan konserttia Stephansplazilla.
Lisää hevosia Shulerstrabella.
Tummuneet seinät tekivät katedraalista vähän pelottavan.
Johann Strauss Stadtparkissa
Uudemmatkin talot olivat kauniita ja koristeltuja. Tämä kuva otettu Linke Wienzeileltä.
Useat parvekkeet ja ikkunalaudat lepäsivät naisten tai miesten hartioilla.
Pilvistä huolimatta säästyimme sateelta. Kuvassa luonnonhistoriallinen museo. Sieltä olisi löytynyt mm. patologis-anatominen museo, mutta se oli harmillisesti perjantainakin kiinni.
Tässä majapaikkamme ulkoapäin. Gästhaus lunasti ystävällisyyslupauksensa.
Oon mä juonu viinii Wienissä...
Perjantai meni tosiaan maan päällä tallustaen, mutta lauantaina hyödynsimme myös maan alla kulkevaa metroliikennettä. Ninan kanssa oli sovittu tapaaminen Hütteldorfiin klo 14, joten meillä oli hyvin aikaa kiertää vielä näkemättömiä paikkoja. Suhailimme siis sinne tänne. Pakko nyt laittaa lauantailtakin muutama kuva (vaivaisen 300 kuvan joukosta) selventämään tekemisisiämme. Nähtiin siis...
lisää kirkkoja,
lisää kauniita julkisia rakennuksia,
ja vähän yksityisempiäkin taloja.
Otettiin inhokki lomakuvia patsaiden kanssa. Tässä ensimmäisessä minä uudemman patsaan kanssa
ja Miimi vähän vanhanaikaisemman patsaan kanssa.
Nähtiin palatseja, joista tässä Belvedere.
Tonavaakin käytiin katsomassa.
Tonavan haarojen välistä löytyi Uno Citystä rakenteilla oleva pilvenpiirtäjäkin.
Matkalla Hütteldorfiin koukkasimme vielä pikaisesti katsomaan Schönbrunnin linnaa, minne palasimme Roccon tapaamisen jälkeen vielä uudelleen. Silloin kävimme 30 min kierroksella keisarillisissa kesäpalatsissa ihailemassa, miten rikkaat on majailleet.
Schönbrunnin linna puutarhoineen.
Mitä ehdittäis vielä katsomaan?
Schönbrunn kierroksen jälkeen.
Piharakennuksia.
Olishan noita lisääkin, yksityiskohtia patsaista ja talojen seinistä ja vaikka mistä, mutta nyt varmaan koirablogin pitäisi keskittyä olennaiseen. Mehän siis mentiin Wieniin katsomaan Roccoa ja maisemat olivat vain sivutuotteita.
Nina haki meidät Hütteldorfin metroasemalta, mistä jatkoimme matkaamme läheiselle nurmikentälle. Autosta jo näimme Sabinen ja Roccon, tuon kauniin mustavalkoisen uroksen. Ninalla oli mukanaan Cinner ja Nila, joiden kanssa Rocco sai telmiä iloksemme. Rocco oli juuri sitä, mitä odotimmekin: aivan mahtava uros. Sillä on todella hyvä luonne, mahtavat paimennusominaisuudet, taistelutahtoa, avoimuutta eikä ollenkaan aggressiivisuutta. Se ei kuulemma viitsi riidellä toisten urosten kanssa edes silloin kun paikalla on tärppipäiväinen narttu. Lisäksi Roccolla on erittäin hyvä rakenne ja loistava turkkikin sekä tietysti hyvä sukupuukin. Kaikki siis kohdallaan, enää voi vain toivoa, että niitä loistopentujakin tulisi.
Ensin vähän tuliaisia.
Rocco pupuna.
Tytöt osaa kanssa.
Roccolla on kaunis panta.
Tytöillä on helmet.
Iloinen poika :)
Mitäs nyt ohjelmassa?
Nila ja Rocco
Pelataanko?
Ota kiinni vaan, niin näytän miten tämä hanska pelittää.
En päästä irti, vaikka mitä teet.
Piti kiinni myös Miimin testailujen ajan (tässä kuvassa vain vetoleikkiä).
Voitin!
Nilalla ja Cinnerillä on oma lelu.
Haluisko joku vähän vielä tän hanskan kanssa?
Rutistettavan suloinen.
Ei tullut oikein pönötyskuville otollista hetkeä.
Kivaa oli käydä kylvyssä ja kivaa oli leikkiäkin.
Joku on "vähän" Fairoaks.
Hulmuavat rintakarvat.
Tässä syy Wienin matkaan, Keep Smiling Roco 2 Mi Sombra "Rocco"
Päivän päätteeksi vielä olut ja wienerschnitzel (tämä kuva sarjasta ällökkilomakuvat eli syömiskuva).
Minusta vastaavan kuvan on ottanut Miimi kännykällään.
Sunnuntaina emme sitten ehtineetkään muuta kuin nauttia Gasthaussimme aamiaisen ja suunnata lentokentälle. Matka meni mukavasti, mutta Helsinki-Vantaalta ulos käveltyäni iski kiukku. Miksi mun pitää asua täällä "Siperiassa". Täällä ei ole keväästä mitään tietoa ja rumaakin on. Mua ei ehkä kannattaisi päästää lomille.
Kotona sitten odottamassa oli Onni ja kakkahousuinen Poju. Voi sitä onnetonta, se oli nimittäin pakko pestä. Kamala sota siitä syttyikin eikä haavoittumisilta voinut välttyä. Lisäksi vähän mattojen pikapesua ja koiria hakemaan. Hali oli viety äitini luokse, koska Partit sattuivat menemään juuri vähän ennen tuloani äitini lähelle synttäreille. Olihan Halin parempi äidin luona olla odottelemassa kuin kylmässä autossa. Hali olikin iloinen jälleennäkemisestä kun taas seuraavassa hoitopaikassa vastaanotto ei ollut ollenkaan niin onnellinen. Pinja oli toki iloinen näkemisestäni, mutta kotiinlähtöä tehdessäni se tuumasi jäävänsä sinne: "Oli tosi kiva nähdä, mutta hei, hei." Pinja inhoaa niin kovin autoa ja hoitopaikkakin on todettu moneen kertaan maan mahtavimmaksi. Mai puolestaan kiinnostui ensimmäiseksi Halin hormoonitilanteesta (juoksun loppu), minkä jälkeen alkoi mökötys. Se tulkitsi, että olen ollut Halin kanssa monta päivää reissussa ja se on jätetty paitsioon. Voi, voi. Se ei tietenkään muista, että Halihan vietiin ennen niitä pois. Ilta meni sitten siinä samassa mökötyksessä, mutta onneksi Mai leppyi jo seuraavaan päivään.