Nom, nom, nom, nom ...

Itseäni parannellessa olen kuluttanut aikaani lähinnä turhuuksiin. Vähän ollaan tehty tyttöjen kanssa rallytokon 270 asteen käännöksiä ja samalla harjoiteltu sitä, että peppua ei laiteta maahan välissä. Hyvin homma etenee, kuten etenee Halin kaukojen seisominenkin. Mai on ollut seisomisesta jo pitkään aivan tohkeissaan ja ennakoi joka väliin seisomista. Se ottaa usein samalla hassun ihme ilmeen, nousin jo, oliko hyvä. Mai-tyttö taitaa ennakoinnin taidon. Harmi vaan, että se ei useinkaan ole se toivottava asia.

Nyt kun mitään mainittavaa ei tapahdu, tarinoin vähän Onnin ruokatavoista. Näiden tapojen vuoksi se sai itselleen uuden oman laulunkin:

Jotta laulu kuvaisi vielä paremmin Onnin ruokailua, siinä pitäisi olla murinaa lisä-äänenä. Kissojen ruokailu siis sujuu seuraavasti: Kissat saa ruokansa, Poju ensin ja Onni sitten. Onni vetelee omansa lähes koko ajan muristen, koska Hali katsoo. Yht'äkkiä ennen aterian loppua se syöksyy Pojun kipolle muristen ja varastaa satsin ja palaa omalle puolelleen. Se käy siis varkaissa jo hyvissä ajoin, ennen kuin omat on loppuneet. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että ruokailua on vahdittava. Ja siinä hommassa ei tarvitse hempeillä, mikään sanominen ei kestä seuraavaan kertaan.

Kaikki muutkin ruoat ovat vaarassa, koska Onni ei voi luottaa, että huomisellekin olisi ruokaa. Syötäväksi kelpaa kaikki jämät, kaurapuuro, riisi, pasta, soosit, kasvikset, melkein mikä vaan. Välillä sen loputon ruokahalu naurattaa, paitsi silloin kun se pääsee evästämään ruoat, mitkä on tarkoitettu muihin suihin. Lisäksi ruokahalu on kyltymätön. Se paisuu kyllä sivuille, mutta se ei Onnin ruokahalua millään lailla hillitse. Se voisi varmaan räjäyttää itsensä ruoalla.

Onni haistaa ruoan

Kansi ei ole kissalle este.

Tänään tarjolla itämaisesti maustetun kastikkeen jämät.
 

Kun masu täynnä voi vähän söpöillä:

Onnikin sai oman "riippumaton"

kun asensin lisäosan kiipeilytelineeseen.

Poju nukku patteririippumatossa olohuoneen nurkassa ja Onni parhaalla näköalapaikalla.