Käytiin siis Janakkalassa agilitykisoissa ja tavoitteena oli lähdössä pysymiset. Main paikalla pysyminen kisoissa on ollut aivan mahdotonta. Ihan sama, mitä sanon tai elehdin, mutta hiipiminen on ollut taattua. Edellisessä kisoissa asiasta taas puhuttiin porukalla ja minulle ehdotettiin kallista treeniä. En ole nimittäin viitsinyt haaskata kisastartteja lähdön harjoitteluun niin, että olisin vaan jättänyt leikin sikseen. Treeneissähän sen voisi helpostikin tehdä, mutta ongelma ei ole siellä ollenkaan niin paha.
Lauantaina kävin vähän kokeilemassa uutta lähtöasentoa eli maassa oloa. En ole halunnut laittaa sitä siihen asentoon kun siitä on koiran vaikeampi lähteä itseään kasaamaan ensimmäiseen hyppyyn. Nyt kuitenkin on tähän menty. Maahan vaan ja todella pitkä matka ensimmäiseen hyppyyn, ja hyvin meni. Nyt sitten kisoissa aloitin tuolla asennolla, mikä kyllä kohosi ennen lähtökäskyä. Pääasia oli kuitenkin se, että siinä se pysyi, mihin olin jättänytkin :) Oli aivan hullun tuntuista vaan kävellä rauhallisin mielin lähtöpaikkaan ja kutsua sieltä koira. Hyvä Mai, päivän tavoite saavutettu ja radallekin päästiin joka kerralla.
Olishan meillä kai jotain tavoitetta ollut ratojen tuloksiinkin, mutta hypäriltä ja viimeiseltä agiradalta hyl sekä toiselta radalta (agirata) 5. Tuomarina meillä oli Salme Mujunen ja varsinkin hyppyrata oli juuri hänelle tyypillinen: suoria purkia ja symmetriaa. Sillä radalla kolmen suoran putken kautta juoksu teki tehtävänsä niin, että Mai irtosi aivan yllättäen minusta toiseen suuntaan putkelle, mitä en edes osannut pitää uhkana. Hupsista, Mailla oli hauskaa. Toinen rata meni taas aivan loistavasti, mutta valitettavasti yksi rima tippui. Aikakin oli oikein hyvä, nyt kun pitkästä aikaa se tuli tietoon. Kolmaskin rata alkoi hyvin, vaikka sovelsinkin suunnitelmieni välillä. Valitettavasti noin radan puolivälissä ohjasin Maita sylkkärillä hypylle, mihin valo paistoi katonrajasta niin pahasti, että Mai ei nähnyt sitä. Pikku-raukka huomasi sen vasta siinä vaiheessa kun rima kolahti sen päähän. Voi murua, jatkettiin kuitenkin rataa, mutta se meni sitten ihan plörinäksi. Se ei muuten nähnyt sitä hyppyä edes kun mentiin siihen kiepauksen jälkeen uudelleen. Tuo samainen valoilmiö muuten haittasi alkupään kisaajia erityisesti keinulla.
Videointi muuten oli tänään jo siinä vaiheessa, että kamera oli autossa mukana, mutta sitä ei käytetty. Näin jälkikäteen ajateltuna; ehkä parempi niin ;) Sen sijaan onnellinen maamyyry-Mai kuvassa.
Lopuksi muuten mainittakoon Halista, että se kesti nyt juoksutauon jälkeen leieröinnin pujotellessaan. Aika epeli kun vastahan se oppi sen pujottelunkin. Nyt juoksentelin jossain Aan toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti