Koiran perässä Wieniin

Viime viikonloppu hurahti Wienissä kun matkasin Miimin kanssa sinne Roccoa katsomaan. Rocco on suunnitteilla olevan Main seuraavan pentueen (Patchcoat W -pentue) isä, ja halusimme nähdä sen luonnossa. Tämä tiesikin sitten matkaa Wieniin.

Hali meni reissun ajaksi hoitoon ystäväni Jaanan perheen luokse jo keskiviikkona. Hali oli jäänyt kuulemma ulko-oven eteen odottamaan paluutani, mutta rentoutunut jonkin ajan kuluttua. Hali oli hurmannut siellä koko perheen ja nyt siellä suunnitellaankin Rocky-westien seuraavaksi kaveriksi australianpaimenkoiraa. Mai ja Pinja menivät puolestaan vasta tostaina tuttuun ja turvalliseen hoitoon Minnan ja Jarmon luo. Sielläkin oli mennyt hyvin, vaikkakin Mai oli tainnut syyttää Pinjaa siitä, että se jäi matkastani pois. Mai oli viedessä sitä mieltä, että kiva oli Minnan ja Jarmon luona käydä, mutta jätetään siten Pinja sinne ja jatketaan me matkaa jollekin leirille.

Torstaina iltapuolesta Wieniin meidät lennätti Finnairin ja Flyben pieni yhteistyökone. Minusta tuo lisänimi flybe oli huvittava ja sopi tuolle "pikkuiselle" koneelle oikein hyvin. Hölmönä nimittäin luulin, että flybe on malli, mutta myöhemmin totuus selvisi. Lentäminen on taas super kivaa, mutta samalla vähän jännääkin. Onneksi kyyti tuolla 100 paikkaisella koneella oli kuitenkin pehmeää, maisemat mielenkiintoisia ja palvelu hyvää.

Wienissä perjantai oli varattu kokonaan kaupunkiin tutustumiseen kun lauantaille oli sovittu tapaaminen Nina Krammerin kanssa Roccon tapaamiseksi. Perjantaina kolusimme siis kaupunkia jalkapelillä. Kävimme katsomassa lähes kaikki isommat ja vähän pienemmätkin nähtävyydet keskustan alueelta. Aamulla kävimme lisäksi katsomassa espanjalaisen ratsastuskoulun aamuharjoituksia. Karttaa koko ajan seuranneena voisin kertoa erittäin tarkasti kävelyreittimme, mutta yksinkertaistettuna reittimme kulki maan päällä aika tarkkaan metrolinjoja pitkin. Aloitimme siis Rathausin läheltä U3-linjaa myötäillen ratsastuskoululle, sieltä aivan keskustaan ja St. Stephansin ja Mozarthousin kautta Stadtparkkin. Sieltä matkamme jatkui U4-linjaa myötäillen, mistä koukkasimmekin välissä oopperatalolle ja sitten taas U4-linjaa kartalta ulos. "Torialueella" ruokailun jälkeen palasimme takaisin museokortteliin tähdäten. Siinä vielä pyörimistä museoilla ja sitten kaupan kautta majapaikkaan. Skumppapullojen ja vadelmien jälkeen palasimme vielä koukkasemaan raatihuoneelle, Votiivikirkolle ja lenkin kautta taisin. Naistenpäivän kunniaksi saimme vielä nähdä feministimarssin ja hirveän määrän poliiseita.

Lenkkimme alkoi raatihuoneen läheltä ja kattoi aika laajalti yllä olevaa karttaa.

Kauniita rakannuksia oli joka puolella.

Torneja ja kauniita seiniä. Taustalla Rathaus.

Patsaita talojen seinillä ja katoilla. Tässä parlamenttitalo.

Puistoja sekä lisää kauniita ja suuria rakennuksia. Kuva ottopaikkana Heldenplatz ja taustalla museo.

Tämä naama tuli eteen ylttäen kulman takaa Michaelerplazille mennessämme.

Yllättäen tällä torilla haisi hevosen kakka, ja portin takaa löytyikin espanjalainen ratsastuskoulu.



Ratsastuskoululla piti ottaa sacherkakkua ja kahvia. Kuvassa Miimi ottaa annoksestaan kuvaa.

Lipizzanhevosten aamuharjoituksista poistuessamme Michaelerplaz oli täyttynyt Fiaker-kyydittäjistä.

Taustalla St. Stephansdom ja etualalla nainen mainostaa Miimille illan konserttia Stephansplazilla.

Lisää hevosia Shulerstrabella.



Tummuneet seinät tekivät katedraalista vähän pelottavan.

Johann Strauss Stadtparkissa

 

Uudemmatkin talot olivat kauniita ja koristeltuja. Tämä kuva otettu Linke Wienzeileltä.

Useat parvekkeet ja ikkunalaudat lepäsivät naisten tai miesten hartioilla.

Pilvistä huolimatta säästyimme sateelta. Kuvassa luonnonhistoriallinen museo. Sieltä olisi löytynyt mm. patologis-anatominen museo, mutta se oli harmillisesti perjantainakin kiinni.

Tässä majapaikkamme ulkoapäin. Gästhaus lunasti ystävällisyyslupauksensa.

 

Oon mä juonu viinii Wienissä...

  

Perjantai meni tosiaan maan päällä tallustaen, mutta lauantaina hyödynsimme myös maan alla kulkevaa metroliikennettä. Ninan kanssa oli sovittu tapaaminen Hütteldorfiin klo 14, joten meillä oli hyvin aikaa kiertää vielä näkemättömiä paikkoja. Suhailimme siis sinne tänne. Pakko nyt laittaa lauantailtakin muutama kuva (vaivaisen 300 kuvan joukosta) selventämään tekemisisiämme. Nähtiin siis...

 

lisää kirkkoja,

lisää kauniita julkisia rakennuksia,

ja vähän yksityisempiäkin taloja.

Otettiin inhokki lomakuvia patsaiden kanssa. Tässä ensimmäisessä minä uudemman patsaan kanssa

ja Miimi vähän vanhanaikaisemman patsaan kanssa.

Nähtiin palatseja, joista tässä Belvedere.

Tonavaakin käytiin katsomassa.

Tonavan haarojen välistä löytyi Uno Citystä rakenteilla oleva pilvenpiirtäjäkin.



Matkalla Hütteldorfiin koukkasimme vielä pikaisesti katsomaan Schönbrunnin linnaa, minne palasimme Roccon tapaamisen jälkeen vielä uudelleen. Silloin kävimme 30 min kierroksella keisarillisissa kesäpalatsissa ihailemassa, miten rikkaat on majailleet.

 

Schönbrunnin linna puutarhoineen.

Mitä ehdittäis vielä katsomaan?

Schönbrunn kierroksen jälkeen.

Piharakennuksia.

 

Olishan noita lisääkin, yksityiskohtia patsaista ja talojen seinistä ja vaikka mistä, mutta nyt varmaan koirablogin pitäisi keskittyä olennaiseen. Mehän siis mentiin Wieniin katsomaan Roccoa ja maisemat olivat vain sivutuotteita.

 

Nina haki meidät Hütteldorfin metroasemalta, mistä jatkoimme matkaamme läheiselle nurmikentälle. Autosta jo näimme Sabinen ja Roccon, tuon kauniin mustavalkoisen uroksen. Ninalla oli mukanaan Cinner ja Nila, joiden kanssa Rocco sai telmiä iloksemme. Rocco oli juuri sitä, mitä odotimmekin: aivan mahtava uros. Sillä on todella hyvä luonne, mahtavat paimennusominaisuudet, taistelutahtoa, avoimuutta eikä ollenkaan aggressiivisuutta. Se ei kuulemma viitsi riidellä toisten urosten kanssa edes silloin kun paikalla on tärppipäiväinen narttu. Lisäksi Roccolla on erittäin hyvä rakenne ja loistava turkkikin sekä tietysti hyvä sukupuukin. Kaikki siis kohdallaan, enää voi vain toivoa, että niitä loistopentujakin tulisi.

 

Ensin vähän tuliaisia.

Rocco pupuna.

Tytöt osaa kanssa.

Roccolla on kaunis panta.

Tytöillä on helmet.

Iloinen poika :)

Mitäs nyt ohjelmassa?

Nila ja Rocco

Pelataanko?

Ota kiinni vaan, niin näytän miten tämä hanska pelittää.

En päästä irti, vaikka mitä teet.

 

Piti kiinni myös Miimin testailujen ajan (tässä kuvassa vain vetoleikkiä).

Voitin!

Nilalla ja Cinnerillä on oma lelu.

Haluisko joku vähän vielä tän hanskan kanssa?

Rutistettavan suloinen.

Ei tullut oikein pönötyskuville otollista hetkeä.

Kivaa oli käydä kylvyssä ja kivaa oli leikkiäkin.

Joku on "vähän" Fairoaks.

Hulmuavat rintakarvat.

Tässä syy Wienin matkaan, Keep Smiling Roco 2 Mi Sombra "Rocco"

 



Päivän päätteeksi vielä olut ja wienerschnitzel (tämä kuva sarjasta ällökkilomakuvat eli syömiskuva).

Minusta vastaavan kuvan on ottanut Miimi kännykällään.

 

Sunnuntaina emme sitten ehtineetkään muuta kuin nauttia Gasthaussimme aamiaisen ja suunnata lentokentälle. Matka meni mukavasti, mutta Helsinki-Vantaalta ulos käveltyäni iski kiukku. Miksi mun pitää asua täällä "Siperiassa". Täällä ei ole keväästä mitään tietoa ja rumaakin on. Mua ei ehkä kannattaisi päästää lomille.

 

Kotona sitten odottamassa oli Onni ja kakkahousuinen Poju. Voi sitä onnetonta, se oli nimittäin pakko pestä. Kamala sota siitä syttyikin eikä haavoittumisilta voinut välttyä. Lisäksi vähän mattojen pikapesua ja koiria hakemaan. Hali oli viety äitini luokse, koska Partit sattuivat menemään juuri vähän ennen tuloani äitini lähelle synttäreille. Olihan Halin parempi äidin luona olla odottelemassa kuin kylmässä autossa. Hali olikin iloinen jälleennäkemisestä kun taas seuraavassa hoitopaikassa vastaanotto ei ollut ollenkaan niin onnellinen. Pinja oli toki iloinen näkemisestäni, mutta kotiinlähtöä tehdessäni se tuumasi jäävänsä sinne: "Oli tosi kiva nähdä, mutta hei, hei." Pinja inhoaa niin kovin autoa ja hoitopaikkakin on todettu moneen kertaan maan mahtavimmaksi. Mai puolestaan kiinnostui ensimmäiseksi Halin hormoonitilanteesta (juoksun loppu), minkä jälkeen alkoi mökötys. Se tulkitsi, että olen ollut Halin kanssa monta päivää reissussa ja se on jätetty paitsioon. Voi, voi. Se ei tietenkään muista, että Halihan vietiin ennen niitä pois. Ilta meni sitten siinä samassa mökötyksessä, mutta onneksi Mai leppyi jo seuraavaan päivään.