sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

HSKP:n toko siirtyi maanantaista lähtien arki-iltaan. Koulutus menee periaatteessa päällekkäin agilitykoulutukseni kanssa, mutta tällä viikolla en olisi kouluttamaan ehtinytkään viidenvuoroni vuoksi. Tokooon kuitenkin ehdittiin ihan kävellen. Ilta menikin sitten siinä: tunti kävelyä kentälle, tunti Halin tokotreeniä, tunti Main tottistreeniä ja sitten vielä tunti kävellen kotiin. Molempien treeneissä ehdittiin tehdä vaikka mitä, mutta raportoimisen laajuuden vuoksi jätän tarkemman selvityksen tekemättä. Lopputiivistelmänä kuitenkin, että tottelevaisuus on ehdottomasti enemmän Halin laji.

Tiistaina vuorossa oli Halin ja Linan viestiä. Tällä kertaa suuntasimme jälleen metsään ja neidit saivat juosta kaikkiaan 1,5 km. Laskin ensin kokonaismatkan 200 m pidemmäksi kun matkaan tuli virheellisesti laskettua yksi ylimääräinen etappi. 1,5 km nenän perässä oli kuitenkin siis juostavaa kun ensimmäinen matka oli noin 200 m ja neljäs ja viides matka 350 m. Molemmilla meni omiin tasoihinsa nähden harjoitukset loistavasti. Lina sai vähemmän apua kuin viimeksi ja sitä piti kolmella viimeisellä lähetyksellä vähän patistaa lähtemään, mutta muuten oikein mallikkaasti meni. Hali puolestaan kirmasi varmasti ja nopeasti nenää käyttäen kaikki matkansa. Autoin sitä kyllä aivan turhaan neljännellä etapilla kun näin sen vilahtavan ohi. Taputtaessani se kuitenkin juoksi jo jälkeä pitkin oikeasta suunnasta luokseni. Käyttäytyminen odottaessa on myös vähäistä piippausta lukuunottamatta hyvää.

Keskiviikkoaamuna huomasin, että Mai oli aloittanut juoksun :) Nyt siis sillä on 3,5 viikkoa aikaa juosta ennen seuraavia mahdollisia agikisoja. Treeneihin ei omalla vuorolla ole asiaa, mutta housut jalassa se voi päästä kuitenkin treenaamaan omatoimiharjoituksiin. Keskiviikon agitreenit jäi siten väliin, vaikkakin olisin voinut mennä sinne Halin kanssa. Hali pääsi nimittäin Main kanssa samaan kimpparyhmään eli olipa hyvä, että en sille varannut muuta ryhmäpaikkaa. Valitettavasti myöhäinen työvuoro vähäisellä ylityöllä esti treeneihin lähdön. Omatunto ei nimittäin sallinut puolen tunnin lenkitystä muille treenien kustannuksella. Ehtiihän se agittamaan ensi viikolla sitten vaikka kahteenkin kertaan.



Viikonloppuna tuli aika paimentaa Somerolla Klossnereiden luona. Kyllä tätä oli taas odotettukin ja hyvää kannatti odottaakin. Aivan mahtava porukka, mukavaa puuhaa ja aurinkoinen keli eli mitä parhain viikonloppu on takana. Tarkemmin siitä vähän myöhemmin kun tarinaa siitä on kerrottavana vähän enemmän kuin normiviikonlopusta.

Loppuun vielä kuva-arvoitus ja pari muuta kuvaa viikonlopun tapahtumista.

Etsi koira.

Nyt jo vähän helpommin paikannettavissa kun pantakin vähän vilahtaa.

Sieltähän se Mai löytyi :)
Bianalyytikon koira tekee hormoonimääritystä kotikonstein.

Paimenet iltapesulla.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sitruunaperhoset

Entinen työkaveri sanoi aikanaa, että ensimmäisen perhosen väri ennustaa tulevaa kesää. Jos kyseessä on vaalea perhonen, seuraavasta kesästä tulee hyvä, mutta tumma tietää huonompaa. Tämän kuultuani olen joka vuosi nähnyt ensimmäiseksi tumman ritariperhosen. Ei ne kesät mielestäni ole huonosti menneet vaan tyytyväinen olen ollut jokaiseen. Silti olen toivonut, että ensimmäinen perhonen olisi ollut vaikka sitruunaperhonen, mutta aiemmin tumma on tullut ennen vaaleaa perhosta.

Tänä vuonna tämä asia on kuitenkin toisin. Tänään kauppaan kävellessäni eteen liihotteli kauniin keltainen sitruunaperhonen. Ensin ihastelin kaunista olentoa, mutta sitten nousi hymy huulille. Teki mieli tanssia ja nauraa pyörätiellä, mutta hillittynä kaupunkilaisena tukahdutin tunteeni ja tanssin vain sisäisesti. Ensi kesästä tulee hyvä! Asian vahvistamiseksi näin vielä treeneihin kävellessäni toisen, mikä varmasti vahvisti ensimmäisen :-)

Mutta ei siis vielä ole kesä vaan kevät. Sinivuokot kukkivat ja linnut laulavat, mopot on kaivettu suojistaan ja pulliukkokin saattoi ottaa "päikkärit" juna-aseman penkillä. Viimeisintä oli jo tarkastelemassa nuori pariskunta, joten en pysähtynyt, mutta näin kuitenkin housun kauluksesta törröttävän käsien desinfiointi pullon. Kukin siis tavallaan juhlistaa tätä kesän odotusta.

Mai puolestaan saisi aloittaa kevään juhlistamisen sillä odotetulla juoksullaan. Sanoin sille, että heti pääsiäisen jälkeen pitäisi aloittaa, mutta siitä on kulunut jo kaksi viikkoa. Mitä ihmettä, miksei se tule enää käskien? Hali ja Pinja juoksivat jo peräkkäin, mutta mitä Main peppa pihistää. Tilanne on nyt sitten niin, että kohta ei ole enää juoksulle aikaa tai sitten on ainakin valuttava todella nopeasti, koska muuten ei jää agikisoille toukokuusta aikaa.

Viime viikonloppuna emme voineet kisata, koska emäntä oli Histotekniikan yhdistyksen järjestämällä koulutuspäiväristeilyllä Tukholmaan. Luennot olivat hyviä ja seurakin mitä mahtavinta iltamenoissa. Hauskaa siis oli ja kiva oli välillä viettää viikonloppu ihan muissa touhuissa kuin koiratouhuissa. Koirat olivat reissuni ajan Minnan ja Jarmon hoteissa ja kissat kotosalla. Nehän pärjäävät pari päivää oikein loistavasti kun vaan jättää tarpeeksi ruokaa ja juomaa tarjolle. Hyvin oli koirillakin mennyt hoidossa ja kiltistikin olivat ilmeisesti olleet.




Kissoista puheen olleen Onni on kasvanut jo aika isoksi pojaksi. Vekkuli katti kerrassaan. Ruokaa siihen uppoaisi aivan järjettömiä määriä, mutta kyllä se lihookin aika herkästi. Valitettavasti se joutuu siten tyytymään sopivaan määrään ruokaa, vaikka välillä on tullut annettua vähän ylimääräistäkin. Reipas se on edelleenkin ja leikkii paljon Halin kanssa. Kaikkeen toimintaan se on ahkerasti osallistumassa varsinkin jos ruokaa on näkösällä. "Kaikkeahan pitää ainakin maistaa." Jos sen ottaa nukkumiskaveriksi, se herättelee pitkin yötä puremalla ylähuulta kevyesti ja kävelee herätyskellon päällä sammuttaen sen. Onni ei siis olekaan siten makuuhuoneessa silloin kun minulla on aikainen herätys.

Ja siten viikon tapahtumiin.

Maanantaina agilitya koulutukseni jälkeen kera Halin ja Main. Hali sai kilttinä tyttönä opetella samalla kertaa etenemistä, sylikäännöstä, poispäinkäännöstä, wiskikäännöstä ja valsseja. Mikäs siinä kun neiti menee just sinne minne näytetään kun sillä ei ainakaan vielä ole sitä järjetöntä innostuksen täyttäämää sähellysmeininkiä. Helppohan tuolle on asiat opettaa.

Tiistaina vuorossa oli viestiä. Tällä kertaa menimme ihan kunnon metsään eikä matkoilta ollut näköyhteyttä. Matka ei ollut mikään järisyttävän pitkä, mutta tarkemmin on vaikea näin jälkikäteen sanoa. Teimme viestin niin, että Bianca jäi A-pisteelle ja minä lähdin Halin ja Linan kanssa B-pisteelle ja olin siten etenevä. Lähetykset määräytyivät niin, että Lina juoksi ensin oman emännän luokse ja Hali minulle päin. Näin Hali sai samalla tehdä lisäjälkeä Linalle. Ja aivan loistavasti tekikin. Kyykyssä kyyrötellen sain ihastella sen mahtavaa nenätyöskentelyä matkalla. Heti kun nokkaan ei enää jälki haissut se palasi jäljelle tarkastamaan asiaa ja perille löysi ihan leikiten. Ihan mieletön! Olin myös tyytyväinen sen käyttäytymiseen sen seuratessa Linan vastaanottoani ja lähetystä. Lisäksi se odotti hiljaa kun annoin Linalle raikuvaa ääniapua etenemille. Tämä tyttöjen yhdistäminen viestille onkin ihan hyvä juttu kun nyt ne joutuvat oikeasti harjoittelemaan myös odotusta.

Viestin jälkeen Hali ja Lina saivat leikkiä keskenään kun tallasimme Maille hakualuetta niin, että se sai tehdä yhden kunnon piston. Näin sain harjoiteltua sen kanssa ilmaisua etsinnän kanssa. Sanoin kyllä varmuuden vuoksi M:lle tuo-käskyn rullan luovutukseen, mutta onnistuipahan juuri niin kuin pitääkin. Maalimiehellä se ei siis tarvinnut minkään sortin apuja, oli vain pikaisesti piipahtanut haistamassa ja ottanut rullansa eli käsikirjoituksen mukaan mentiin siltäkin osalta.

Agilityn pariin palasimme taas keskiviikkona ja kotimatkalla oli aika pitkät asematokoilut. Hali puolestaan pääsi kahden viikon tauon jälkeen tokoilemaan lauantaina ja koko poppoo taas sunnuntaina agittamaan. Järjestimme koulutusryhmällemme kisat talvella, missä toinen rata mentiin arvotuilla koirilla. Voittajat valittiin sekä koiran että ohjaajan mukaan kahden radan yhteistuloksista ja palkintona voittajille oli lisätreenit. Ja nyt oli niiden treenien vuoro. Lisätreeniin kuului se, että sain mennä oman koiran kanssa välissä ja siihen sai osallistua Hali, mutta lopuksi vielä Mai ja Pinjakin pääsit radan juoksemaan. Pinja meni talven tauon jälkeen taas kuten ennenkin ja tuumasin, että pitäiskö mennä kisoihin.

Halin lauantaitokossa oli liikkeestä seisomisen kertaus, luoksetulon osat ja paikalla makuu sekä kontaktin pidot niin, että koira hakee kontaktiin eikä ohjaaja namilla tai muuten pyydä sitä. Seisomiset meni meillä aika voimakkain käsimerkein kun en tiennyt sitä viime viikon poissaolon vuoksi harjoitella. Sittemmin olen korjannut asiaa ja tehotreenannut melkein kaikilla kävelymatkoilla kun on nameja treeneistä jäänyt jäljelle ja siis namit on jo kädestä poissa, mutta käsiapu vielä tarvitaan tai muuten ei pysähdy niille sijoilleen. Luoksetulo puolestaan menee myös vielä avuilla tai piilotetulla palkalla, mutta ehkä pitäisi tehdä enemmän läpijuoksuja kun vaihtia voisi olla enemmän.

Paikallamakuussa Hali kuitenkin loisti. Aluksi meiltä kyseltiin suunnitelmaa paikkamakuun opettamiseen enkä osannut sanoa muuta kuin, että makaamaan laitan kun maahanmenon osaa ja sitten vaan odotellaan ja pitkään. Palkkaus herkullisella ruoalla makaavan eteen ja nousu vain luvasta. Ja näinhän me tehtiin. Maahan ei mennyt ihan ensimmäisestä käskystä kun taisi olla muuta mielessä, mutta herätyksen jälkeen jo osasi. Siinähän se sitten makasi asentoa vaihtamatta. Vieruskaveira se välillä katseli kun ne saivat palkkaa, mutta sai se itsekin välipalkkoja kun muutkin saivat. Hali makasi siis kuin Mai eli varmasti ja rauhallisena, vaikka kävelin välillä sen ympärikin. Näinhän mä sen suunnittelinkin: koira makaamaan ja siten vaan odotellaan, että pääsee ruokkimaan kissan ruoalla.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Uukkarit viestillä

Otsikko ei suinkaan tarkoita U-käännöksiä vaan U-pentuja eli Halia ja Linaa.

Tänään oli vuorossa viestiä vanhalla latupohjalla kävelytien ja autotien välissä. Autotie ei ollut kaksikolle liian lähellä, mutta pyörätie tuli loppumatkasta aivan reitin viereen. Matka ei taaskaan ollut pitkä, mutta H:lla vähän pidempi kuin Linalla. Molemmat juoksivat hyvin ja äänekkyyttäkin saatiin vähemmälle. Hali keksi ensimmäisen lähetyksen jälkeen, että piippaaminen ei kannata. Lina puolestaan hiljeni jkv odotellessaan ja lähtötilanteissakin. Niissähän se ei toki hauku, mutta piippausta yrittää välillä väliin ujuttaa.

Halin matka A-pisteeltä D:lle tuli tosiaan pyörätien viereen. Kävelin kyllä lumessa tien sivussa, mutta tokihan nuo hajut kulkeutuvat. Pirpana kävi tarkistamassa kerran pyörätien puolelta matkan suuntaa, mutta palasi äkkiä jäljelle. Hyvin on siis nenä nyt neidillä käytössä ja malttia tarkkuuteenkin löytyy. Kyl mää vaan sanon, että jos siitä ei muuta tule, niin hyvä viestikoira ainakin ;-) Hyvä viestikoira tulee varmasti Linastakin kun sillä on selvästi myös lajiin sopiva luonne ja ruumiinrakennekin. Ensi kerralla Uukkarit pääsevät juoksemaan metsään ja vähän pidemmälle matkalle.

Viikonlopun kisoissa oli kuvaajia useampikin. Mikko Marttisen kuvat on jo julkaistuna, mutta paikalla oli myös Jukka Pätynen kameransa kanssa, joten ehkä häneltäkin joitain julkaistaan lähitulevaisuudessa.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Viikonlopun puuhailut

Viikonlopun menoista vähän myöhemmin, mutta nyt alkuun tarinaa tiistain viestistä. Viestikausi alkoi lumitilanteesta huolimatta jo tällä viikolla kun tärkeintä on saada ensin Hali tottumaan uuteen viestiohjaajaansa Biancaan ja Lina uuden harrastukseensa. Halihan kekkasi heti, mistä on kyse ja juoksi kuin aropupu. Matka ei ollut pitkä ja lumeen jäi selvät jäljet, mutta harhan otettuaan se joutui ottamaan kuitenkin nenän käyttöön ainakin matkallaan A-pisteeltä C:lle. Ainoa huomautettava asia oli piippailu ennen lähetystä. Tätä yritetään korjata sillä, että lähtölupa tulee ainoastaan hiljaisuuden jälkeen.

Halin piippailu odottaessa oli kuitenkin pientä Linan aiheuttamaan meteliin. Se ilmaisi turhautumistaan haukkumalla kovaa ja paljon. Äänettömyys odottaessa ja juoksussa on viestikoiralle yksi tärkeimistä piirteistä, joten tuohon huutamiseen puututaan heti. Mahdollisesti kaivamme jostain sitruunapannan käyttöön, mutta jollain tavalla se lopetetaan. Muuten Linan juoksut meni todella hienosti ja määrätietoisesti. Bianca oli kerran ehtinyt juoksuttamaan Linaa Kain kanssa ja nyt se oli hyvin jo jutun juurella. Näitä helpoja juoksuja tehdään nyt jonkin aikaa metsien lumien sulamista odotellessa. Minkä jälkeen voidaan siirtyä pidempiin matkoihin ja nenän käyttöön.

Viikonlopun puuhailuun sisältyi sitten Halin tokotreenit ja Main agikisat. Eilen lauantaina Mai ja Pinja pääsivät äitini luo odottamaan kun napero kävi tokoilemassa. Näin sain taas ujutettua lenkin treenimatkaan eikä tarvinnut ottaa vanhempia koiria odottelemaan kentän laidalle tai ulos.

Tokossa aiheena oli sivulletulojen kertaus, seuraamisen liikkeellelähdöt ja liikkeestä maahanmenot sekä luoksetulokin yhden kerran. Halli, jossa vielä toistaiseksi harjoittelemme on ATD:n agitokola. Siellä on laitettu peilejä katoonrajaan alaspäin vinosti laitettuna, joten niistä on hyvä seurata koiran asentoa ilman, että sitä tarvitsee vinottain kurkkia. Niistä on todella paljon apua harjottelussa kun kouluttajakaan ei voi koko ajan kaikkiin keskittyä. Harjoituksista ei sitten sen kummempaa kuin, että homma etenee oikein kivasti kun on koira, joka tekee tokojuttuja innokkaasti ja parhaansa mukaan.

Tämä päivä eli sunnuntai kuluikin sitten HAU:n omissa kisoissa Purina Areenalla Seppo Savikon tuomaroimilla radoilla. Läheltä taas piti ja pääasiassa vitosia tehtailtiin. Sanoinkin, että voisin hommata vitosia varten oman kisakirjan, että niistä edes jotain lohdutusta saisi. Mutta siis ensimmäisen agiradan vitonen tuli aivan typerästä kiellosta, minkä jälkeen päätin, että en valssaa enää ikinä kontaktin jälkeen kun siitä ei näytä koskaan seuraavan mitään hyvää. Toinen rata oli hyppyrata, mistä tuli mielestäni puhdas rata kunnes kuulin, että magneettirengas oli hajonnut (hajoavat renkaan menevät puoliksi, jos koira osuu). Voi kökkö, vitonen taas.

Kolmas rata oli taas agilityrata, mistä meille hylätty. Menin sitten kuitenkin valssaamaan puomin jälkeen. Aivot huuti, että älä tee sitä, mistä aiheutunut epävarmuus paistoi Maille asti, joten se lähti luvatta puomilta suorittamaan edessä olevaa hyppyä. Se siitä nollaradasta sitten kun tuli väärä rata. Lisäksi tällä radalla minun piti toteuttaa jokin aika sitten harjoittelemani tuplapersjättökin, mutta en sitten uskaltanutkaan. Voi, se olisi ollut niin hieno, mutta onneksi kohdan sai hoidettua puolivalssillakin.

Tuloksia voi käydä katsomassa HAU:n sivuilta.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantain tuplanolla

Mai pääsi pitkäperjantaina kilpailemaan agilityssa kotihallille Purina Areenalle ATD:n kisoihin. Kahta ensimmäistä agilityrataa oli tuomaroimassa Henri Luomala ja viimeistä C-rataa Johanna Nyberg.

Luomalan radoilta selviydyimme ratavirheettömästi eli molemmista radoista 0-tulos ja siten tuplanolla. Sijoituimme kovatasoisessa kisassa vielä todella hyvin eli ensimmäisellä radalla sijoituksemme oli 6/58 ja toisella 7/69. Tulokset voi katsastaa ATD:n sivuilta.

Kolmas agilityrata ei ollut enää niin sujuva kuin kaksi ensimmäistä. Tiesin jo radalle lähtiessäni, että meikäläisen sisäinen olo ei ollut nollaradantekoon sopiva. Muutama läheltäpiti/räpellys kohta radalla tulikin, mutta ainokaisen merkittävän virheen tein radan lopussa, missä vaihdoin alkuperäistä suunnitelmaa enkä ohjannut tarpeaksi selkeästi kolmanneksi viimeiselle hypylle, joten siitä kielto. Pienestä oli taas puhdas rata kiinni, mutta tulos se on vitonenkin. Ja agi.fi -ranking sivustolla sekin huomioidaan parilla pisteellä.

Taaskaan ei ollut videokameraa mukana kisapaikalla, mutta treeneissä kylläkin keskiviikkona oli. Materiaali ei ole varsinaisesti mitään hienoa katseltavaa ainakaan ohjaajan osalta, mutta olkoon nyt todisteena treeneistämme. Keskiviikkona ei oikein jalka kulkenut samassa tahdissa kuin yläkroppa olisi halunnut eikä varusteetkaan olleet normaalit. Tässä viittaan liiviin, joka oli tällä kertaa tiellä heiluva fleeseliivi kun normaalisti koulutusliivi on käytössä. Virheitä radoilta löytyy vaikka kuinkaa, mutta en nyt niitä pohdi sen enempää kun ne on ihan selviä.





sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Lentämistä sinne ja tänne

Oikeasti meillä lennetään jalkapelillä, vaikka välillä tuntuu, että olisi kiva vaihteeksi lentää sinne tänne lentokoneellakin. Ei ole lomaa eikä ole rahaa, joten unelmissa ja unissa täytyy maailmaa ympäri kiertää.

Kiirettä on siis taas pitänyt. Maanantaina koirat eivät päässeet mukaan koulutusreissulleni, vaikka Bianca toivoikin Linalla lämmittelylenkille kavereita. Sen sijaan koirilla oli lenkkeilyä omilla kulmilla kuten tiistaina ja keskiviikkonakin. Keskiviikkona Mai pääsi tietysti vielä omiin agitreeneihinsä ja sai tehdä hallilla agilityn jälkeen myös tarkkuusetsinnän, missä ilmaisu tuli heti kuonolla osoittamalla.

Torstaina oli vuorossa koko porukalla taas kävelyä Kaivokselan ja Malminkartanon välillä ja perjantaina samoja reittejä käyttäen hallille Konalaan ja takaisin. Perjantainahan oli Halin viimeinen kerta ryhmässä. Sillä kun ei ole enää kesäkaudella ryhmäpaikkaa, vaan se treenaa kesäkauden pääasiassa koulutusryhmäni jälkeen maanantaisin kunnes pääsee talvikaudelle Main kanssa samaan ryhmään. Niin on ainakin alustavasti suunniteltu.

Olin ainoa paikalla kimpparyhmästämme. Viereiselle kentälle tutustumaan tullut kouluttajakokelas tuumasikin lopuksi, että tarkoittaako Hannan kimppis Hannaa ja sen koiria. Kvartetti oli kyllä mulla mukana, mutta pääasiassa Hali sai harjoitella. Vähän piti pirpanalle taukoakin suoda, joten Mai pääsi vähän virittymään välissä. Nyt olikin hyvä väli harjoitella sen kanssa niitä lähtöjä ja siellä pysymistä normaalissa istuma-asennossa ja nykimättä. Hali puolestaan harjoitteli paljon ja monipuolisesti. Tehtiin rengasta, keinun alkuharjoituksia, slalomia, välistä vetoja, keppejä verkoilla, muita kontaktiesteitä ja tiukkaa kääntymistä äänitehosteella. Pikku-Myy sai tehdä vähän liikaakin, mutta mentiinpähän taas monta askelta eteenpäin. Leikkimistä harjoiteltiin myös milloin milläkin lelulla ja lopputulos on se, että pallot voittaa surutta kaikki vetohommat. Kotona testattiin vielä uunista löytyviä jäniksiä ja niillä sujuu myös vetoleikki. Ongelma on vaan se, että H repii niitä syödäkseen eikä se ole aivan se homman nimi.

Launtaina oli taasen edessä pitkät kävelymatkat mausteilla. Mausteina Maille ilmaisutreeniä niin, että kolme ensimmäistä irtorullilla ja vasta viimeinen kiintorullalla. Turhaan me kiintorullalla kentällä enää harjoittellaan kun se kerran ottaa hyvissä ajoin rullan suuhunsa, vaikka käykin haistamassa "ukkoa" ihan läheltäkin. Nyt viimeinen kiintorullaosuuskin meni juuri niin kuin haluankin eli rulla suuhun vasta "ukon" haarovälissä. Se siis meni juuri noin, kun edellinen irtorulla löytyi jalkojen välistä pepun alta.

Ilmaisutreenin jälkeen paussi Toscan harjoittelun ajaksi ja sitten Maille ruuvilla tarkkuusetsintä. Taas oli homma hakusessa ilmaisutreenien jälkeen, vaikka agilityn jälkeen on aina mennyt tosi hyvin. Mailla tuntuu olevan vähän vaikeaa irroittautua "pitkänmatkan" haistelutyöstä tarkkaan lähialueen nuuskintaan. Harmi vaan, että kokeessa ei voi osa-alueita valita itse.

Lauantai-iltapäivästä alkoi Halilla kennelpiirin toko-1 -kurssi. Aiheena ensimmäisellä kerralla oli kontakti, sivulletulo sekä maahanmeno. Pirpalihan osaa nämä, mutta vahvistaminen tekee ehdottomasti hyvää. Myös palkkoja voisi vähentää. Maahanmenot on neidillä nopeat kunhan se on vaan kuulossa käskyn saadessaan. Kontaktikin on loistava, mutta nyt olen osannut huomioida sen seuraamisessa niin, että koiran ei pidä katsoa naamaani tai muuten se on väärässä paikassa. Sivulletuloja meidän pitäisi harjoitella peilin ääressä, koska vasemmalle käännökset vinouttavat välillä perusasentoa ja sitä on vaikea välillä huomata. Lisäksi kouluttaja huomautti minulle, että koira ei saa nojata ohjaajaan tokossa. Mutta eihän se nojaakaan, se on vaan tosi tiivis. Kysyin vielä ryhmäkaverilta vahvistusta aiheeseen. Ei ole totta, olen osannut opettaa koiran tiiviiseen perusasentoon.

Ryhmässä on aika kiva porukka: erilaisia koiria ja sopiva määrä pareja. Tuttujakin oli ryhmään sattunut ja aussieitakin kolme noin kymmenestä koirasta. Onnellisin olin siitä, että samaan ryhmään oli tulleet Petra ja Nitro eli Särkivaaran ydinkysymys. Suippokuonoaussiet on siis hyvin edustettuina ryhmässä. Uskoisin, että saadaan molemmat suositukset jatkoonkin eli toivottavasti pääsen jatkamaan taitavamman toko-ohjaajan kanssa tuonnempanakin.

Tänään sunnuntaina on ohjelmassa ollut vain hömppäilyä sekä Chilan lähtö omaan kotiin. Juuri kun tumma kaunotar oli alkanut tottumaan elämänrytmiimme, tuli kotiinlähdön aika. Hyvä kuitenkin niin, koska minulla ei aika nyt riittänyt enempään aktivoimiseen kun omissakin on ollut tarpeeksi askaretta. Onneksi Chilalle oli kuitenkin tarjolla läheisyyttä, leikkiä ja lenkkeilyä. Loppuun vielä vähän kuvia aamulenkiltä.

Alkuun Halilla mallinhommia.

Chila odottelee siskon vapautumista kuvauksista. Niin, ja minkäköhän takia Pinja on harvoin kuvissa mukana.

H-neiti taas Main kurkussa kiinni.

Kaikki neljä samassa kuvassa ja ihan tunnistettavissakin :)

"Leiki tyttö äitis kanssa."

Taitaa tulla Chilasta Maita isompi.

"Nyt normaalisti, meitä kuvataan."

Tässähän voisi olla jo jotain taiteellistakin.

Main ilme =D

"Lunta syötiin. Sitähän sä kysyit?"

Aika muikee ilme Chilallakin.

Mitä mä tekisin ilman pikkuapulaistani? Huomasi ihan itse, että hanska oli jäänyt matkasta.

Mitä liikkuu Halin päässä?

Perinteinen ryhmäkuva: Main mielestä maailman tylsin juttu ja sen näkee korvistakin. Halista on tullut pieni kiinalainen, ja Chilasta on ihan kivaa olla kuvattavana.

Kuvauksen tiimellyksessä myös yksi remmi jäi matkasta. Onneksi on apulainen, joka huolehtii tavarat emännälle jarruttajasta huolimatta.

Ilmestää päätelleen sanoisin, että tuontihalukkuus on tosi hyvällä mallilla.