sunnuntai 28. elokuuta 2011

M-koira paimenessa

Tänään olimme australianpaimenkoirayhdistyksen järjestämällä paimennuspäivällä Somerolla. Tällä kertaa teimme vain rauhallista kuljetusta ja etäisyyden ottamista lampaisiin sekä hakukaaria paremmalla etäisyydellä. Ohjaajamme oli sitä mieltä, että minun pitäisi huolehtia etäisyydestä pysäyttelemällä innokasta koiraani. Minä en ollut kuitenkaan ihan samaa mieltä, vaikka toteutinkin mallia ensimmäisellä harjoituskerralla. Toisella kerralla teimme hakukaaria Eija-Riitan avustuksella. Eija-Riitta pöläytti lampailta Maita kauemmaksi, mutta sen jälkeinen toiminta ei ollut ihan suunnitelman mukaista. Mai oli saanut kuitenkin käsityksen haluamastani toiminnasta, joten saatoimme antaa avustajan poistua lampaiden keskeltä. Hakukaarin tulikin siis etäisyyttä ja Mai tulkitsi tuonnin kohdan ihan oikein. Kouluttajamme oli kuitenkin sitä mieltä, että minä saisin vain määritellä ajokohdan ja muutoin koiran tulisi jatkaa niin pitkään kuin muuta sanon. Uskon kuitenkin koirani olevan viisaampi, joten annan sen hoitaa vastekin tuon tehtävän. Ainoastaan poispäinajossa minä määrittelen määräilemällä paikkoja.

Kaksi viimeistä harjoitusta teimme pellolla isolla laumalla. Tein vain rauhallista kuljetusta ja pysäytin Main vain, jos lampaat nopeuttivat vauhtiaan tai meinasivat puskea ylitseni. Viimeisen kerran sainkin tehdä sitten melko äänettömästi välillä kehuen ja välillä pysäyttäen. Hakukaaretkin olivat parempia kuin ne sai jatkaa liikkeestä rauhallisella ohjauksella. Paikaltaan kun Mai lähtee vähän turhan räjähtävästi. Pujottelimme siis porukan kanssa isompien ja pienempien sähkötolppien ympäri miten milloinkin. Murukka <3 on nyt niin innoissaan tästä paimennuksesta. Murusen tytär ei puolestaan ollut ollenkaan innoissaan. Marika ehdotti, että voisin mennä kierroksen Halinkin kanssa, mutta se ei nyt johtanut oikein mihinkään. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen ensi kesänä.

Kotimatkalla haukut pääsi vielä uimaan, ja vielä Hali viestimetsällekin. Hyvin meni ja nenä on haukulla hyvässä käytössä. Emäntä kyllä löysi vielä maa-ampiaispesänkin. Jatkoin vähän matkaa kun tein etenemäni liian pitkälle, että viimeinen ei mahtunut valmiiksi kävellylle matkalle. Kävelin siis risukkoon ja viskasin remmin suoraan pesän päälle. Sieltä pölähtikin heti kiukkuisia piikikkäitä, mutta onneksi koira ei ollut vielä paikalla. Hali säästyi siis näiden vihoilta ja minäkin selvisin ehjin nahoin. Hyvä päivä siis ja sitten pehkuihin.

lauantai 27. elokuuta 2011

Epäonnen kisat Lohjalla

Olin tänään Main kanssa agilitykisoissa Lohjalla. Otin kuitenkin kaikki järvenrannalla olevalle kisapaikalle mukaan, jotta nekin saisivat viettää mukavan aurinkoisen ja lämpimän päivän uiden ja ulkoillen kisailmapiirissä. Aloitimmekin sitten lämpimän päivän tarpeidentekolenkillä ja uinnilla. Vein koirat kohtaan, joka ei ollut niin kivikkoinen, mutta kuitenkin koirille sallittu. Ehdin päästää Main ja Pinjan jo irti, mutta Hali oli vielä remmissä. Yht'äkkiä nurmikon ja hiekan rajasta pöllähti parvi ampiaisia Halin kimppuun. Vedin sen heti kauemmaksi, mutta ampiaset olivat jo sen kimpussa. Samalla kutsuin aikuiset tytöt pois rannasta. Hali valitti ja etsi takapäästään ja kyljistään ampiaisia rauhoittumatta. Tutkiminen oli mahdotonta ja aikuiset oli saatava kiinni ja turvaan. Suuntasinkin sitten suorilla etsimään kyypakkausta. Omani oli vanhentunut, mutta onneksi ystävällisestä buffanaiselta löytyi. Annoin Halille samantien kaksi tablettia, koska olin varma, että sitä oli pistetty. Hali oli vaisu ja peräpäähän sattui selvästi. Tabletin saannin jälkeen löysinkin sitten ainakin hännästä piikin. Epäilen, että sitä on myös pyllyyn pistetty, mutta kun se ei suostu sen alueen kunnolliseen tutkimiseen. Myöhemmin huomasin vielä Pinjan kyljestä pistopaikan, joten se sai tabletit myöskin.

Rauhoituttuaan Hali vaikutti olevan siinä kunnossa, että saatoin jäädä kisoihin kuitenkin tarkkaillen sen ja tietysti Pinjankin tilaa säännöllisesti. Pinja ei ollut moksiskaan, mutta Halilla oli selvästi peppa ja häntä kipeänä. Onneksi sain annettua tabletit kuitenkin heti, minkä vuoksi kummallekaan ei ole noussut monen tunninkaan päästä patteja pistokohtiin. Myöhemmin Halin vaisuus myös hävisi ja nyt minulla on taas iloinen ja reipas pentu.

Mai ei saanut pistoja eikä siten tablettejakaan, joten ei kun kisaamaan. Meillä oli kolme agilityrataa, joissa kaikissa tuli ensin 5 (yhdessä kielto, kahdessa rima alas) ja sitten hylätty. Kaksi ensimmäistä oli aikas hankalia, mutta kolmannella olis voinut kyllä se tulos tulla, mutta ei meille nyt tällä kertaa. Ensimmäisen radan rima tippui, koska ennakoin ohjauksellani liikaa tulevaa käännöstä. Mai keskittyi siihen epävarmana, joten rima tippui. Hylätty tuli viimeisellä esteellä kun Mai hyppäsi väärän hypyn kun en kääntänyt sitä tarpeeksi. Tässä oli siis sellainen tilanne, että samassa kohdassa oli pyöritty jo alussa, mutta kohta jatkui eri hypyille eri kerroilla, maalihyppy jäi toisen varjoon. Toinen rata oli muillekin vaikea, koska radalta ei kuulemma tullut kuin yksi 0-tulos ja yksi muu tulos. Mai otti kieltovirheen, koska ohjasin huonosti peläten riman tiputusta. Mai tulkitsi ohjaukseni niin, että sen pitää ohittaa hyppy. Hylätty tuli tällä radalla kun Main kylki hipaisi A-esteen alla ollut putkea. Kyseessä oli ahdas paikka, missä maxikoira oikeastaan hyppäsi suoraan putkeen ja se piti kääntää vieressä olevalle A:alle. Mai siis kuunteli ohjaustani, mutta ei pystynyt kääntymään tarpeeksi tiukasti kovaksi nousseessa vauhdissa. Viimeisellä tippui taas huitomisen vuoksi rima, mutta hylätty tuli siitä kun Mai meni keinun sijaan puomille. Nyt ei siis jaakotus toiminut suunnitelmien mukaan.

Koska Hali ja Pinja olivat joutuneet viettämään kisojen ajan pääasiassa lepäilemässä autossa ampiaisen pistojen vuoksi, ajattelin tarjota niille mukavan illan kaverini luona. Mai oli onnessan Jaanan poikien koirille luovuttamista isoista palloista, Hali oli onnellinen westiekaverista ja Pinja vapaudesta omakotitalon pihalla. Kävimme myös metsälenkillä ja koirat saivat vähän uikkaroidakin.

Vaikka kisoissa ei mennyt asiat ihan putkeen, niin on tällä viikolla tapahtunut hyvääkin. Ensinnäkin kyläreissullani sain huomata, että koiriani ja erityisesti Maita ei haittaa yhtään olla lapsilauman keskellä. Jaanan luona oli siis lapsia kolmen oman lisäksi enemmänkin eikä haukut olleet moksiskaan ympärillä riehuvista lapsukaisista. Lisäksi hakumetsässä minä olen saanut itseeni jämäkkyyttä ja tarkkuutta mikä ilmenee myös Main parempana käytöksenä ja tarkkuutena. Ja nythän se menee ihan suoraan kun meidän ongelmanahan on ollut vahva kääntyminen oikealle. Mutta siis ihan loistotreenit. Ja olihan meillä loistotreenit agilityssäkin keskiviikkona. Hali ei tällä viikolla saanut treenejä agitreenien ja viestitreenien estymisellä, mutta onhan huomenna vielä aikaa. Huomenna mennään paimentamaan ja illalla pidetään toivottavasti viestitreenit.

maanantai 22. elokuuta 2011

Lomakuvia

Onnelline Vaapu paimenessa.
Muita loma kuviamme voi käydä katsomassa täältä. Ja selvitys loman kulusta löytyy alempaa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Elämää paimennuksen jälkeen

Paimennusviikko oli niin rankka, että vasta loppuviikosta alkoi mehut vähitellen palailemaan. Maanantaista lähtien oli kuitenkiin taas ahkeroitava töissä ja treenikentillä. Halilla oli viikolla yhdet agitreenit sekä Mailla kahteen otteeseen agilitya, kerran hakua, esineruutua ja DOBOa. Erityisesti viimeksi mainittu vaati myös ohjaajalta fyysisiä ponnistuksia. Usein töiden jälkeen tuntui kyllä, että huilaaminen olisi ollut poikaa, mutta lähdettyä ilta meni kuitenkin mukavasti ja jostain sitä virtaakin aina tuli toimintaa.

Viikonloppuna oli kuitenkin aika rentoutumiselle. Lauantaina suuntasimme Ruotsinpyhtäälle Päivin ja Jonin varaamalle mökille, jonne kasaantui aika lailla porukkaa; uusia ja vanhoja tuttavuuksia, lapsia ja aikuisia. Koirien lajitoveina möksällä olivat tanskandogit Aada ja Bono, joista ei nyt oikein ollut leikkikavereiksi meidän huruttimille. Lähinnä ihmettelivät, miksi tarvitsee riehua niin paljon. Pinja oli onnessaan porukan pienimmistä. Se niin rakastaa lapsia kuten myös lapset usein sitä. Mai käyttäytyi myös hyvin lasten kanssa, vaikkakin pysytteli mieluummin vähän etäämmällä. Main lapsikammo alkaa olla kohta menneen talven lumia. Mökillä siis lähinnä oleilua, seurustelua, uintia, saunomista ja syöntiä. Mai sai etsiä kerran esineitä vasemmalle viistosta kaistale-esineruudusta. Ja sehän lähti vasemmalle ja löysi isojen kivien lomasta esineetkin nopeasti.
Pinja tyttöjen hellässä hoidossa.
Bono-jättiläinen yrittää pysyä aussietyttöjen perässä.

Suukon arvoinen Oona.

maanantai 15. elokuuta 2011

Paimennusloma

Kesän toinen lomaviikkoni sujui rattoisasti maanantai-illasta alkaen Kuttukuussa Sinikan luona Vehmersalmella. Lomaviikkoa ei kuitenkaan voinut aloittaa lekottelemalla kotona vaan pois oli päästävä heti loman alusta. Miimi kutsuikin meidät ystävällisesti kyläilemään siksi aikaa Liperiin. Siellä meillä olikin mahtava viikonloppu monenlaisen puuhan merkeissä. Tapahtumista voi käydä lukemassa Miimin blogista. Meillä kaikilla oli kivaa ja suurkiitokset siitä Miimi. Ja kiitos myös kierroksesta Valamossa. Kaunis ja mielenkiintoinen paikka, jonne pitää varmasti mennä vielä uudelleen.

Pamille, Unelmalle ja Viialle myös kiitokset loistavasta viikonlopusa.
Rentoa lenkkeilyä.
Valo ja Kiri kivellä.
Myös uintia oli ohjelmassa haku- ja viestitreenien jälkeen.
Unelma sai uikkaroida ilman hulivilijengiä.
Susun VEPE-treenejä käytiin myöskin katsastamassa.
Valo ja Valon erikoisen kaunis silmä.
Miimi ja Viia sekä Hilkka ja Valo kauneuskilpailussa. Viia oli kisan kaunein.
Onhan se komia.
Kanavasuma matkan varrelta.
Muita kuvia viikonlopulta latailen nettiin kunhan kerkiän. Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen suuntasimme matkamme siis Valamon kautta Vehmersalmelle Kuttukuuhun Sinikan luokse paimentamaan. Maanantai-iltana majoituimme ja tiistaina alkoi korkeanpaikanleiri AHBA-tuomareiden opissa. Meitä koulutti molempina päivinä Linda Rorem. Jakauduimme niin, että kisoissa junior herding dog test -luokkaan osallistuvat olivat Lindan koulutuksessa ja herding ranch dog I -luokkaan osallistuvat Rustyn (George Jeffers) opissa. Koulutus oli todella hyvää ja sain hyviä neuvoja paimennustamme varten varsinkin Main etäisyyden paramtamiseksi lampaista. Samaan aikaan pyöri myös päivän mittaiset klinikka koulutukset, joissa kouluttajana oli Lynn Leach.
Linda, lampaat ja me.
Harjoittelimme siis junior hergin dog testiä varten, koska olin varannut kaksi paikkaa vain siihen. Ajattelin viime syksynä pelata varman päälle ja varata paikat testiin, mikä vaikeudeltaan vastasi aika lailla vuosi sitten suorittamaamme ASCA:n alokasluokan rataa. Torstaina sain kuitenkin kuulla, että sairastapauksen vuoksi myynnissä on kisapaikat herding ranch dog I eli HRD I -luokkaan. Ja meikäläinenhän sitten osti ne paikat. Mai ei ollut koskaan harjoitellut Sinikan luona isommilla laitumilla eikä varsinkaan erotteluränniä.

Keskiviikkoiltana käväisimme paimennusten jälkeen kyläilemässä Pentikäisten luona Nala katsastamassa. Voi kuinka punainen tyttö olikin taas kaunistunut. Samalla reissulla saimme nähdä myös Nalan nautapaimenesikuvan Pellen sekä Jessen. Mai oli jälleen ihastuksissaan punaisesta tyttärestään, joka mielellään esitteli paikkoja äidilleen, isälleen ja siskolleen.
Kaunis Nala
Nala ja Jesse-isä sekä taustalla Hali ja Mai-äiskä.


Torstaina vuorossa oli herging dog testit (HCT), joten koirat saivat pitää lepopäivää meikäläisen huhkiessa "orjana". Perjantaina oli sitten meidän vuoro junior herding dog testissä kahden kierroksen verran. Mai paimensi hyvin saaden todistukset molemmilta tuomareilta parhain mahdollisin arvosteluin. Lindan lisäkommentti Main paimennuksesta oli: Very nice! Rysty puolestaan kirjoitti lisäkommentiksi: Nice dog. He triads his sheep well (neljäs sana vähän epäselvästi kirjoitettu). Kaikissa siis arviossa joka osiossa (pause course, collect and control, movement through, obstacles, reliable stop, repen) oli GOOD eli paras mahdollinen. Kaksi legiä siis ja titteli JHD. Hyvä Mai ja illalla vielä koiran kanssa ränniä harjoittelemaan ilman lampaita. Main ja Halin sukulaisista JHD-tittelin ansaitsivat myös Vaapu, Kiri ja Lilli. Paljon onnea.
Kuva: Mika Vähä
Kuva: Mika Vähä
Joku on ylpäe itsestään. Kuva: Mika Vähä.

Lauantaina sitten kuivasi suuta ja jännitti niin maan perhanasti, koska vuorossa oli herding ranch dog I -paimennuskilpailu. Radalla lampaat piti ottaa ensin häkistä koiran kanssa ja kuljettaa JHD-aitauksen läpi portista väliaitaukseen. Väliaitauksesta lampaat kuljetettiin sillan kautta erotteluränniin. Kun kaikki viisi lammasta oli rännin toisessa päässä olevassa aitauksessa, lampaat otettiin ulos ja kuljetettiin seuraavalle, isommalle portille. Portin toiselle puolelle päästyä lampaat pyöritettiin "posti"-tolpan ympäri vastapäivään ja sieltä sitten kahden paneelin välistä niiden linjan taakse niin, että ohjaaja ei saanut ylittää linjaa. Koira jätettiin sitten vahtimaan syöviä lampaita ohjaajan palatessa postille. Sieltä koira kutsuttiin luokse tolpalle, mistä se sitten lähetettiin hakukaarelle lampaita hakemaan. Lopuksi posti kierrettiin vielä vastapäivään ympäri ja häkitettiin pyöröhäkkiin.

Mai olisi voinut olla radalla rauhallisempi, mutta toisaalta sen oli annettava painetta aika paljon yhdelle jukuripää lampaalle. Lammas kääntyi useasti Maita päin ja varsinkin rännissä se aiheutti harmia. Samainen lammas jumitteli kyllä muillakin. Ränni oli siis vähän haastava, olihan se meidän ensimmäinen kerta rännillä eikä jästipäälammas helpottanut yhtään asiaa. Rata meni kuitenkin LÄPI pistein 74 maksimipistemäärän ollessa 90. Ainoa täydellinen suoritus radalla oli Main vahdista kutsuminen, mutta olin silti tyytyväinen kokonaisuuteen. Toinen rata puolestaan oli vielä vauhdikkaampi. Ensimmäisellä radalla lampaat eivät karanneet kertaakaan hallustamme, mutta toisella kerralla nälkäiset lampaat pääsivät livahtamaan kahteen kertaa. Lisäksi Mai aloitti jo häkistä oton vauhdikkaasti varmaankin muistellen ensimmäisen radan yhteistyöhalutonta lammasta. Mai huolehti siis siitä, että minullakin oli radalla työtä ihan kyllikseni. Olin nimittäin suunnitellut olevani hiljaa lähes koko radan, mutta suunnitelma muuttui heti alkuunsa. LÄPI meni kuitenkin toinenkin rata pistein 64. Lauantai-iltana siis napsahti vielä titteli HRD I. Kyll mää oon vaan niin ylpiä mun koirasta.
Rataantutustuminen Rustyn johdolla. Kuva: Mika Vähä.
Kuva: Mika Vähä
Jukuripää sai Main lähtemään rännistä, mutta onneksi se palasi sinne kutsumalla. Kuva: Mika Vähä.
Saatiinhan ne lampaat kuitenkin rännin häkkin ja sieltä uloskin. Kuva: Mika Vähä
Kuva: Mika Vähä
Kuva: Mika Vähä
Portti auki, lampaat läpi, lampaat haltuun ja portti kiinni, tätä teen jo unissanikin. Kuva: Mika Vähä.
Posti kierretty ja vuorossa lampaiden työntö paneelien taakse ilman, että minä ohitan linjaa. Kuva: Mika Vähä.
Lampaat syömässä paneelien takana ja koira jätetään vahtiin. Kuva: Mika Vähä
Hakukaari ei ollut tarpeeksi laaja, mutta lampaat tuli kyllä nätisti mun tykö. Kuva: Mika Vähä.
Lambit vielä pyöröhäkkiin ja urakka valmis. Kuva: Mika Vähä.
Me tehtiin se! Kuva: Mika Vähä.
THE SINIKKA <3 Kuva: Mika Vähä
Lauantain kisapäivä oli pitkä ja rankka kestäen aamu klo 9 alkaneesta tuomarin puhuttelusta iltaan klo 22 asti. Lisäksi lauantaina päivällä vierestä huristeli 160 ralliautoa niin kovaa kuin uskalsivat ja pääsivät. Mutta olihan meillä illalla juhlat ihan bändin kanssa. Sunnuntaina oli sitten lähdön aika, mutta ei ihan aamusta. Pakko oli jäädä vielä katsomaan Miimin ja Pamin JHD legejä sekä yksi kierros herding ranch dog II -luokkaa sekä Sinikan ja Weedyn suoritus herding ranch dog III -luokassa. Mahtavia suorituksia sai näissäkin luokissa todistaa ja nytpähän tietää, mitä ensi vuonna vaaditaan. Tarkoitus kun olisi tuohon II -luokkaan osallistua, jos vaan kisapaikat saan.

Mahtava viikko kaikkineen: paljon ihania ihmisiä hyvää tunnelmaa luomassa, paljon mukavaa tekemistä ja toimivat kisa. Sinikalle superhyper kiitokset kuten myös muillekin paikalla olleille, sekä paljon onnea kaikkiin tuloksiinsa tyytyväisille.

Sunnuntaina vielä oli yksi juhlan aihe. Pinja täytti nimittäin 7 vuotta. Pitkää, onnellista ja tervettä ikää Pinja-kullalle.

Rakas Pinja. Kuva otettu viikko ennen synttäreitä.

tiistai 2. elokuuta 2011

DOBOa jälleen yksityisopissa

Eilen oli Mailla ja Halilla ohjelmassa agilitya koulutukseni jälkeen. Main kanssa tein rataa, missä mentiin useampaan kertaan kontaktiesteet. Maihan on ollut keväästä lähtien epävarma kontakteilla ja siitä syystä tekee ne todella hitaasti ja empien. Nyt olen vaihtanut palkat kontaktiesteistä eteenpäin niin, että se saa palkan vasta vapautuksen jälkeen. Parin toiston jälkeen kontakteille tulikin loistava vauhti. Huomiselle onkin suunnitelmissa, että avustaja saa palkata kontaktit lelulla heti kun olen Main niiltä vapauttanut. Hali harjoitteli myös kontakteja mutta vain alastuloja puomilla ja A:alla. Se ei ole pätkääkään epävarma vaan nokkii alastulolla kuin kana, mistä onkin ilo palkata. Teimme myös kolme lyhyttä hypyistä ja putkista koostuvaa rataa. Vähän valssausta, takaakiertoja ja välillä ihan suoraankin mentiin. Halille on tehnyt tauko hyvää, koska se hakee nyt paljon paremmin juuri esteille eikä käteeni.

Ja tänään oli vuorossa DOBO. Olin taas Main kanssa yksityisopetuksessa, mutta nyt varsinaisen kouluttajan kanssa. Aluksi kävimme läpi alkulämmittelyt lähinnä kotiharjoituksia silmällä pitäen, jos niitä ei tehdä heti lenkin jälkeen. Pallon kanssa Mai harjoitteli tasapainoiluja eri asennoissa ja liikkuen. Tällä kerralla minun piti lisäksi heijata palloa vähän puolelta toiselle niin, että koira on koko ajan pallolla. Oli muuten hyvää jalkajumppaa kuten myös pelkkä pallon paikallaan pitäminen sisäreisilihasten turvin, heijaus kohdistui enemmän pohkeisiin ja sääriin, mutta myös reisiin. Tällä kerralla meikäläinen joutui muutenkin hommiin. Kouluttaja kysyi, että mikä osa-alue minussa kaipaisi harjoitusta. Vastasin, että keskivartalo, ja sitähän sitten jumpattiin. Harjoitukset olivat kivoja, varsinkin kun aina ei huomannut jumppaavansakaan, koska koira otettiin lähes kaikkiin ihmisen jumppiin mukaan. Silloin keskittyi lähinnä koiran suoritukseen ja oma lihasharjoittelu tuli siinä sivussa. Nyt kyllä lihakseni oikein huutavat, että töitä on tullut tehtyä. Huomasin nimittäin jo automatkalla, että keskivartalo ja koivet on jo kipeät. Ihan huippuhomma meille varsinkin kun nyt saadaan ohjaajin töihin ja ihan huomaamattaan. Lopuksi teimme vielä venytykset molemmille. Vähitellen voimme aloittaa myös kotiharjoittelut, koska ostin kotiin oman pallon.

Huomessa siis taasen agilitya luvassa ja torstaina hakua. Viime viikolla haku jäikin väliin osallistujien vähyyden vuoksi. Ja perjantaina alkaa LOMA. Taas on kivaa luvassa :)