sunnuntai 21. elokuuta 2011

Elämää paimennuksen jälkeen

Paimennusviikko oli niin rankka, että vasta loppuviikosta alkoi mehut vähitellen palailemaan. Maanantaista lähtien oli kuitenkiin taas ahkeroitava töissä ja treenikentillä. Halilla oli viikolla yhdet agitreenit sekä Mailla kahteen otteeseen agilitya, kerran hakua, esineruutua ja DOBOa. Erityisesti viimeksi mainittu vaati myös ohjaajalta fyysisiä ponnistuksia. Usein töiden jälkeen tuntui kyllä, että huilaaminen olisi ollut poikaa, mutta lähdettyä ilta meni kuitenkin mukavasti ja jostain sitä virtaakin aina tuli toimintaa.

Viikonloppuna oli kuitenkin aika rentoutumiselle. Lauantaina suuntasimme Ruotsinpyhtäälle Päivin ja Jonin varaamalle mökille, jonne kasaantui aika lailla porukkaa; uusia ja vanhoja tuttavuuksia, lapsia ja aikuisia. Koirien lajitoveina möksällä olivat tanskandogit Aada ja Bono, joista ei nyt oikein ollut leikkikavereiksi meidän huruttimille. Lähinnä ihmettelivät, miksi tarvitsee riehua niin paljon. Pinja oli onnessaan porukan pienimmistä. Se niin rakastaa lapsia kuten myös lapset usein sitä. Mai käyttäytyi myös hyvin lasten kanssa, vaikkakin pysytteli mieluummin vähän etäämmällä. Main lapsikammo alkaa olla kohta menneen talven lumia. Mökillä siis lähinnä oleilua, seurustelua, uintia, saunomista ja syöntiä. Mai sai etsiä kerran esineitä vasemmalle viistosta kaistale-esineruudusta. Ja sehän lähti vasemmalle ja löysi isojen kivien lomasta esineetkin nopeasti.
Pinja tyttöjen hellässä hoidossa.
Bono-jättiläinen yrittää pysyä aussietyttöjen perässä.

Suukon arvoinen Oona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti