lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pennun tuoksuinen makuuhuone

Meillä hoidellaan vaan pentua ja nautitaan sen tuomasta ihanasta tuoksusta makuuhuoneessa. Harmi vaan, että kaikkea muuta voi jotenkin säilöä tulevaa muistelua varten, mutta tuoksua ei saa mitenkään. Siitä on vain nautittava silloin kun on sen aika.



Kissat tulivat eilen kotiin. Main piti muutamaan kertaan käydä sanomassa kateille, että makkariin ei sitten ole asiaa, mutta rauhoittui sen jälkeen. Toisinaan Maista on muutenkin kiva käväistä muuallakin kuin makkarista ja ulkonakin viihtyy jo pidempään kuin alkuviikosta. Selvästi se olisi halunnut lähteä tänäänkin mukaan kun Pinjan kanssa käytiin kylässä. Valitettavasti Kiila ei kuitenkaan vielä niin pitkään kestä yksinään.

Kiila taitaa tällä hetkellä käyttää aikaansa tehokkaimmin. Se kun kasvoi viime yönkin aikana 50 g, iltapaino 501 g ja aamulla jo 550 g. Voipaketin paino on siis rikottu, vaikkakaan kokoa ei ole vielä niin paljon. Lihashan painaa enemmän kuin läski ;-)

Ei ihme, että kasvaa niin hurjasti kun syönti on unissakin mielessä.

Kynnetkin kasvaa hurjaa vauhtia. Onni on vaaleat kynnet.

ISO MASU!
Tänään siis itsellä on mennyt kyläilyä lukuunottamatta aika toisaalta vähän haaskuun. Olenhan toki Kiilaa ihastellut ja kuvannut, mutta kait se tekee joskus hyvää rentoutua kirjankin parissa. Viikon aikaiset töihin pyöräilyt on taas nostaneet kilpailuhenkeäni ja tehokkustarkkailuani omalta osaltani, joten rauhoittuminen vaati kovat perustelut itselle. Saanhan toki tästä ajasta palkkaa kun on päivystyskin päällä.

Välillä tekis mieli ehkä tehdä muutakin...

mutta hyvin jaksaa Mai hoitaa pienokaistaan.

Videoita on siis tullut otettua kun Kiilalla mopokin rupesi eilen toimimaan. Onhan se saattanut toimia aikaisemminkin, mutta eilen vasta kokeilin masua kutittaa. Mopo lähtee siis käyntiin masun ja niskan kutittelusta. Eilen Kiila taipui rapsuttamaan takajalalla oikein kuonoon asti, mutta tänään on ollut vähän väsyneempi.

Tällä videolla mopo ei oikein jaksa syönnin päälle käynnistyä, mutta onpahan pentuhömppää.


Toisella videolla väsyy jo Maikin.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Wanabe-Kuula-Kiilalla on virallinen nimi

Meidän kirjaimellisesti silmissä kasvava pikkuneiti on saanut virallisen nimen:

Patchcoat Wahida

Miimi valikoi listaltaan ykkösvaihtoehdoksi nimen, mikä oli minustakin kärkilistalta paras. Sen etu on myös helppo sanottavuus kun pitää sitäkin ajatella tulevaa PK-uraa silmällä pitäen. Vaikea lausuttavuus hankaloittaa jännittävää koetilannetta. Wahida on arabialainen tytön nimi, mikä tarkoittaa virheetöntä ja ainutlaatuista.

Meidän ainutlaatuinen kasvaa hurjaa vauhtia. Tänään klo 19 painoa oli jo 425 g eli kohta menee voipaketin paino rikki. Se on tyytyväinen pentu, mutta punnitukset joudutaan ehken kohta lopettamaan, koska voimanpesä ei tahdo enää punnituskipossa pysyä. Se on aikamoinen kauhoja kun sille päälle sattuu.

Videolla Mai on juuri syönyt ja Pinja ihmettelee portin läheisyydessä, mikä vain lisää Main pennun piilotusvimmaa. Muutoin Mai on ollut aika rauhallinen lapsensa kanssa, mitä nyt kuumuus jkv vaivaa.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Yks tuli ja toinen läks

Eilen, mikä muuten oli oikea juhannuspäivä, maailmaan saapui pikku-Kiila ja tänään Linan kanssa mökille Tammisaareen lähti Hali. Onhan näitä karvaisia vieläkin, mutta aina on sydän syrjällään kun yksikin on maailmalla. Nythän siis myös kissat on hoidossa.

Mai on ollut vähän levoton uuden tulokkaan tulon jälkeen, mutta hoitaa reippaasti kasvavaa jälkeläistään kuitenkin hyvin. Pentu on reipas kuin mikä. Se syö ja nukkuu tyytyväisenä, mitä nyt välillä valittaa kun äiti siirtelee minne sattuu. Aina se kuitenkin tiensä löytää takaisin Main helmoihin, missä Mai sitä mieluiten pitääkin. Se ei oikein välitä, että pentua räplätään vaan jemmaa sen silloin sykkyräänsä ja peittää sitä vielä housuillaan ja päällään lisää.

Tänään Miimi haki Maille särkylääkettä jälkisupistuksia varten, mikä on rauhoittanut sitä kiitettävästi. Vahtiminen ulkomaailmaa kohtaan on kuitenkin valtaisaa. Koirat ja ihmiset olivat kuulemma saaneet kuulla kunniansa päivällä ulkona.

Nyt me sitten vaan hoidellaan pientä, jo 312 g natiaista, ja otetaan rauhallisesti. Onneksi Hali sai tilaisuuden päästä Biancan mukana Linan kanssa mökkielämästä nauttimaan: ulkoilemaan, uimaan leikkimään ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Muutaman kuvan sain taas räpsäistyä kun Mai oli ulkona käymässä:






maanantai 24. kesäkuuta 2013

Patchcoat W -pentu

Tänään se sitten syntyi pitkän juhannuksen ylittävän viikonlopun jälkeen. Yritin sanoa Maille, että vuoden pisin päivä olisi hyvä pennun syntymäpäiväksi ja superkuukin olisi tullut kaupanpäällisenä. Pentu syntyi kuitenkin toiveistani huolimatta maanantaina iltapäivällä, ehdin sentään töistä kotiin ihmettä katsomaan. Olihan meillä kuitenkin Miimi paikalla varsinaisena kätilönä, joten eihän meillä huolta ollut. Varmuuden vuoksi soittelin vielä eläinlääkärin, jonne tarpeen tullessa voisimme mennä. Onneksi ei tarvittu.



Wanabe (sikiönimi) syntyi klo 16.53 tai ehkä minuutin tai enintään kaksi aiemmin. Miimin avustuksella Mai sai pöngettyä naperon ulos ilmeisesti loppujen lopuksi aika helpon synnytyksen jälkeen. Nyt on siis kaikki hyvin ja terveenoloinen ponteva redmerle tyttöpentu on päässyt Mai-äidin hellään huolenpitoon kohdun ulkopuolelle. Hanakkaan se ilmoittaa, jos äiti poistuu lähettyviltä ja tissillekin löytää neuvokkaasti, vaikka Mai sitä pesun merkeissä siirteleekin toisinaan pentulaatikon laidoille. Painoa tyttösellä oli 289 g kun se ensimmäisen kerran punnittiin.

Wanabe on siis syntynyt eikä sillä ollut kavereita, joten sen nimeksi taitaa tulla Kiila.

Kiilan ensiesittely:




perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannuksen "monttubileet"

Monttubileet tuli esille kun meidän patologi ei tiennyt tätä nimitystä hautajaisille. Hali puolestaan biletti montussa, joten ne yhdistämällä tuli monttubileet, vaikka hautajaisia ei vietettykään.

Miss Hippo kylpee

Ennen kuin Hali malttoi lähteä Pinjan perään pellolle, piti käydä vielä pika kylvyssä.


Miss Hipon kurat ei pääse oikein tässä otoksessa oikeuksiinsa kun parhaat kurat taisi olla takalistossa.


Vähän matkan päässä kuorrutteestaan ylpeä Hali löysi polun, mille poiketa.



Tadaa takaisin tuli puhdas, vaikkakin vähän enemmän märkä aussie. Kotona ei tarvinnut mennä siis pesulle.

Muuten meillä on vietetty juhannusta Wanaben tuloa valmistellessa ja mattoja pestessä.

Odottelua

Main pennun syntymän odottaminen on aiheuttanut minulle ainakin unettomuutta. On aivan ennen kuulumatonta, että minä herään melkein jokaiseen risahdukseen, mitä yöllä kuuluu. Ja niitähän meillä kuuluu. Tästä syystä sitten univelkaa on tullut kerättyä oikein huolella, mutta onneksi tuli juhannusaatto ja aamulla sain jatkaa unia pitkälle.

Eniten minua taitaa jännittää, miten yksi "jättiläinen" syntyy. Toivottavasti leikkausta ei tarvita eikä Maille tapahdu mitään pahaa. Lisäksi viikolla yöllistä stressiä on tainnut aiheuttaa Onnin läsnäolo. Onni saattaisi vaikka pennun syödäkin, se kun syö aivan kaiken, mikä ravinnoksi kelpaa. Ostin tuossa kukan kotiin pitkästä aikaa ja siitäkin on jo syöty kauniit oranssit kukat.

Pennun tuloon on nyt valmistauduttu, pentulaatikonkin hain eilen torstaina. Synnytystä varten on jättivaippoja ja muita tykötarpeita olikin jo ennestään. Kissat puolestaan saavat lähteä minilomalle viimeistään huomenaamulla, jotta niiden ja erityisesti Onnin läsnäolosta ei tarvitse huolehtia. Pojuhan oli olemassa jo U-pentujen aikaa eikä siitä ollut mitään häiriötä. Aluksi se kävi makkariin pyytelemässä, mutta tyytyi kohtaloonsa elää vain muualla asunnossa.

Mai on viettänyt rauhaisaa elämää ja päässyt lähinnä tottistelemaan pariin kertaan. Pudotettua otettiin yhtenä päivänä, mutta jäljelle asti ei olla vielä päästy. Se ei oikein tykkää, jos vaan Hali lähtee treenaamaan, mutta leppynyt kuitenkin nopeasti, jos saa itsekin edes kotitottista. Lenkkeilykin on ihan mukavaa. Mai on ollut siis hirveän hyväntuulinen.

Videolla hyväntuulisuutta lenkillä. Höpöt etsii lelua, vaikka en sitä edes heittänyt ennen etsintää. En ole koskaan huijannut heitoissa, joten selvästi porukalla aiheutettu aivopieru.



Hali puolestaan on agittanut ja tokoillut. Aloitimme keskiviikkona kilpailijoiden tokoryhmässä ja se sai oikein hyvää palautetta. Halin peräpään käyttö sai taas erityistä huomiota. Siitä on niin hirveän hauskaa heittää takapäätä käännöksissä kun kerran osaa sen niin näyttävästi. Huomio oli siis positiivista. Olen kuulemma tehnyt hyvät pohjatyöt (ilmeisesti ihan huomaamattani). Hali on niin taitava <3

On meillä toki korjattavaakin. Perusasentoa ja sitäkautta seuraamispaikkaa pitää siirtää 5 cm eteenpäin ja vasemmalle kääntyessä Hali heittää vähän liikaa itseään päätyen hieman vinoon. Lisäksi paikkamakuuseen se tuppaa menemään vähän vinoon, joten sitä on työstetty. Koulutuksessa se kyllä nousi lähtiessäni maasta istumaan, mutta se oli ensimmäinen kerta, joten siitä en ole yhtään huolissani. Kävin vaan höpöttäen pistämässä sen takaisin maahan. Yritimme saada koulutuksessa myös noudon palautukseen lisää vauhtia toisen kapulan avulla, mutta olen edelleen sitä mieltä, että ei oikein toimi Halille. Se haluaa omistaa sen, mikä sillä jo on. Luovuttaa kyllä irti-käskyllä, mutta se ei ehkä ole vauhtinoudon idea. Jättävät sujui "näytöksessämme" täydellisesti.

Lupasin muuten viikko sitten Halin joulukuussa messarin tokonäytökseen. Järki sanoi, että ei missään tapauksessa, mutta huomasin sanovani:"Voidaanhan me tulla, kokemus se on sekin." Nyt pitää vaan toivoa, että tämä kennelliiton mainostama Suomen suurin koiratapahtuma ei vedä Voittaja-näyttelyyn paljon porukkaa ja ainakin kaikki on keskittyneitä vain oman koiran puunaukseen tokonäytöksen sijaan. Ainakin minä voin kuvitella niin, ehkä me taas selvitään hengissä tästäkin.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Varaemojärjestelmä

Minnan vinkistä löysin varaemojärjestelmä-nimisen facebook-sivuston. Nyt on jäsenyys valmiina, jos vaikka Wanabelle saataisiin kavereita ja voitaisiin mahdollisesti auttaa joitain emoa kaipaavia pentuja. Nyt vaan odotellaan, onkohan pikkuinen valmis tulemaan piilostaan juhannuksena vai vasta sen jälkeen. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse lähteä leikkaamaan vaan synnytys hoituu luonnollisesti mahdollisimman helposti. Jos kaikki menee hyvin, ilmoitan Main varaemojärjestelmään, jos vaikka jollain olisi tarvetta. Muutamaan kertaan olen aiemmin lukenut viestejä emoa kaipaavista kykenemättä auttamaan, mutta nyt varmaan olisi mahdollisuus. Wanabellekin olisi hyvä, jos se saisi vähän kilpailua nisille ja väliajoiksi lämmikettä.

Kohta alkaa jännittämään, vaikka ensin kait pitäisi jännätä toisten puolesta agi-SM-kisoissa. Erityisesti tänä vuonna peukutamme treeniparia Erikaa ja Koodia.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Mai röntgenissä

Tänään kävimme röntgenissä, vaikka alunperin suunnitelmissa oli ultraus. Tarkoituksena oli katsoa, että löytyykö yhdelle kaveria sekä pennun kokoa. Suunnitelma muuttuui ja röntgen paljasti, että todellakin pentuja on vain yksi. Tämä yksi oli iso ja ainakin näillä näkymin perä edellä maailmaan suuntaamassa. Pentujen lukumäärää ei siis tarvitse enää jännittää, mutta sukupuoli jäi vielä arvoitukseksi. Onhan aussien kanssa vielä väri yllätyksellinen, varsinkin tällä yhdistelmällä kun yksiväristä lukuunottamatta kaikki vaihtoehdot on mahdollisia.

Mai-mamma
Arvelin, että pentusia olisi saattanut olla useampikin tulossa Main kasvusta päätellen. Näin ei kuitenkaan ole, mutta tiineys on ollut varmaa koko ajan. Tissit ja erityisesti nisät on kasvaneet ja mahakin paisunut alhaalta päin. Selkäkin on levinnyt, mutta toivottavasti ei enää kovasti leviä. Nyt kun tietää todellisen tilanteen on helpompi miettiä ruokintaakin. Yksi "marsu" ei hirveästi lisäravintoa tarvitse.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Portti PK-kokeisiin on avattu ensimmäistä titteliä rikkaampana

Tänään Hali pääsi esittelemään tottelevaisuustaitojaan käyttäytymiskokeeseen. Vähän se oli taas touhusta ihmeissään ja emäntääkin jännitti. Tottiksessa paikallamakuu meni täydellisesti, mutta muussa olisi täydellisyyteen vielä hiomista. Seuraamisessa oli alkuun vähän maan haistelua ehkä rauhoittelun vuoksi ja käännökset oikealle olivat väljiä kun suuri yleisö oli aivan ennenkuulumatonta. Eihän pieni koira voi ymmärtää, että Haliako ne kaikki muka katsovat. Lisäksi henkilöryhmää olisi voinut harjoitella ehkä toisenkin kerran kun se oli vähän outo juttu. Muuten Hali säilytti hyvin paikkansa ja piti kontaktia.

Kun tokokokeessa Hali päätti istua maahan menon sijaan niin nyt se pysähdyksen jälkeen istu-käskystä rämähti maahan. No, tottiksessa ei anneta kaksoiskäskyjä, joten sillä mentiin. Onneksi kuitenkin se meni maahan myös oikeassakin kohdassa ja luoksetulossa juoksi suoraan eteen, mutta siinä perusasento jäi valitettavaksi vinoksi. Treenattavaa siis riittä, mutta näillä saimme kuitenkin hyväksytyn A-osuuden.

Kaupunkiosuus oli Halista lähinnä ajan hukkaa kun oltais voitu mennä johonkin mukavampaankin paikkaan. Järjestetyt häiriöt eivät Halia haitanneet, enemmänkin häiriötä oli muiden jättämistä "maamiinoista" eli purukumeista. Saimmehan kuitenkin vielä lisähäiriötä känniläisestä joka etsi pissapaikkaa saman pömpelin takaa kuin missä minä olin piilossa. B-osuus meni siis myös hyväksytysti läpi.

Tuolla me kierreltiin kaupunkiosuudessa.

BH Patchcoat Udane

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Halin ensimmäinen tokokoe

ja HENGISSÄ SELVITTIIN. Tuntui, että olisi ollut minunkin ensimmäinen tokokokeeni kun edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa. Jännitti siis jälleen kerran niin, ettei tahtonut tulla koekirjan täytöstä mitään ja jalat tärisi paikkamakuun aikana. Mä niin odotan sitä aikaa kun pääsen piiloon istumaan, mutta sen aika tulee vasta alokasharjoitteluiden jälkeen. Paikkamakuussa ei ole koiran osalta siis mitään jännitettävää, mutta se vaan on se ensimmäinen liike tokossa ja siitä se panikointi lähtee.

Kokeemme oli Vihdissä Tervalammen koululla ja tuomarina toimi Hannele Pörsti. Hali oli vähän ihmeissään paikasta ja mitähän me sinne mentiin tekemään, eikä ohjaajan omituisuus varmastikaan auttanut yhtään informaatiota lisäävästi. Erityisesti ihmettely näkyi ensimmäisessä liikkeessä eli paikkamakuussa. Hali katseli vaan rivissä (olimme reunimmaisina oikealla), että mitähän noi muut oikein puuhaa. Tästä syystä ei mennyt ensimmäinen käsky perille vaan niitä tarvittiin kaksi, minkä jälkeen laskeutuminen oli hidasta. Liikkeen lopullakin vielä pään päällä pyöri suuri kysymysmerkki, mutta onneksi yksi käsky riittii istumaan nousuun.

Kuutamolla olo tuli esiin myös liikkeestä maahan jättävässä. Hali menee aina enemmin maahan kuin tekee muuta, mutta nyt se istui. Annoin toisen käskyn, mutta istui vain, joten ihan sama. Muuten olin ERITTÄIN TYYTYVÄINEN SUORITUKSEEMME.

Kuvan on ottanut Suvi Sokolnicki

Tuloksemme oli 162 pistettä ja siten ALO 1

1. Luoksepäästävyys: 10 (Hali <3)
2. Paikalla makaaminen 8 (tuplakäsky ja hidas maahan meno)
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (vaikea sanoa kun en katsonut, Hali ei edistä, mentiin vaan)
4. Seuraaminen taluttimetta 9 (sama selitys kuin edellisessä, mutta tässä tunne oli parempi)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (Hali istui, aivopieru ja pikkuinen kuutamolla)
6. Luoksetulo 10 (Hali ei ole tullut niin nopeasti ja niin lähelle treeneissäkään, sivulle tulo oli hieno)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (vaikea sano, en taaskaan katsonut)
8. Estehyppy 10 (Taitava Hali)
9. Kokonaisvaikutus 8 (Pörsti ei selittele, mutta tais ohjaajan pökkelöinti vaikuttaa)

Kuvan on ottanut Suvi Sokolnicki


Loppuselityksenä sanoisin vielä sen, että mehän ruvettiin olemaan tokon suhteen tosissaan vasta viime huhtikuussa, ja Hali on kehittynyt siitä ajasta paljon. Se sai kokeessa aika paljon kehuja muilta, joten oikealla tiellä ollaan. Kuulin, että kennelpiirissä oli suunniteltu, että meidät pyydettäisiin johonkin näytökseenkin. Hali on näyttänyt siis tokokyntensä julkisesti.

Jatkosuunnitelma on, että jatkamme vielä alokkaassa, jotta saamme lisää kokemusta koetilanteista.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Suvi Sokolnickin kuvattavana

Suvi Sokolnickin kuvia Helsingin Rajasaaressa 17.5.2013, niistä suuri KIITOS. Alla muutama malliksi mahtavista kuvista (ylä kuva on myös Suvin tuotosta):

Mai

Mai ja minä

Hali

Mai ja Hali roiskeissa

Papu kehystää itseään

Pinja

Paavo

Hali ja Pinja