Eilen, mikä muuten oli oikea juhannuspäivä, maailmaan saapui pikku-Kiila ja tänään Linan kanssa mökille Tammisaareen lähti Hali. Onhan näitä karvaisia vieläkin, mutta aina on sydän syrjällään kun yksikin on maailmalla. Nythän siis myös kissat on hoidossa.
Mai on ollut vähän levoton uuden tulokkaan tulon jälkeen, mutta hoitaa reippaasti kasvavaa jälkeläistään kuitenkin hyvin. Pentu on reipas kuin mikä. Se syö ja nukkuu tyytyväisenä, mitä nyt välillä valittaa kun äiti siirtelee minne sattuu. Aina se kuitenkin tiensä löytää takaisin Main helmoihin, missä Mai sitä mieluiten pitääkin. Se ei oikein välitä, että pentua räplätään vaan jemmaa sen silloin sykkyräänsä ja peittää sitä vielä housuillaan ja päällään lisää.
Tänään Miimi haki Maille särkylääkettä jälkisupistuksia varten, mikä on rauhoittanut sitä kiitettävästi. Vahtiminen ulkomaailmaa kohtaan on kuitenkin valtaisaa. Koirat ja ihmiset olivat kuulemma saaneet kuulla kunniansa päivällä ulkona.
Nyt me sitten vaan hoidellaan pientä, jo 312 g natiaista, ja otetaan rauhallisesti. Onneksi Hali sai tilaisuuden päästä Biancan mukana Linan kanssa mökkielämästä nauttimaan: ulkoilemaan, uimaan leikkimään ja nauttimaan hyvästä seurasta.
Muutaman kuvan sain taas räpsäistyä kun Mai oli ulkona käymässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti