Odottelua

Main pennun syntymän odottaminen on aiheuttanut minulle ainakin unettomuutta. On aivan ennen kuulumatonta, että minä herään melkein jokaiseen risahdukseen, mitä yöllä kuuluu. Ja niitähän meillä kuuluu. Tästä syystä sitten univelkaa on tullut kerättyä oikein huolella, mutta onneksi tuli juhannusaatto ja aamulla sain jatkaa unia pitkälle.

Eniten minua taitaa jännittää, miten yksi "jättiläinen" syntyy. Toivottavasti leikkausta ei tarvita eikä Maille tapahdu mitään pahaa. Lisäksi viikolla yöllistä stressiä on tainnut aiheuttaa Onnin läsnäolo. Onni saattaisi vaikka pennun syödäkin, se kun syö aivan kaiken, mikä ravinnoksi kelpaa. Ostin tuossa kukan kotiin pitkästä aikaa ja siitäkin on jo syöty kauniit oranssit kukat.

Pennun tuloon on nyt valmistauduttu, pentulaatikonkin hain eilen torstaina. Synnytystä varten on jättivaippoja ja muita tykötarpeita olikin jo ennestään. Kissat puolestaan saavat lähteä minilomalle viimeistään huomenaamulla, jotta niiden ja erityisesti Onnin läsnäolosta ei tarvitse huolehtia. Pojuhan oli olemassa jo U-pentujen aikaa eikä siitä ollut mitään häiriötä. Aluksi se kävi makkariin pyytelemässä, mutta tyytyi kohtaloonsa elää vain muualla asunnossa.

Mai on viettänyt rauhaisaa elämää ja päässyt lähinnä tottistelemaan pariin kertaan. Pudotettua otettiin yhtenä päivänä, mutta jäljelle asti ei olla vielä päästy. Se ei oikein tykkää, jos vaan Hali lähtee treenaamaan, mutta leppynyt kuitenkin nopeasti, jos saa itsekin edes kotitottista. Lenkkeilykin on ihan mukavaa. Mai on ollut siis hirveän hyväntuulinen.

Videolla hyväntuulisuutta lenkillä. Höpöt etsii lelua, vaikka en sitä edes heittänyt ennen etsintää. En ole koskaan huijannut heitoissa, joten selvästi porukalla aiheutettu aivopieru.

Hali puolestaan on agittanut ja tokoillut. Aloitimme keskiviikkona kilpailijoiden tokoryhmässä ja se sai oikein hyvää palautetta. Halin peräpään käyttö sai taas erityistä huomiota. Siitä on niin hirveän hauskaa heittää takapäätä käännöksissä kun kerran osaa sen niin näyttävästi. Huomio oli siis positiivista. Olen kuulemma tehnyt hyvät pohjatyöt (ilmeisesti ihan huomaamattani). Hali on niin taitava <3

On meillä toki korjattavaakin. Perusasentoa ja sitäkautta seuraamispaikkaa pitää siirtää 5 cm eteenpäin ja vasemmalle kääntyessä Hali heittää vähän liikaa itseään päätyen hieman vinoon. Lisäksi paikkamakuuseen se tuppaa menemään vähän vinoon, joten sitä on työstetty. Koulutuksessa se kyllä nousi lähtiessäni maasta istumaan, mutta se oli ensimmäinen kerta, joten siitä en ole yhtään huolissani. Kävin vaan höpöttäen pistämässä sen takaisin maahan. Yritimme saada koulutuksessa myös noudon palautukseen lisää vauhtia toisen kapulan avulla, mutta olen edelleen sitä mieltä, että ei oikein toimi Halille. Se haluaa omistaa sen, mikä sillä jo on. Luovuttaa kyllä irti-käskyllä, mutta se ei ehkä ole vauhtinoudon idea. Jättävät sujui "näytöksessämme" täydellisesti.

Lupasin muuten viikko sitten Halin joulukuussa messarin tokonäytökseen. Järki sanoi, että ei missään tapauksessa, mutta huomasin sanovani:"Voidaanhan me tulla, kokemus se on sekin." Nyt pitää vaan toivoa, että tämä kennelliiton mainostama Suomen suurin koiratapahtuma ei vedä Voittaja-näyttelyyn paljon porukkaa ja ainakin kaikki on keskittyneitä vain oman koiran puunaukseen tokonäytöksen sijaan. Ainakin minä voin kuvitella niin, ehkä me taas selvitään hengissä tästäkin.