lauantai 25. toukokuuta 2013

Perjantain kuvasaldoa

MAI

Mai on oirehtinut tinneyttään rauhoittumisella (kaikki eivät ehken huomaa) sekä nälällä.
 
Parhaiten leviämistä voi seurata kyljen karvojen taipumisesta. Jos todellakin yksi on vain tulossa, leviäminen jäänee vähäiseksi.
 
Seuraaminen on kivaa! Kuvatessa eteen voi tulla myös yllättäviä tilanteita: seuraamisesta jättävä seisominen, ohjaajan eteneminen ja toisten koirien haltuunotto, lenkkeilijöiden ohijuoksut ja ...

 
... siitä sitten luoksetulo.
Kesällä voi vaan hengata. Voi kun sisälle ei tarvitsisisi mennä ikinä.

Tiistaina alokasluokan hakurata meni kahdella umpparimaalimiehellä ihan heittämällä. Ei tullut edes jano.

Kapulan tuon hyvin kuten sammakonkin, mutta sammakkoa en anna, vaikka pyydät.

Sammakko on ihan paras!

HALI

Tämä kesä on varattu Halin tulevaisuuteen.

Udane eli kesäpäivä

Hali on sytyttänyt minussa tokoinnon, mitä kukaan muu ei ole sytyttänyt. HSKP:n kouluttajakin tuli Halia seurattuaan siihen tulokseen, että aikoo tästä lähtien niuhottaa kanssamme. Halin uusi tavoite onkin TVA.

Hali on koiristani ehdottomasti parhaimman tuntuinen, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Salamatkustajakin tiesi, kenessä on parasta kiehnätä.

Halin yksi huono puoli on kuralammikoissa rypeminen, mutta onneksi aussie on itsepuhdistuva. Tämäkin lika oli puhdistunut kotiin päästessä.

Torstaina Hali juoksi Linan tapaan 1,9 km viidessä etapissa. Molemmat juoksivat matkat varmoin ottein, vaikka erityisesti A-C välillä kaikki koirat juoksivat omia riettejään avoimesta kallio-osuudesta johtuen.

Viikonlopun Hali viettää Vappu Alatalon hyppykurssilla. Tässä esihyppelyä metsässä.

Mitenhän saisin kameran aukon kokoon vaikutettua, jotta tälläisistäkin kuvista tulisi joskus tarkkoja?


"Taidettta", jota yritän välillä epätoivoisesti tallentaa.

Voiko tätä muka olla rakastamatta?

PINJA

Pinja joutuu usein odottamaan kuten Mai ja Halikin. Viimeksi Mainitut ovat kuitenkin saaneet tästä ajasta varmasti enemmän hyötyä kuin Pinja. Palkalla maltti kasvaa kyllä Pinjallakin eikä ahdistus valtaa mieltä.

Eniten Pinja tykkää maaston tutkailusta omine ehtoineen.

Tästä syystä Pinja on usein kameran ulottumattomissa. Tässä on tarkoituksella kuvattu kielon lehtiä.

Kaunis Pinja on vasta kasvattamassa uutta karvaa.
 

torstai 23. toukokuuta 2013

Ultrassa

Tänään käytiin Main kanssa Kaisan luona ultrassa. Ultraus tehtiin taas selällään ja se oli jälleen kerran Main mielestä tosi vastenmielinen operaatio. Ällö geeli inhotti sitä vielä kotiin tullessakin eikä selällään "kuoleman" odottaminenkaan ollut muorin mieleen.

Aluksi näkyi vain "suttua" ja sanoinkin, että laitetaan ehkä hakukokeeseen ilmo, mutta ei kuulemma saadakaan laittaa. Masusta löytyi nimittäin pikkukaveri, joka ei osannut olla vielä rauhallisesti paikallaan kuvauksessa. Pikku-Wanabe oli tarkempi kuvaruudulla kuin otoksessa.


Ultraus ei ollut siis hengenvaarallinen vaan elämän löytäjä. Nyt siis löytyi vain yksi penneli, mutta käymme ehken uusinnassa parin viikon päästä. Jos suolen alta löytyisi vielä Wanabelle kaveri jos toinenkin. Röntgeniin emme mene, mutta viimeistäänhän määrä selviää juhannuksena.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pikku-äiti ei jaksakaan enää

Perjantaina kävimme Rajasaaren koirapuistossa Suvi Sokolnickin kuvattavana. Mukana oli meidän porukan lisäksi myös Suvin oma Paavo cockeri sekä Sami ja Papu. Yritin ensin saada hyppykuvia aikaiseksi, mutta Mai oli ainakin varovainen hyppäämään. Tosissani en yrittänytkään kun alusta oli pomppimiseen aika huono. Hali esitti tanssia kuten myös Papukin. Kalliokuvien jälkeen siirryimme rantaan, missä yritettiin saada aikaiseksi muutamia roiskekuvia. Nyt siis vaan odotellaan kuvia Suvilta sekä kuvia ja videota taannoiselta viestileiriltämme.

Leikkasin kynnet ennen kuvaukseen lähtöä ja totesin samalla, että Main masu on vähän kasvanut. Lisäksi nisät näyttää siltä, että vähintäänkin käynnissä on hormoonimyrsky, koska ylimmätkin nisät on turvonneet ja vaaleanpunaiset. Näiden lisäksi Mailla on ollut ainakin viikonloppuna molempina aamuina aamupahoinvointia, ja onhan se rauhoittunut aivan valtavasti normaalista vähän kaikessa toimessa. Nyt siis vaan odotellaan torstain ultraa, jolloin saadaan toivottavasti vahvistusta näillä oireille. Tokihan olen oppinut, että liian optimistinen ei saa olla.

Lauantaiaamuna Hali kävi juoksemassa 2 x 500 m viestiä. Ensin se meinasi palata luokseni B:lle, mutta lähti kuitenkin takaisin A:ta kohden kehoituksilla. Ehkä paluuseen syynä oli Linan haukunta ehkä keväällä kehitetty vaita, viestileirin ohjaajanvaihto tai mikä lie, mutta onneksi lähti. Takaisin se oli lähtenyt vähän hitaasti, mutta kirittänyt kunnon juoksuun vähän matkan päästä. Matka kesti kuitenkin luokseni vähän turhan kauan, joten liekö hankala maasto ollut syynä jollain tavalla.

Iltapäivästä Mai pääsi Vihtiin agikisoihin kahdelle hyppyradalle. Ensimmäiseltä radalta tuli hyl ja toiselta 10. Kari Jalosen radat eivät olleet ollenkaan helpoimmasta päästä ja ihanneajat oli todella tiukat. Kuuma oli kuin missäkin ja ohjasin löysästi kun Maikin taitaa olla siunatussa tilassa. Koira tuli ainakin helposti väsytettyä, mutta se ei ollut tällä kertaa hyvä asia. Kotona Mai meni suoraan nukkumaan makuuhuoneeseen minun jännätessä euroviisuja olohuoneessa. Oikeastaan kyllä suurin osa viisuista meni nukkuessa.

Ajattelin jo lauantaina, että kannattaakohan lähteä seuraavana päivänä Kotkaan agittamaan ollenkaan. Näin jälkikäteen omantunnontuskissa on helppo olla jälkiviisas: Olisi pitänyt kuunnella vaistojaan. Ei siis mennyt hyvin. Lämpöä kisapaikalla oli varmaan 30 C: aurinko porotti kuumasti eikä tuulta ollut juurikaan. Mai oli väsynyt jo ennen ratoja, saati ratojen jälkeen.

Ensimmäinen rata oli oikein kiva agirata, missä en ollut ajoissa, joten hylätty tuli pariinkin kertaan. Radan jälkeen mietin, että jätänkö leikin sikseen kun Mai ei ole oma itsensä, mutta hyppärille vielä mentiin. Mai oli oudon rauhallinen vuoroaan odotellessa, välillä vähän haukahteli vuoroaan anoen. Mentiin kuitenkin vielä hyppärille, mutta voi mikä fiasko. 5 rimaa tuli alas ja Main meno oli rumaa katsottavaa. Yritin vain kannustaa sitä onnistumisista ja jätin virheet huomiotta. Nyt ei ollut enää kyse hutiloinnista. Pikku äiti on puhki.

Syyttävä katse.

Ajattelin radan jälkeen, että Saviojan Anne olisi saanut antaa minullekin puhuttelun kuten antoi eräälle ohjaajalle huonosta koiran kohtelusta. Harmitti niin, palkinnoksi tytöt pääsivät kuitenkin vilvoittelemaan mereen.

Motimatkan koirat saivat tehdä märkinä, minkä seurauksena autoon muodostui eksoottinen suolaveden ja kuumuuden sekoitus erityisesti pysähdyksen jälkeen. Siinä tulikin sitten minulle samalla viertuaalimatka kaukoitään, joten nyt voi viettää lomansa taas rauhassa kotimaassa. Kotona sitten piti vielä lähteä Pinjakin lenkittämään ja samalla mukaan lähti myös kamera. Luonto on nyt kukkeimmillaan ja niin on myös Halin ahteri.

Hali ei oikein ymmärtänyt pyyntöä seistä paikallaan häntä pystyssä.

Kaksi märkää peppua. Hali näyttää siltä, että se on vain peppu.
Samalla piti yrittää taas uusia pönökuvia.

Myös edestä.


Ja sitten vielä muutama tarkka kuva nurmikosta.





Tästä eteenpäin Mai saa pitää jalat maassa eli agility saa jäädä pitkälle tauolle. Pitkälle tauolle taitaa jäädä myös muutama muukin aktiviteetti.

Mai näyttää Halille, miten seistään venkoilematta paikallaan.

torstai 16. toukokuuta 2013

Ei meitä väsytä kuin aamuisin

Tämäkin viikko on rymytty jos jonkinlaisessa toimessa.

Maanantaina metsälenkillä Mai teki mahtavan löydön. Ensin katsoin, että sillä on joku ruumispussi kuusen alta löydettynä, mutta ei. Ihmeen paljon yhdestä sohvatyynystä voikin saada iloa aikaiseksi.
Valitettavasti video on puhelinlaatua ja sillä koirien valkoiset jostain syystä ylivalottuu.



Rellestyksen jälkeen oli vuorossa taas Halin agitreenit, missä minä olin jälleen ohjaajana. Klikkeröin kontakteja ja sain Halin hakeutumaan pelkälle alastulolle nopeasti ja eteenpäinsuuntautuen vaikka usein jäin taakse. Kepeilläkin naksu oli mitä loistavin apu. Vedätin oikein kunnolla kepeillä, mutta ei haitannut yhtään kun oli tullut niitä loppuja naksuteltua. Ja olihan meillä toki myös rata, mikä meni oikein mukavasti, joten jätimme turhat hieromiset väliin.

Agituksien jälkeen oli tokoa. Mai sai tehdä ensin tottista: hetsiseuraamista, jättäviät sekä kiloisen kapulan noutoa. Lisäksi harjoittelin eteenlähetyksen valmistavaa osuutta niin, että hetsasin tulevaa eteenlähetystä edessä olevan suoran putken edessä. Seuruutin sitten putken eteen ja parhaimmasta tuli kissanmuonat palkaksi. Hali teki ensin alokasluokan hyppyä, mikä näyttää koevalmiilta. Sen jälkeen toistimme viestileirillä oppimaamme tunnariopetusta, missä oma on kasassa. Hali ei tällä kerralla kuitenkaan päässyt ollenkaan jyvälle, joten palaamme ehkä oman piilotteluun ja otamme muut mukaan Veeran oppien mukaan. Koska tunnariharjoittelu meni aivan poskelleen, otin loppuun pitkähkön seuraamisen kulmineen ja kääntyilyneen. Se meni ihan superhyvin, joten siitä sitten se loppupalkaksi varattu kissanmuona. Vähän kuitenkin jäi vielä mietityttämään, että mitenhän sen kiloisen kapulan kanssa käy, joten pakko oli vielä kokeilla. Ja kiloinenhan nousi ja tuotiin oikein kepoisesti. Turhaan olin pirpanaa aliarvioinut.

Tiistaina vuorossa hakua Maille. Tällä kertaa maalimiehet olivat etukulmissa ja viimeinen noin 100 m radalla vasemmassa takakulmassa. Väliin laitoin tyhjää vähän enemmän, jotta sain kokeiltua uutta käsimerkkiä lähetyksen kanssa, ja sehän toimi. Lisäksi en tököttänyt vasten Maita kun se toi rullaa, joten nekin menivät mallikkaasti. Oikein onnistunut harjoitus.

Koko lauma oli mukana metsässä, joten hakuilun jälkeen kävimme vähän metsälenkillä ja tallasimme porukalla esineruudun, minne kävin Pinjan kanssa viemässä jälkikäteen minigripesineitä eli toisten tavaroita jonkinlaiseen hajusuojaan pakattuina. Hali ja Mai saivat molemmat hakea kaksi esinettä.

Keskiviikkona vuorossa oli taas Halin tokokurssi. Ennen sitä ehdimme kuitenkin metsään hengailemaan pariksi tunniksi. Minä luin osan ajasta kirjaa ja koirat puuhasivat omiaan metsässä. Merlet kyllä enemmänkin ihmettelivät, onko kyseessä halipaussi vai rupeaakohan se tekemään kohta jotain. Hengailun lomassa löydettiin taas maanantainen tyynykin ja siitähän taas ilo irtosi. Lisäksi löysimme kuusi rengasta metsään vierekkäin aseteltuna ja vähän niistäkin Mai sai iloa repäistyä.


Tokokurssilla Hali sai aloittaa paikkamakuulla ringissä. Se makasi jälleen varmasti, mutta kerran vaihtoi lonkalleen. Ehkä mun pitää jossain vaiheessa siihen puuttua, mutta kun mulle vaan on tärkeintä se rauhallinen ja varma makuu. Pötköttelyn jälkeen teimme jättäviä (erityisti maahan ja seiso), mutta Hali muisteli viime kerrasta, että maahan mennään aina. Voi, miksei ne kuuntele. Mai haluaa mieluiten seistä ja Hali mennä maahan. Hali sai siis tehdä lopun ajan istumisia ja seisomisia apujen kera. Näiden jälkeen vuorossa oli kaukot, joista Hali osaa avoimen luokan osuuden. Kokeilin pari kertaa vaihtoja ja palkkailin, minkä jälkeen rupesin opettamaan sille kaikkia liikesarjoja vierestä toisesta takajalasta kiinni pitäen. Ehkä se seisominenkin sieltä joskus tulee. Tunnin lopuksi teimme vielä luoksetulon parilla versiolla: toinen jäykistellen eteen ja toisella kerralla lähdin juoksemaan karkuun kesken kaiken.

Ja koska kenttä oli tyhjentynyt, sai Mai tehdä vielä tottista. Ensin seuraamiskaavio pelkällä hyvällä, jättävät palkoilla, luoksetulot molempiin suuntiin ja eteenlähetys. Mulle on näemmä puraissut toko/tottis-kärpänen tai sitten on vaan alkanut sujumaan niin hyvin, että emäntäkin motivoituu.

Torstaina vuorossa oli rallytoko, missä tein Halin kanssa Petran suunnitteleman radan muutamaan kertaan sekä Main kanssa kerran. Eihän ne ihan nappiin mennyt kun mun koirat ei osaa kiertää mun takaa täyskäännöksessäkään, mutta hyvä yritys kuitenkin. Ihan hauskaa puuhaa sekin.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vihdoin kesä saapui meillekin

Kesä ja kesän menot ovat saapuneet, ja nyt tästä ihanasta ajasta yritetään ottaa mahdollisimman paljon irti. Itsellä intoa riittäisi enempäänkin kuin ollaan tehty, mutta pitäähän sitä välillä levätäkin. Näin keväisin vain tuntuu, että kaikki kuiva ja valoisa aika pitäisi hyödyntää kokonaisuudessaan. Nytkin haluaisin lähteä jotain ulos vielä puuhaamaan tai ainakin kävelemään, mutta kun on oltu jo koko päivä reissussa niin tyydyin päivittämään blogia.

Maanantaina koulutukseni jälkeen ohjastin Halia sen agitreeneissä kun Bianca ei nyt toukokuussa aina pääse paikalle. Meillä oli mulle jo omista treeneistä tuttu kohta, joten tiesin mikä oli taka-ajatuksena. Piti kuitenkin keksiä pari versiota radalle, mitä sitten kellotettiin. Radasta ei sen kummempaa kuin, että Hali osaa nykyään poispäinkäännön tosi hyvin. Hyvä niin, koska tykkään kovasti käyttää sitä ohjauksessani. Lopuksi klikkeröin vielä keppien loppua kun Hali on taas tullut lopussa pois kun ohjaaja on vasemmalla puolella. Se ongelma tuli siis korjattua. Lisäksi teimme kontaktien (puomi ja keinu) alastuloja vauhditusajatuksella Ville Liukan tyyliin. Meillähän olisi vielä ollut tokoa iltayön ratoksi, mutta en jaksanut koirattomana jäädä koulutusta kuuntelemaan. Nina Mantereella olisi varmasti ollut jotain hyvää minunkin korvilleni, mutta tällä kertaa koti kutsui.

Tiistaina pääsimme vihdoin ja viimein Main kanssa hakumetsään. Jatkoimme suoraan siitä, mihin syksyllä jäätiin varsinkin kun sillä tuntuu olevan kovin vähän aikaa tänä kesänä. Maalimiehet ojeistin vasemman puolen ensimmäiseen ja toiseen piiloon ja toiset kaksi oikean puolen kolmanteen ja neljänteen piiloon. Tuuli puhalti vasemmalta, joten Maikin eteni radalla tuulen mukaan kuten muutkin eli maalimiehet löytyivät tuulen alapuolelta hakien. En siis saanut suoraa pistoa vasemmalle etukulmaan, mutta tärkein toteutui. Tuuli aiheutti myös sen, että Maikin tutki aluetta vasemmalta puolelta suunniteltua pidemmälle pistoillaan, joten muutimme suunnitelmaa. Viimeinen maalimies menikin lähipiiloon vasemmalle ja oikealle jäi vain yksi. Kaikilla näytöillä rullaa tuodessaan Mai tuli viereen, mutta ei malttanut irrotuskäskylle asti. Nykyään kuulemma koira saakin irrottaa rullan jo kolme metriä ennen ilman käskyä kokeessakin, mutta niin ei toki kannata treenata. Näytölle puolestaan menin aina liinan päässä nyt kun oli mukana 10 m liinakin. Yksi matka meni jopa niin, että liina oli jalassani solmussa. Tulipahan kokeiltua sitäkin sitten.

Kokonaisuuttena treeni meni siis oikein hyvin ja tunnelma oli rento, Maikin jaksoi kiitettävästi äkkikuumasta huolimatta. Kotitehtäväksi sain opettaa Maille käsimerkin, mihin sen pitäisi tähdätä tyhjältä tullessaan, jotta saan seuraavan lähetyksen sujuvasti alkuun. Sitä ollaan nyt tehty sitten lenkeillä ja hyvin toimii. Odotankin, että pääsen sitä ensi viikolla vielä testaamaan.

Keskiviikkona vuorossa oli Halin tokotreenit kennelpiirin TOKO2-kurssilla. Siellä teimme perusasentoa, seuraamista, peruutusta, sivuaskelia, jättävistä maahanmenoa, paikkamakuun sekä luoksetulon. Peruutuksia ja sivuaskeleita tein vasta nyt ensimmäistä kertaa ja ne rupesi menemään oikein hyvin. Pitää vielä kuitenkin harjoitella ennen seuraavaa kertaa peilin edessä, jotta nään kunnolla, mitä Hali tekee ja erityisesti mitä sen peräpää tekee.

Ryhmässämme on yksi bokseri, mikä aiheutti Halille varsinkin luoksetulossa päänvaivaa. Ongelma johtuu siitä, että yläkerrassamme asuu aggressiivinen bokseri, mistä on tullut huonoja kokemuksia. Onneksi saammekin nyt purkaa tätä bokserikammoa tokoryhmässämme. Halin tokoilujen jälkeen Mai sai vielä tehdä tottista noutoja lukuunottamatta, minkä jälkeen yhteisilottelua vapaammissa merkeissä.

Torstaina minulla hurahti työpäivän verran aikaa vinttikoirakeskuksella palveluskoiratapahtumassa. Aamusta päivään tarkastin aussieyhdistyksen nimissä rokotuksia näyttelyyn tulijoilta, minkä jälkeen jäin vielä seuraamaan PK-kokeiden tottiksia. Kolmen koiran tottikset ehdin katsomaan kokonaan ja taas iski hinku kokeeseen. Onneksi nyt ei kuitenkaan tarvitse oikeasti suunnitella menemistä.

Alkuillalle suunnitellut viestitreenit jäivät meistä riippumattomista syistä väliin eikä rallytokoonkaan ollut muita menijöistä, joten leikkeilimme niiden sijaan parin tunnin lenkin, minkä jälkeen oli vuorossa Main agivuoro. Ryhmästä meitä oli paikalla vain kaksi, mutta neljä koiraa kun Halikin laskettiin mukaan. Mai sai harjoitella "koko rahalla" kun Hali teki vain kerran kun teki heti hyvän ja nopean radan. Lopuksi Mai teki vielä kontaktien alastuloja Villen tyyliin, mutta se olikin konkarille vaikeampi juttu ymmärtää: "Miten niin ei tehdä koko kontaktia?"

Perjantaina teimme esineruutua keskuspuistossa lenkin yhteydessä. Valitsin paikaksi alamäen, jotta sain seurattua koirien puuhat ruudussa. Hali haki ensin kaksi esinettä ja jätti Maille vaikeammat. Kaikki esineet olivat kaukana, mutta kaksi niistä vielä kaatuneen kuusen takana. Mailla oli varsinkin hankaluutta mennä puun toiselle puolelle, mutta avulla reitti sinnekin löytyi.

Lauantaina sain Halille viimetingan peruutuspaikan Vappu Alatalon motivointikurssille. Olin menossa sinne jo kuuntelemaan, mutta nyt otin koirankin mukaan. Vappu oli sitä mieltä, että lelu naruun, jos kerran koira tykkää leikkiä enemmän itsekseen. Se toimi jonkun aikaa, mutta uskon palaavani takaisin tyyliin, josta Hali enemmän pitää. Se kuitenkin tuo lelua luoksekin, vaikka tykkääkin enemmän käsittelä sitä itse. Kokeilen kuitenkin vielä joku päivä namisukkaa mössötäytteillä.

Illalla lenkin yhteydessä pellolla tein vielä Maille tarkkuusetsintää ensin auton avaimella ja kaksi kertaa kolikolla. Yritin jossain vaiheessa sitä nenäkosketusta opettaa kovastikin, mutta Mai haluaa tuoda, joten tuokoon. Aina vaan kuitenkin hirvittää niiden kolikoiden kanssa. Lisäksi Hali sai harjoitella samaisella alueella avaimen etsintää. Halille en varsinaista tarkkuusetsintää ole opettanut, mutta hyvä senkin on osata kadotettujen pientavaroiden etsintä.

Tänään sunnuntaina vuorossa oli Halille Vappu Alatalon hyppykurssi. Kurssi oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta luennonkin kertaus tekee aina hyvää. Hali oli peruskurssilla, joten se teki kokoamissarjan sekä set point -hypyn. Vappu sanoi Halia ihan pennuksi ja keskeneräiseksi, ja sitähän se tietysti onkin. Tekniikka oli Halilla hyvä, mutta se on vielä kovin kokematon, joten hyppyharjoitukset kesän ohjelmaan. Se oli kuulemma kokeillut joka kerta vähän eri tyyliä, mutta niinhän se mukavin tietysti löytyy.

Hyppyjen ja lenkkien lisäksi Mai sai tehdä tottista esteitä lukuunottamatta kun odottelin jatkokurssilaisten aloittamista. Ja taas tuli olo, että kokeeseenhan sitä kait pitäis mennä. Toivottavasti sama tunne jatkuu ensi kesänä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viestileiri Toivakassa 4.-5.5.

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin viestileirillä Toivakassa. Leirin järjesti Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys ry, ja se olikin todellinen löytö leiriksi: hyvä koulutus, jokainen sai treeniä tarpeiden mukaan, seura aivan loistava, ruoka oli maukasta ja majoitus oli hyvä eikä leiri ollut todellakaan hinnalla pilattu. Leirin lisukkeena löysin vielä minulle ja Biancalle viestiryhmän täältä kotipuolesta.

Pinja meni leirin ajaksi Parteille hoitoon kun se ei todellakaan autoilusta tykkää. Mai puolestaan olisi voinut myös mennä hoitoon, mutta ajattelin sen olevan tyytyväisempi kun saa olla mukana. Leiri oli tietysti tällä kertaa aivan erityisesti Halin leiri, mutta Mai pääsi tekemään lauantaina kokeenomaisen esineruudun, mikä piti sen tyytyväisenä. Muutoin Hali otti hyödyn irti leiristä. Se sai vastaansa erilaisia yllätyksiä viestiosuuksilla ("marjastajat", vastaantuleva koira, matkalle jääneet reput, lähelle tullut ohjaaja, kääntyvien koirien hajut), mutta selviytyi ainakin lopulta kunnialla kaikista haasteista. Oli myös ilo huomata, että se juoksi hyvin myös uudelle apuohjaajalle eli Anne Lehdolle. Joka kerta se oli mennyt Annen luo korvat luimussa ja onnellisena kun Anne oli taas vastassa. Ehkä se mietti joka matkalla, että kukakohan sieltä löytyy. Kulta pieni <3


Hali osaa ottaa rennosti odotusaikoina.

Kuten myös muutkin suoralle asettautuneina.
Vitra melkein meditoi.
 
Jatolla suu makiana juoksun jälkeen.


Leirillä oli siis tuttujakin. Anne tuli parikseni ja otti samalla oman Jatonsa mukaan sekä oman apuohjaajansa Marin. Lisäksi leirille osallistui Helena ja Pete Vitran kanssa, ja olihan heillä myös Main täti Ruu mukana. Paikalla oli myös paimennuksilta tuttu Anniina sekä muutama HVK:lainen. Niin ja tietysti monta mukavaa ja uutta tuttavuutta. Kovasti en taaskaan saanut onnistunutta kuvamateriaalia kasattua, mutta onneksi "marjastajilta" on tulossa kuvia ja videotakin. He kuvasivat koirien ohituksia kun olivat metsässä häiriönä. Hali esimerkiksi ohitti heidät vielkaisematta juosten vain määrätietoisesti eteenpäin.

Minulle napahti kirjoituspesti leiristä K-S Pky:n lehteen ja ehkä myös aussielehteen, joten säästän runosuontani niihin turinoihin. Jälkimmäistä yritän kyllä vielä kaupitella kolmelle jo aiemmin mainitulle.