Ei meitä väsytä kuin aamuisin

Tämäkin viikko on rymytty jos jonkinlaisessa toimessa.

Maanantaina metsälenkillä Mai teki mahtavan löydön. Ensin katsoin, että sillä on joku ruumispussi kuusen alta löydettynä, mutta ei. Ihmeen paljon yhdestä sohvatyynystä voikin saada iloa aikaiseksi.
Valitettavasti video on puhelinlaatua ja sillä koirien valkoiset jostain syystä ylivalottuu.

Rellestyksen jälkeen oli vuorossa taas Halin agitreenit, missä minä olin jälleen ohjaajana. Klikkeröin kontakteja ja sain Halin hakeutumaan pelkälle alastulolle nopeasti ja eteenpäinsuuntautuen vaikka usein jäin taakse. Kepeilläkin naksu oli mitä loistavin apu. Vedätin oikein kunnolla kepeillä, mutta ei haitannut yhtään kun oli tullut niitä loppuja naksuteltua. Ja olihan meillä toki myös rata, mikä meni oikein mukavasti, joten jätimme turhat hieromiset väliin.

Agituksien jälkeen oli tokoa. Mai sai tehdä ensin tottista: hetsiseuraamista, jättäviät sekä kiloisen kapulan noutoa. Lisäksi harjoittelin eteenlähetyksen valmistavaa osuutta niin, että hetsasin tulevaa eteenlähetystä edessä olevan suoran putken edessä. Seuruutin sitten putken eteen ja parhaimmasta tuli kissanmuonat palkaksi. Hali teki ensin alokasluokan hyppyä, mikä näyttää koevalmiilta. Sen jälkeen toistimme viestileirillä oppimaamme tunnariopetusta, missä oma on kasassa. Hali ei tällä kerralla kuitenkaan päässyt ollenkaan jyvälle, joten palaamme ehkä oman piilotteluun ja otamme muut mukaan Veeran oppien mukaan. Koska tunnariharjoittelu meni aivan poskelleen, otin loppuun pitkähkön seuraamisen kulmineen ja kääntyilyneen. Se meni ihan superhyvin, joten siitä sitten se loppupalkaksi varattu kissanmuona. Vähän kuitenkin jäi vielä mietityttämään, että mitenhän sen kiloisen kapulan kanssa käy, joten pakko oli vielä kokeilla. Ja kiloinenhan nousi ja tuotiin oikein kepoisesti. Turhaan olin pirpanaa aliarvioinut.

Tiistaina vuorossa hakua Maille. Tällä kertaa maalimiehet olivat etukulmissa ja viimeinen noin 100 m radalla vasemmassa takakulmassa. Väliin laitoin tyhjää vähän enemmän, jotta sain kokeiltua uutta käsimerkkiä lähetyksen kanssa, ja sehän toimi. Lisäksi en tököttänyt vasten Maita kun se toi rullaa, joten nekin menivät mallikkaasti. Oikein onnistunut harjoitus.

Koko lauma oli mukana metsässä, joten hakuilun jälkeen kävimme vähän metsälenkillä ja tallasimme porukalla esineruudun, minne kävin Pinjan kanssa viemässä jälkikäteen minigripesineitä eli toisten tavaroita jonkinlaiseen hajusuojaan pakattuina. Hali ja Mai saivat molemmat hakea kaksi esinettä.

Keskiviikkona vuorossa oli taas Halin tokokurssi. Ennen sitä ehdimme kuitenkin metsään hengailemaan pariksi tunniksi. Minä luin osan ajasta kirjaa ja koirat puuhasivat omiaan metsässä. Merlet kyllä enemmänkin ihmettelivät, onko kyseessä halipaussi vai rupeaakohan se tekemään kohta jotain. Hengailun lomassa löydettiin taas maanantainen tyynykin ja siitähän taas ilo irtosi. Lisäksi löysimme kuusi rengasta metsään vierekkäin aseteltuna ja vähän niistäkin Mai sai iloa repäistyä.

Tokokurssilla Hali sai aloittaa paikkamakuulla ringissä. Se makasi jälleen varmasti, mutta kerran vaihtoi lonkalleen. Ehkä mun pitää jossain vaiheessa siihen puuttua, mutta kun mulle vaan on tärkeintä se rauhallinen ja varma makuu. Pötköttelyn jälkeen teimme jättäviä (erityisti maahan ja seiso), mutta Hali muisteli viime kerrasta, että maahan mennään aina. Voi, miksei ne kuuntele. Mai haluaa mieluiten seistä ja Hali mennä maahan. Hali sai siis tehdä lopun ajan istumisia ja seisomisia apujen kera. Näiden jälkeen vuorossa oli kaukot, joista Hali osaa avoimen luokan osuuden. Kokeilin pari kertaa vaihtoja ja palkkailin, minkä jälkeen rupesin opettamaan sille kaikkia liikesarjoja vierestä toisesta takajalasta kiinni pitäen. Ehkä se seisominenkin sieltä joskus tulee. Tunnin lopuksi teimme vielä luoksetulon parilla versiolla: toinen jäykistellen eteen ja toisella kerralla lähdin juoksemaan karkuun kesken kaiken.

Ja koska kenttä oli tyhjentynyt, sai Mai tehdä vielä tottista. Ensin seuraamiskaavio pelkällä hyvällä, jättävät palkoilla, luoksetulot molempiin suuntiin ja eteenlähetys. Mulle on näemmä puraissut toko/tottis-kärpänen tai sitten on vaan alkanut sujumaan niin hyvin, että emäntäkin motivoituu.

Torstaina vuorossa oli rallytoko, missä tein Halin kanssa Petran suunnitteleman radan muutamaan kertaan sekä Main kanssa kerran. Eihän ne ihan nappiin mennyt kun mun koirat ei osaa kiertää mun takaa täyskäännöksessäkään, mutta hyvä yritys kuitenkin. Ihan hauskaa puuhaa sekin.