Tänään olimme australianpaimenkoirayhdistyksen järjestämällä paimennuspäivällä Somerolla. Tällä kertaa teimme vain rauhallista kuljetusta ja etäisyyden ottamista lampaisiin sekä hakukaaria paremmalla etäisyydellä. Ohjaajamme oli sitä mieltä, että minun pitäisi huolehtia etäisyydestä pysäyttelemällä innokasta koiraani. Minä en ollut kuitenkaan ihan samaa mieltä, vaikka toteutinkin mallia ensimmäisellä harjoituskerralla. Toisella kerralla teimme hakukaaria Eija-Riitan avustuksella. Eija-Riitta pöläytti lampailta Maita kauemmaksi, mutta sen jälkeinen toiminta ei ollut ihan suunnitelman mukaista. Mai oli saanut kuitenkin käsityksen haluamastani toiminnasta, joten saatoimme antaa avustajan poistua lampaiden keskeltä. Hakukaarin tulikin siis etäisyyttä ja Mai tulkitsi tuonnin kohdan ihan oikein. Kouluttajamme oli kuitenkin sitä mieltä, että minä saisin vain määritellä ajokohdan ja muutoin koiran tulisi jatkaa niin pitkään kuin muuta sanon. Uskon kuitenkin koirani olevan viisaampi, joten annan sen hoitaa vastekin tuon tehtävän. Ainoastaan poispäinajossa minä määrittelen määräilemällä paikkoja.
Kaksi viimeistä harjoitusta teimme pellolla isolla laumalla. Tein vain rauhallista kuljetusta ja pysäytin Main vain, jos lampaat nopeuttivat vauhtiaan tai meinasivat puskea ylitseni. Viimeisen kerran sainkin tehdä sitten melko äänettömästi välillä kehuen ja välillä pysäyttäen. Hakukaaretkin olivat parempia kuin ne sai jatkaa liikkeestä rauhallisella ohjauksella. Paikaltaan kun Mai lähtee vähän turhan räjähtävästi. Pujottelimme siis porukan kanssa isompien ja pienempien sähkötolppien ympäri miten milloinkin. Murukka <3 on nyt niin innoissaan tästä paimennuksesta. Murusen tytär ei puolestaan ollut ollenkaan innoissaan. Marika ehdotti, että voisin mennä kierroksen Halinkin kanssa, mutta se ei nyt johtanut oikein mihinkään. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen ensi kesänä.
Kotimatkalla haukut pääsi vielä uimaan, ja vielä Hali viestimetsällekin. Hyvin meni ja nenä on haukulla hyvässä käytössä. Emäntä kyllä löysi vielä maa-ampiaispesänkin. Jatkoin vähän matkaa kun tein etenemäni liian pitkälle, että viimeinen ei mahtunut valmiiksi kävellylle matkalle. Kävelin siis risukkoon ja viskasin remmin suoraan pesän päälle. Sieltä pölähtikin heti kiukkuisia piikikkäitä, mutta onneksi koira ei ollut vielä paikalla. Hali säästyi siis näiden vihoilta ja minäkin selvisin ehjin nahoin. Hyvä päivä siis ja sitten pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti