Tänä vuonna tämä asia on kuitenkin toisin. Tänään kauppaan kävellessäni eteen liihotteli kauniin keltainen sitruunaperhonen. Ensin ihastelin kaunista olentoa, mutta sitten nousi hymy huulille. Teki mieli tanssia ja nauraa pyörätiellä, mutta hillittynä kaupunkilaisena tukahdutin tunteeni ja tanssin vain sisäisesti. Ensi kesästä tulee hyvä! Asian vahvistamiseksi näin vielä treeneihin kävellessäni toisen, mikä varmasti vahvisti ensimmäisen :-)
Mutta ei siis vielä ole kesä vaan kevät. Sinivuokot kukkivat ja linnut laulavat, mopot on kaivettu suojistaan ja pulliukkokin saattoi ottaa "päikkärit" juna-aseman penkillä. Viimeisintä oli jo tarkastelemassa nuori pariskunta, joten en pysähtynyt, mutta näin kuitenkin housun kauluksesta törröttävän käsien desinfiointi pullon. Kukin siis tavallaan juhlistaa tätä kesän odotusta.
Mai puolestaan saisi aloittaa kevään juhlistamisen sillä odotetulla juoksullaan. Sanoin sille, että heti pääsiäisen jälkeen pitäisi aloittaa, mutta siitä on kulunut jo kaksi viikkoa. Mitä ihmettä, miksei se tule enää käskien? Hali ja Pinja juoksivat jo peräkkäin, mutta mitä Main peppa pihistää. Tilanne on nyt sitten niin, että kohta ei ole enää juoksulle aikaa tai sitten on ainakin valuttava todella nopeasti, koska muuten ei jää agikisoille toukokuusta aikaa.
Viime viikonloppuna emme voineet kisata, koska emäntä oli Histotekniikan yhdistyksen järjestämällä koulutuspäiväristeilyllä Tukholmaan. Luennot olivat hyviä ja seurakin mitä mahtavinta iltamenoissa. Hauskaa siis oli ja kiva oli välillä viettää viikonloppu ihan muissa touhuissa kuin koiratouhuissa. Koirat olivat reissuni ajan Minnan ja Jarmon hoteissa ja kissat kotosalla. Nehän pärjäävät pari päivää oikein loistavasti kun vaan jättää tarpeeksi ruokaa ja juomaa tarjolle. Hyvin oli koirillakin mennyt hoidossa ja kiltistikin olivat ilmeisesti olleet.
Kissoista puheen olleen Onni on kasvanut jo aika isoksi pojaksi. Vekkuli katti kerrassaan. Ruokaa siihen uppoaisi aivan järjettömiä määriä, mutta kyllä se lihookin aika herkästi. Valitettavasti se joutuu siten tyytymään sopivaan määrään ruokaa, vaikka välillä on tullut annettua vähän ylimääräistäkin. Reipas se on edelleenkin ja leikkii paljon Halin kanssa. Kaikkeen toimintaan se on ahkerasti osallistumassa varsinkin jos ruokaa on näkösällä. "Kaikkeahan pitää ainakin maistaa." Jos sen ottaa nukkumiskaveriksi, se herättelee pitkin yötä puremalla ylähuulta kevyesti ja kävelee herätyskellon päällä sammuttaen sen. Onni ei siis olekaan siten makuuhuoneessa silloin kun minulla on aikainen herätys.
Ja siten viikon tapahtumiin.
Maanantaina agilitya koulutukseni jälkeen kera Halin ja Main. Hali sai kilttinä tyttönä opetella samalla kertaa etenemistä, sylikäännöstä, poispäinkäännöstä, wiskikäännöstä ja valsseja. Mikäs siinä kun neiti menee just sinne minne näytetään kun sillä ei ainakaan vielä ole sitä järjetöntä innostuksen täyttäämää sähellysmeininkiä. Helppohan tuolle on asiat opettaa.
Tiistaina vuorossa oli viestiä. Tällä kertaa menimme ihan kunnon metsään eikä matkoilta ollut näköyhteyttä. Matka ei ollut mikään järisyttävän pitkä, mutta tarkemmin on vaikea näin jälkikäteen sanoa. Teimme viestin niin, että Bianca jäi A-pisteelle ja minä lähdin Halin ja Linan kanssa B-pisteelle ja olin siten etenevä. Lähetykset määräytyivät niin, että Lina juoksi ensin oman emännän luokse ja Hali minulle päin. Näin Hali sai samalla tehdä lisäjälkeä Linalle. Ja aivan loistavasti tekikin. Kyykyssä kyyrötellen sain ihastella sen mahtavaa nenätyöskentelyä matkalla. Heti kun nokkaan ei enää jälki haissut se palasi jäljelle tarkastamaan asiaa ja perille löysi ihan leikiten. Ihan mieletön! Olin myös tyytyväinen sen käyttäytymiseen sen seuratessa Linan vastaanottoani ja lähetystä. Lisäksi se odotti hiljaa kun annoin Linalle raikuvaa ääniapua etenemille. Tämä tyttöjen yhdistäminen viestille onkin ihan hyvä juttu kun nyt ne joutuvat oikeasti harjoittelemaan myös odotusta.
Viestin jälkeen Hali ja Lina saivat leikkiä keskenään kun tallasimme Maille hakualuetta niin, että se sai tehdä yhden kunnon piston. Näin sain harjoiteltua sen kanssa ilmaisua etsinnän kanssa. Sanoin kyllä varmuuden vuoksi M:lle tuo-käskyn rullan luovutukseen, mutta onnistuipahan juuri niin kuin pitääkin. Maalimiehellä se ei siis tarvinnut minkään sortin apuja, oli vain pikaisesti piipahtanut haistamassa ja ottanut rullansa eli käsikirjoituksen mukaan mentiin siltäkin osalta.
Agilityn pariin palasimme taas keskiviikkona ja kotimatkalla oli aika pitkät asematokoilut. Hali puolestaan pääsi kahden viikon tauon jälkeen tokoilemaan lauantaina ja koko poppoo taas sunnuntaina agittamaan. Järjestimme koulutusryhmällemme kisat talvella, missä toinen rata mentiin arvotuilla koirilla. Voittajat valittiin sekä koiran että ohjaajan mukaan kahden radan yhteistuloksista ja palkintona voittajille oli lisätreenit. Ja nyt oli niiden treenien vuoro. Lisätreeniin kuului se, että sain mennä oman koiran kanssa välissä ja siihen sai osallistua Hali, mutta lopuksi vielä Mai ja Pinjakin pääsit radan juoksemaan. Pinja meni talven tauon jälkeen taas kuten ennenkin ja tuumasin, että pitäiskö mennä kisoihin.
Halin lauantaitokossa oli liikkeestä seisomisen kertaus, luoksetulon osat ja paikalla makuu sekä kontaktin pidot niin, että koira hakee kontaktiin eikä ohjaaja namilla tai muuten pyydä sitä. Seisomiset meni meillä aika voimakkain käsimerkein kun en tiennyt sitä viime viikon poissaolon vuoksi harjoitella. Sittemmin olen korjannut asiaa ja tehotreenannut melkein kaikilla kävelymatkoilla kun on nameja treeneistä jäänyt jäljelle ja siis namit on jo kädestä poissa, mutta käsiapu vielä tarvitaan tai muuten ei pysähdy niille sijoilleen. Luoksetulo puolestaan menee myös vielä avuilla tai piilotetulla palkalla, mutta ehkä pitäisi tehdä enemmän läpijuoksuja kun vaihtia voisi olla enemmän.
Paikallamakuussa Hali kuitenkin loisti. Aluksi meiltä kyseltiin suunnitelmaa paikkamakuun opettamiseen enkä osannut sanoa muuta kuin, että makaamaan laitan kun maahanmenon osaa ja sitten vaan odotellaan ja pitkään. Palkkaus herkullisella ruoalla makaavan eteen ja nousu vain luvasta. Ja näinhän me tehtiin. Maahan ei mennyt ihan ensimmäisestä käskystä kun taisi olla muuta mielessä, mutta herätyksen jälkeen jo osasi. Siinähän se sitten makasi asentoa vaihtamatta. Vieruskaveira se välillä katseli kun ne saivat palkkaa, mutta sai se itsekin välipalkkoja kun muutkin saivat. Hali makasi siis kuin Mai eli varmasti ja rauhallisena, vaikka kävelin välillä sen ympärikin. Näinhän mä sen suunnittelinkin: koira makaamaan ja siten vaan odotellaan, että pääsee ruokkimaan kissan ruoalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti