Hannan paimenet: Lentämistä sinne ja tänne

Oikeasti meillä lennetään jalkapelillä, vaikka välillä tuntuu, että olisi kiva vaihteeksi lentää sinne tänne lentokoneellakin. Ei ole lomaa eikä ole rahaa, joten unelmissa ja unissa täytyy maailmaa ympäri kiertää.

Kiirettä on siis taas pitänyt. Maanantaina koirat eivät päässeet mukaan koulutusreissulleni, vaikka Bianca toivoikin Linalla lämmittelylenkille kavereita. Sen sijaan koirilla oli lenkkeilyä omilla kulmilla kuten tiistaina ja keskiviikkonakin. Keskiviikkona Mai pääsi tietysti vielä omiin agitreeneihinsä ja sai tehdä hallilla agilityn jälkeen myös tarkkuusetsinnän, missä ilmaisu tuli heti kuonolla osoittamalla.

Torstaina oli vuorossa koko porukalla taas kävelyä Kaivokselan ja Malminkartanon välillä ja perjantaina samoja reittejä käyttäen hallille Konalaan ja takaisin. Perjantainahan oli Halin viimeinen kerta ryhmässä. Sillä kun ei ole enää kesäkaudella ryhmäpaikkaa, vaan se treenaa kesäkauden pääasiassa koulutusryhmäni jälkeen maanantaisin kunnes pääsee talvikaudelle Main kanssa samaan ryhmään. Niin on ainakin alustavasti suunniteltu.

Olin ainoa paikalla kimpparyhmästämme. Viereiselle kentälle tutustumaan tullut kouluttajakokelas tuumasikin lopuksi, että tarkoittaako Hannan kimppis Hannaa ja sen koiria. Kvartetti oli kyllä mulla mukana, mutta pääasiassa Hali sai harjoitella. Vähän piti pirpanalle taukoakin suoda, joten Mai pääsi vähän virittymään välissä. Nyt olikin hyvä väli harjoitella sen kanssa niitä lähtöjä ja siellä pysymistä normaalissa istuma-asennossa ja nykimättä. Hali puolestaan harjoitteli paljon ja monipuolisesti. Tehtiin rengasta, keinun alkuharjoituksia, slalomia, välistä vetoja, keppejä verkoilla, muita kontaktiesteitä ja tiukkaa kääntymistä äänitehosteella. Pikku-Myy sai tehdä vähän liikaakin, mutta mentiinpähän taas monta askelta eteenpäin. Leikkimistä harjoiteltiin myös milloin milläkin lelulla ja lopputulos on se, että pallot voittaa surutta kaikki vetohommat. Kotona testattiin vielä uunista löytyviä jäniksiä ja niillä sujuu myös vetoleikki. Ongelma on vaan se, että H repii niitä syödäkseen eikä se ole aivan se homman nimi.

Launtaina oli taasen edessä pitkät kävelymatkat mausteilla. Mausteina Maille ilmaisutreeniä niin, että kolme ensimmäistä irtorullilla ja vasta viimeinen kiintorullalla. Turhaan me kiintorullalla kentällä enää harjoittellaan kun se kerran ottaa hyvissä ajoin rullan suuhunsa, vaikka käykin haistamassa "ukkoa" ihan läheltäkin. Nyt viimeinen kiintorullaosuuskin meni juuri niin kuin haluankin eli rulla suuhun vasta "ukon" haarovälissä. Se siis meni juuri noin, kun edellinen irtorulla löytyi jalkojen välistä pepun alta.

Ilmaisutreenin jälkeen paussi Toscan harjoittelun ajaksi ja sitten Maille ruuvilla tarkkuusetsintä. Taas oli homma hakusessa ilmaisutreenien jälkeen, vaikka agilityn jälkeen on aina mennyt tosi hyvin. Mailla tuntuu olevan vähän vaikeaa irroittautua "pitkänmatkan" haistelutyöstä tarkkaan lähialueen nuuskintaan. Harmi vaan, että kokeessa ei voi osa-alueita valita itse.

Lauantai-iltapäivästä alkoi Halilla kennelpiirin toko-1 -kurssi. Aiheena ensimmäisellä kerralla oli kontakti, sivulletulo sekä maahanmeno. Pirpalihan osaa nämä, mutta vahvistaminen tekee ehdottomasti hyvää. Myös palkkoja voisi vähentää. Maahanmenot on neidillä nopeat kunhan se on vaan kuulossa käskyn saadessaan. Kontaktikin on loistava, mutta nyt olen osannut huomioida sen seuraamisessa niin, että koiran ei pidä katsoa naamaani tai muuten se on väärässä paikassa. Sivulletuloja meidän pitäisi harjoitella peilin ääressä, koska vasemmalle käännökset vinouttavat välillä perusasentoa ja sitä on vaikea välillä huomata. Lisäksi kouluttaja huomautti minulle, että koira ei saa nojata ohjaajaan tokossa. Mutta eihän se nojaakaan, se on vaan tosi tiivis. Kysyin vielä ryhmäkaverilta vahvistusta aiheeseen. Ei ole totta, olen osannut opettaa koiran tiiviiseen perusasentoon.

Ryhmässä on aika kiva porukka: erilaisia koiria ja sopiva määrä pareja. Tuttujakin oli ryhmään sattunut ja aussieitakin kolme noin kymmenestä koirasta. Onnellisin olin siitä, että samaan ryhmään oli tulleet Petra ja Nitro eli Särkivaaran ydinkysymys. Suippokuonoaussiet on siis hyvin edustettuina ryhmässä. Uskoisin, että saadaan molemmat suositukset jatkoonkin eli toivottavasti pääsen jatkamaan taitavamman toko-ohjaajan kanssa tuonnempanakin.

Tänään sunnuntaina on ohjelmassa ollut vain hömppäilyä sekä Chilan lähtö omaan kotiin. Juuri kun tumma kaunotar oli alkanut tottumaan elämänrytmiimme, tuli kotiinlähdön aika. Hyvä kuitenkin niin, koska minulla ei aika nyt riittänyt enempään aktivoimiseen kun omissakin on ollut tarpeeksi askaretta. Onneksi Chilalle oli kuitenkin tarjolla läheisyyttä, leikkiä ja lenkkeilyä. Loppuun vielä vähän kuvia aamulenkiltä.

Alkuun Halilla mallinhommia.

Chila odottelee siskon vapautumista kuvauksista. Niin, ja minkäköhän takia Pinja on harvoin kuvissa mukana.

H-neiti taas Main kurkussa kiinni.

Kaikki neljä samassa kuvassa ja ihan tunnistettavissakin :)

"Leiki tyttö äitis kanssa."

Taitaa tulla Chilasta Maita isompi.

"Nyt normaalisti, meitä kuvataan."

Tässähän voisi olla jo jotain taiteellistakin.

Main ilme =D

"Lunta syötiin. Sitähän sä kysyit?"

Aika muikee ilme Chilallakin.

Mitä mä tekisin ilman pikkuapulaistani? Huomasi ihan itse, että hanska oli jäänyt matkasta.

Mitä liikkuu Halin päässä?

Perinteinen ryhmäkuva: Main mielestä maailman tylsin juttu ja sen näkee korvistakin. Halista on tullut pieni kiinalainen, ja Chilasta on ihan kivaa olla kuvattavana.