YLÖSPÄIN KÄY HALIN TIE

Tänä viikonloppuna oli Halin vuoro kisata agilityssa. Tällä kertaa suuntasimme HAU:n eli oman seuran kisoihin. Tuomarina meillä oli Kari Jalonen, jonka radalta aikoinaan Jedi nousi kakkosluokkaan, joten nostalgia syistä oli myös Halilla sama velvoite.

Menin halillille ajatellen, että radat menevät järjestyksessä: agirata, hyppyrata, agirata. Muistin aamulla, että Halillahan on jo hyppynolla, joten emme tee toisella mitään. Tästä syystä paineistin itseni tekemään nollan ensimmäisellä radalla, jotta emme tee ns. turhaa hyppyrataa. No, pitäisihän se jo tällä kokemuksella tietää, että silloin sitä nollaa ei ainakaan tule. Lähellä se oli, mutta kun ohjaava käteni laski ennen yhtä valssia, Hali tuli hypyn ohi eli siitä tuli kielto. Onneksi treenikaveri Jonna antoi välitöntä palautetta tästä tyyppivirheestäni, joten osasin taas ottaa tämän huomioon seuraavilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta siis tulos 5.

Radan jälkeen menin sitten kahville kun seuraavaksi olisi se "turha rata". Mutta mites ollakaan, kontaktiesteitä ei viety pois. Huh, olin luullut väärin. Toinenkin rata on agirata. Ja nyt taas paineet kaakkoon, nolla on tehtävä. Ja niinhän me tehtiin! Halille LUVA-0, SERTI ja siirto kakkosluokkaan. Hali tuli tuloksellaan toiseksi, mutta palkinnot haimme vasta kakkosluokan hyppyradan jälkeen.

Hali <3

Toisen radan jälkeen halusin vielä Halin kotiin vähän lepäämään kun hallilla maleksiminen olisi kovin rauhatonta. Kaikki koirat siellä eivät ole ystävällisiä, joten liikkuminenkin oli vähän hankalaa varsinkin sen jälkeen kun yksi mali yritti napata Halia kyljestä kun rauhallisesti kävelimme ohi. Hittosoikoon, Maitakin yritti yksi mali napata toissakerralla Janakkalan kisoissa.

Menimme siis kotiin, missä odotti taas yksi "hylätty kuningatar". Mai haistoi Halin takkia ja sen jälkeen minun taskuja ja kiukustui: "Sitä on oltu siis agittamassa ja vielä palkkojen kanssa!" Tätähän toki pahensi vielä se, että olin ollut edellisenä päivänä yksinäni Purinalla, tosin työntekijänä. Joo, parempi oli ottaa se kakkosluokan hyppiksen ajaksi mukaan tai kotiin ei olisi tulemista.

Kakkosluokassa tuomarina oli Anne Viitanen. Hänen ratansa näytti tosi kivalta ja sitä se todellakin oli. Se oli haastavampi kuin ykkösluokan radat, mutta vauhdikas. Hali suoritti hienosti oman osuutensa, mutta valitettavasti ohitti tapissaan olevan muurin, mistä meille hylätty. Viis siitä! Milloin se on edes tehnyt HAU:n muurin viimeksi tapissaan? Oletin sen menevän sinne ja ohjasinkin, mutta sivusta viuhahti ja jatkettiin matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tosi hyvä olo jäi tuosta radasta :) Ystävällinen tuomarinsihteeri (Kristiina tai Laura) laittoi tuloslipukkeeseemme aikamme tältä radalta ja se oli 32,58 sekuntia (toki siitä puuttuu muurin ylitys, oikomista ei tullut juurikaan).

Kaikilla radoilla pujottelu oli vähän hidas kun nopeamminkin se sen osaa, mutta ymmärrän kyllä, koska viime aikoina olen lisännyt niihin haastetta aika tavalla. Halihan perinteisesti rupeaa miettimään näissä tilanteissa, mutta tulee se vauhtikin sieltä varmuuden myötä. Myös käännöksiin pitää tehdä lisää vauhtia kun teen ne valssilla. Ja pitäisiköhän minunkin ruveta ohjaamaan vaan sitä ponnistuspaikkaa?

Kuva ei liity tähän päivään. Se on otettu viikolla.

Mai pääsi sentään pallon kanssa mukaan jäähdyttelylenkille. Ja sehän keikaroi kuin olisi tehnyt jotain erityistäkin sen ansaitakseen. Ihan sama. Pääasia, että "rouva" on tyytyväinen. Sitten vaan kakkosradan palkinnot mukaan ja kotiin kuvia ottamaan.

Hali voitti ystävällisesti Pinjalle ruokaa, Maille lelun, emännälle verenpaineen nostatuslääkettä ja kaikille suunraikastetta. IHANA HALI

Hyvä, ettei kesken Halin kuvauksen ryövännyt tuota Wubbaa.