Tämän hetken uutinen on jo kohta jo vanha juttu

Mai täytti tänään 6 vuotta, vastahan se oli itsekin pentu ja nyt sillä on jo itsellään 9. oma pentu.

Paljon onnea Mai <3

Ja 9. pentu Kiila kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia:
- Lauantaina se käveli jkv hoiperrellen ja sunnuntaina jo pystyasennossa taivallus onnistui pentulaatikon laidalta toiselle. Eilen maanantaina näin sen ottavan jo ensimmäiset juoksuaskeleet.
- Lauantaina silmänurkista näki, että silmät lähtevät aukeamaan ja sunnuntaina sumeaa sinistä silmää näkyi jo pikkuisen. Eilen maanantaina silmät olivat puoliksi auki ja tänään ne on avautuneet kokonaan.
- Korvat ovat auenneet ja kuulo alkanut toimimaan erityisesti kovien äänien osalta.
- Eilen maanantaina se istui ensimmäisen kerran ja sen jälkeen se on töröttänyt istualleen useampaankin kertaan.
- Viikonloppuna Kiila rupesi tutustumaan asuintovereihinsa ja tänään se otti jo ensimmäisen leikki-/uhkaeleen (hyökkäys eteenpäin) Halia kohden
- Kaiken huippuna Kiila osaa ravistaa itseään ja peruuttaakiin

Kiila ensimmäistä kertaa ulkona ilman pyyhealustaa.

Hanna löytyi, vaikkakaan silmistä ei tainnut olla vielä apua tässä etsinnässä.

Meillä oli yleisöä. Onni syö muuten purkkihernekeittoakin.

Ei näistä merliäisistä saa mun kameralla tarkkoja kuvia kuin kirkkaassa auringon valossa.

Paikkakäskyn oppimista odotellessa kuvaamme siis tarkkoja taustoja.

On meillä muutkin harrastaneet oppimista. Hali ja Mai pääsivät lauantaina molemmat lähikentälle tokoilemaan. Mai teki tottista ukkosen jyrinän säestyksellä ja Hali tokoili vähän jyrinöiden jälkeen. Lisäksi illalla oli ohjelmassa aussieille jälkeä keskuspuistossa. Tämä oli kesän ensimmäinen jälki ja Halikin sai janat mukaan. Molemmilla meni aivan loistavasti, joten homma uusittiin sunnuntaina toisessa metsässä. Tällä kertaa vain Hali loisti taidoillaan, Mailla meni ihan penkin alle. Syy ei toki ollut yksin päin prinkkalaa sivulla istuvassa koirassa, vaan pinnansa polttaneella ohjaalla oli suuri osuun epäonnistumiseen.

Hali se on vaan ihme otus. Mietittiin tossa yksi ilta sen kanssa, että mistä niin mahtavia koiria oikein tulee kun Kiilakin vaikuttaa lupaavalta tyypiltä (sisua ainakin löytyy). Ja mehän keksittiin, että Main pepustahan niitä tulee ;-) Halia ylistän nyt sen vuoksi, että sille voi vaan tuoda asioita eteen ja sitten se yhtäkkiä osaa ne. Jälkeäkään en ole ylen ahkerasti sen kanssa tehnyt, mutta kepit nousee luotettavasti, kaikenlaiset kulmat on ihan simppeleitä ja janakin näyttää luonnistuvan ainakin lyhyellä janalla oikein helposti. Lisäksi se on nyt yllättänyt minut pennun kanssa. Oletin, että se olisi ollut varauksellisempi pentua kohtaan, mutta ei. Se ei ole liian tyrkky vaan kohtelee pentua hellästi. Pennun leikkieleeseenkin se suntautui niin, että kohta siitä vielä kaverin saa.

Eilen maanantaina olin sopinut Hannen kanssa esineruututapaamisen Haltialan kartanon lähelle. Paikka oli noin puolessa välissä meitä molempia, mutta sittenhän keksinkin, että mehän voidaan mennä pyörälläkin. En ole Halin kanssa ennen pyöräillytkään, mutta hyvinhän se sujui: Hali ravasi ja välillä laukkasi eikä yrittänytkään pyörän eteen. Lähelle saaminen ohitustilanteissa oli hieman hankalampaa, mutta onneksi pysähdellä ei tarvinnut kuin koiran kohtaamisissa. Matkaa ruutupaikalle tuli 4,7 km/suunta. ja asfalttia oli vain ihan lyhyt matka. Juoksumatka ei tuntunut Halilla missään kun ei sillä ollut edes jano perille päästyä eikä se juuri läähätellytkään. Hyvin riitti siis virtaa esineruutuunkin.

Halin esineet olivat kaikki Hannen ja ruutu oli syvä, mutta ei täysimittaisen leveä. Kaikki kolme esinettä löytyivät, mutta viimeiselle menin jo ruutuun lähettämään kun Hali väsytti itseään liikaa jäljestämällä. Hitsi, sille pitäisi tallata varmaan joka sentti ruudusta.

Tänään vuorossa on vielä agia. Synttärisankarikin pääsee vähän kokeilemaan.