Lomaa odotellessa

Loma lähestyy ja Kiila kasvaa. Nyt Kiila on niin suloinen, että sitä ei millään malttaisi jättää enää silmistään työpäivän ajaksi. Viime viikon aikana se on oppinut tekemään tarpeitaan ulos, juoksemaan, leikkimään ja syömään muutakin kuin maitobaarin antimia. Hyvin se oppinut tavoin tavoillekin kun pikkuneitiä ei saa enää herätyskellokaan hereille, jos unet on vielä kesken. Se nukkuu siis makeasti lenkillä sylissä, kotona riehuvien kanssa-asukkiensa keskellä eikä kovat äänetkään saa sitä heräämään. Pariin kertaan se on säikäyttänyt minut ja Main kun ei herää kovallakaan töninnällä. Hereillä sitten menoa jo riittää. Yksin se viihtyy jonkin verran leikkiessään, mutta muuten se haluaa olla seurassa. Se on saanutkin hengailla paljon koko asunnossa kunhan on ensin tehnyt pissat ulos.

Kiilalla alkaa olla hampaat, joten se on alkanut maistelemaan kiinteää ruokaa. Maitoa on vielä riittämiin, joten aloitamme vasta nyt vähitellen kiinteään ruokaan siirtymisen. Se tietäneekin sitten sitä, että pentuaitaukseen alkaa ilmestymään suurempia sotkuja kun tähän asti niitä ei ole näkynyt.

Yksi väsynyt matkustajaa-a

Vesseli on käynyt yksin pissilenkeillään, mutta on ollut myös toisten mukana pitkillä lenkeillä. Kassissa se ei ole enää suostunut reiluun viikkoon kulkemaan, mutta sylissä se on tyytyväinen. Se katselee kädeltä sitten maisemia tai nukkuu. Se on saanut lenkeillä kokeilla kaikenlaisia alustoja ja lenkin pituudesta riippuen ruokataukokin on saattanut olla ohjelmassa.

Kiilalla on ollut omassa yksiössään sama kissan pesä kuin U-pennuillakin aikoinaan. Se ei ole ollut ollenkaan kiinnostava, mutta nyt kun sinne oli ilmestynyt kaveri, joten sieltähän minä Kiilan yllätin. Pesä vaatii siis tungoksen, jotta siellä on kiva nukkua.

Trenditietoisella tyttölapsella täytyy ehdottomasti olla oma Hello Kitty.

U-pennuilla pesä oli hyvinkin suosittu, mutta sillä porukalla saikin pesään helposti tungoksen järjestettyä. Kuvassa Uula ja Jussa sekä edessä Hali.

Ei me olla pelkästään pennun kanssa leikitty. Hali on päässyt tokoilemaan ja agittamaankin. Lisäksi se pääsi tänään lauantaina tokokokeeseen. Menimme uudestaan alokasluokkaan, jotta saisimme koekokemusta ja helpointahan sitä on noista alemmista luokista hakea. Ei mennyt ihan putkeen tänäänkään, mutta ALO1 tuli 177 pisteellä.

Koe oli Janakkalassa ja tuomarina meillä oli Hannele Pörsti. Hali hoiti tänään homman niin, että juttua riittää kun täydelliset suoritukset eivät selityksiä yleensä kaipaa. Nyt ongelmaa tuotti paikkamakuun perusasentoon nousuvaiheessa Halin pepussa pyörivä ötökkä, joka ehkä pistikin, sekä autolla havaitut lihapullat. Perusasennot oli siis hukassa ja seuraamisissa oli tavatonta väljyyttä. Mitä ihmettä, mut tokokoira ei käyttäydy koskaan noin! Lopuksi en antanutkaan palkkoja autolla vaan palasimme takaisin kentälle ja palkkasin pienistä tokosuorituksista. Seuraavalla kerralla en kyllä näytä palkkoja autolla vaan pakat tulee jotenkin muuten.

Halin tulostaulu:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 (nousi vajaasti ylös kun ötökkä piinasi peppua, mutta se ei näy tuloksessa)
Seuraaminen kytkettynä: 8 (ahne pirulainen mietti jotain muuta kuin mitä oltiin tekemässä)
Seuraaminen taluttimetta: 8 (sama laulu kuin edellä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10 (lähti kyllä vinosta perusasennosta)
Luoksetulo: 10 (tähän olin minäkin tyytyväinen)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5 (alustava osuus hanurista kun Hali oli matkalla autolle)
Estehyppy: 7 (lähti hypylle vasta toisella ja perusasentoa ei ymmärtänyt ollenkaan, joten kiersi toisella käskyllä hypyn toiselle puolelle, mitä ihmettä)
Kokonaisvaikutus: 8

Yhteispisteet: 177

Mai on saanut vain tottistella muutamaan kertaan. Agittamaan olisin ottanut sen tostaina, mutta satoi enkä halunnut hiekottaa märkää koiraa pennun vuoksi. Mai onkin aktivoinut itse itseään lenkeillä kiviä bongaamalla ja niille kiipeämällä.

Tässä olis hyvä

Pikkuisen turhan suuri ja hankala kiivettävä

Riittääkö puoliväli?