Viime torstaina näin Kiilan ottavan ensimmäiset askeleensa niin, että maha oli maasta irti. Näitä ponnistuksia näkee kuitenkin vain kun pikkuneiti on virkeimmillään, mutta väsyneempänä se hilaa itseään eteenpäin kuin hylje. Sen elämää on vielä muutenkin
hylkeenelämää: nukkumista ja mönkimistä.
Kiila on oppinut jo, että minä olen turvallinen tyyppi, joka annan uusia kokemuksia, pidän hyvää huolta, mutta maitoa ei heru. Se viihtyy vierihoidossa jo hyvin ja on rentona kuljettaessa. Selälle käännettäessä se saa hepulin eikä kynsien leikkuustakaan tahdo tulla mitään kun se pistää hanttiin kun tassusta ottaa kiinni. Apua ei ole edes uneliaasta tilasta kun herääminen tapahtuu salamana.
Ulkona Kiila on käynyt vähän ilmaa haistelemassa, mutta tänään olimme ensimmäistä kertaa hieman kauemmin.
 |
| Matka alkoi pyyhkeen reunalta. |
 |
| Matkalta löytyi tuttu tyyppi |
 |
| Hurjan matkan jälkeen torkuille turvalliseen paikkaan. |
 |
| <3 |
 |
| Onnellisesti kotona äiskän helmoissa. |
Kiila on saanut tutustua pikkuhiljaa myös talon muihin asukkeihin. Hali on ottanut pienen siskonsa vastaan hellän varovasti, vähän pyllyäkin pieneltä pesi. Pinja puolestaan on vähän turhankin kiinnostunut, joten se saa katsella suurimmaksi osaksi kauempaa. Kissat on vain nähneet pentusen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti