Lomalla taas

Kolmen viikon työrupeama oli välissä ja nyt olisi kaksi viikkoa aikaa hoitaa omia juttuja. Hali on juoksullaan, joten se on saanut viettää naiseuden aikaansa rauhassa Main puurtaessa. Kiila on ollut paljon mukana ja käynyt lähinnä leikkimässä erilaisissa paikoissa ja kävihän se lauantaina itsekseen katsomassa lampaitakin. Tällä kertaa tarkoituksena oli vain vähän katsella lambeja ja olihan ne vähän pelottavia. Yksi lammaskin vain puhalteli kuumaa ilmaa Kiilan peppuun ja se taisi olla vähän epämukavaa. Kanit olivat sen sijaan lähempänä Kiilan kokoa ja siten turvallisemman oloisia.

Kiilalla meni siis tässä välissä 9. ja 10. viikko. Se on kasvanut kovaa vauhtia ja suunnittelee vakavissaan sairaanahoitajan uraa. Se onkin hyvä työllistämään itseään kun tekee ensin pipin ja hoitaa sitä sitten. Niinhän se on tässä maassa, että muilla aloilla käydään jatkuvia YT-neuvotteluita, mutta terveydenhoidon alalloilla töitä riittää. Fiksu Kiila, mutta mulla on kyllä muita suunnitelmia sen varalle.

Kiila sai viime viikolla uuden pentukaverin, Pinnan. Ensimmäisen kerran jälkeen kolme viikkoa nuoremmasta parsonrusseli Pinnasta tulikin Kiilan pentubestis. Leikit sujuu näillä kahdella hyvin yksiin ja kokoeroakin tasoittaa se, että toinen on terrieri ja toinen paimenkoira. Ehkä tummat silmätkin yhdistävät. Tämä kaveri on siitäkin hyvä, että Kiila tulee varmasti tapaamaan Pinnan useasti kun treenaahan Kiilan ja Pinnan perheen vanhemmat koirat samassa ryhmässä. Ja sattuihan K ja P samoihin kisohinkin yleisöksi.

Kiila ja Pinna (kuva on Erika Pasasen)

Kuva on Erika Pasasen

Mai on treenannut parin viikon aikana agilitya, hakua ja tottista. Viimeisimpään on mukaan tuotu taas ampumiset ja ne sujuu paljon paremmin kuin viime kesänä kun kaikki paine toi lisänsä myös ampumiseen. Nyt siis taas mietitään, että josko me uskallettais mennä taas kokeilemaan koettakin ja toivotaan, että saadaan kiltti ja turvallinen pari kentälle.

Main synnytyksen tuoma kilpailukielto oli voimassa viimeistä päivää viime lauantaina, joten sunnuntainahan se saattoi jo osallistua Helsingin seudun pm-kisoihin. Ensimmäinen yksilörata meni muuten hyvin, mutta lähdössä se ei meinannut pysyä ja yksi rima tuli mölyämiseni vuoksi alas. Hyppyrata oli sen sijaan mielenkiintoinen, koska siellä tuli ihan uusia juttuja vastaan. Ensinnäkin Mai tuli kepeiltä liian aikaisin pois ja myöhemmin se palasi putkesta takaisin. Sitä se ei ole ennen tehnyt vaikka olisin miten huudellut, mutta näin nyt tällä kertaa. Virheitä siis ropisi ja yliaikaakin, mutta eniten harmitti lähtö. Viimeisen joukkueradan lähtö oli myös aivan fiasco, mikä tuotti ongelmansa myös eteenpäin. B-vaihtoehdon Ö-versilla me kuitenkin räpellettiin 0-rata, mikä tuotti Pirjo Yli-Juudin kahden nopean nollaradan kanssa voiton HAU:n joukkueelle. Kultamitali siis saatiin ja Pinjalle ruokaa. HAU:n joukkueessa olivat mukana Pirjo ja Breeze sekä Fun, Inja ja Sätkä sekä minä ja Mai. Hyvä me!

Kuvan on ottanut Iris Kieme