Valeet :(

Tuli tässä mieleen, että vain seko koiraharrastaja haluaa ajaa yli 800 km viikonlopun aikana maatakseen lumihangessa kuusen alla tai herää aamulla klo 4, jotta pääsee hakukokeeseen lokakuisena viileänä ja sateisena päivänä. Sitten koiraihminen vielä maksaa ilolla tästä lystistä ja on onnellinen kun on taas päässyt tekemään porukalla hommia ja oppimaan taas uutta. Onneksi ilonpidossa on mukana myös se onnellinen koira.

Viikko sitten hurautimme perjantai iltana Sirkku ja Susu kyydissämme Maaningalle aussieyhdistyksen hakuleirille, missä lauantaina ja sunnuntaina oli haku- ja tottistreenit. Kouluttajina olivat Juntot: Samppa vastasi hakukoulutuksesta ja Tytti tottiksesta. Tämä oli Main leiri, koska Halilla oli viestileiri keväällä eikä muita leirejä ole nyt ollut Kiilan vuoksi meille tarjolla. Koko porukka oli kuitenkin mukana, mutta vain Mai pääsi treenaamaan.

Lauantaina oli toivottavaa näyttää mahdolliset virheet, joiden korjaamiseen Samppa voisi sitten antaa apuja. Aloittaessa ajatuksissa oli vain ennenaikaiset etenevät pistot, mutta hupsista ensimmäiseltä pistolta tuli valeilmaisu. Menimme sitten oikeaan etukulmaan ihmettelemään tuota ja höpsittiin. Sen jälkeen ilmaisut tulivat vain maalimiehiltä, mutta pistot olivat kyllä aikamoisia piikkejä. Ehkä lumi oli niihin syynä, mutta varmaan syksyn ilmaisutreenitkin ovat sitä lisänneet.

Molempina päivinä radat olivat reilu 200 m pitkiä, mutta sunnuntaina alku oli pelkkää tyhjää täynnä. Mai sai koluta metsää kunnon suorin lähdöin, vaikka sitten uusintalähetyksin. Valeita ei nyt näkynyt ja lopusta löytyi kaksi maalimiestäkin. Tassuihin paakkuntuva lumi häiritsi kauttaaltaan Main työskentelyä, mutta se jatkoi hommia reippaasti kehoituksen jälkeen.

Timo Raution kuvia sunnuntailta hakumetsästä:

Ilmoittautuminen

Etsimään

Tuonne pitäis lähteä

Jep, mennään!

Kruunu päässä "ukkoja" etsimässä

Löytynyt ukko tais olla akka

Tottiksessa saimme avut kaikkiin muihin ongelmiin, paitsi minun kapulanheittooni. Siitä kyllä keskusteltiin, mutta en halunnut uhrata Main aikaa omiin heittoharjoituksiini. Tytti antoi siis neuvot ennakointeihin ja jättävien arvontoihin. Molempiin ohjeena oli koiran tarkkuuden parantaminen nopeuden vaihteluilla ja vaihtelevilla lyhyillä seuraamispätkillä. Ne on auttaneet selvästi, mutta emme ole vielä saaneet useampia toistoja näihin. Kapulan noudon ennakointiin teimme kääntyilyjä sekä avustajien kapulanheittoja niin, että Main piti keskittyä vain minuun. Tokihan saimme kyllä useilla toistoilla aikaiseksi myös sen, että Mai ei lähtenyt enää: "Joo, ei saa mennä noutamaan, vaikka tekisit mitä." Harjoittelimme myös eteenlähetyksen ennakointia jättäviltä asti palloavulla, mutta se ei tullut sunnuntaina oikein esille. Enemmänkin Mai oli "pallo, pallo, pallo, pallo, pallo, pallo" -tilassa. Ja harjoiteltiinhan me vauhtiliikkeiden jälkeisten perusasentojen vinouttakin. Niissä nyt käytössä sitten ulkokautta palkkaaminen, mikä on jo lyhyessä ajassakin tuottanut tulosta.

Timo Raution tottiskuvia sunnuntailta:

Pikkarit hulmuten leikittiin

Varmaan jotain oli mennyt tosi hyvin.

Ravilla :(

Tämä näyttää paremmalta

Tänään menimme sitten vähän yllärinä kokeilemaan PAHA 2:sta, mutta olihan se ollut suunnitelmissa marraskuun alulle jo muutenkin. Alokkailla ja avoimen koirilla koe alkoi esineruudulla, mistä Mai sai täydet 30 pistettä. Tottis puolestaan ei mennyt ihan niin hyvin. Ensinnäkin Mai olikin jäänyt istumaan lähtiessäni kun en viitsinyt sitä vilkaista lähtiessäni. En kyllä edes pitänyt sitä mahdollisena, mutta ottihan se taas suuresta rotikka urosparistamme painettakin. Ehkä tämä varma asia vaatii kuitenkin lisäharjoitusta. Maahan se oli kuitenkin painunut omia aikojaan, joten hakiessani se oli omalla N-paikallaan makaamassa. Muut liikkeet menivät taas eteenlähetystä odotellessa. Eniten se aheuttaa harmia pitkänsuoran täyskäännölkseen ja jättäviin. Nytkin meni nuo ihan pipariksi: istuminen oli maassamakuu kyynärät ilmassa ja seisominen istumista. Maahanmeno luoksetuloineen onnistui nappiin.

Kapulat lenteli taas minne sattuu, vaikka harjoittelin aivan juuri aikaisemmin metsässä onnistunein heitoin. Ainakin saimme viihdytysarvoa, vaikka se ei ollut itsestä kyllä yhtään hauskaa. Nyt kapula meni esteillä kuitenkin lopuksi sellaiseen paikkaan, mistä Mailla oli mahdollisuus tulla takaisinkin esteen kautta. Eteenlähetys oli sitten se Main pitkään odottama liike, mitä ei tarvinnut kyllä yhtään vihjata. Se ennakoi seuraamisosiolla todella reilulla edistämisellä kunnes sai luvan juosta. Maahan se meni ensimmäisellä käskyllä, mutta vähän viiveellä ja nousi hittolainen vielä istumaan ennen kuin ehdin paikalle. Ja minä en ole siis koskaan pyytänyt sitä lähtemään sieltä. Palkka on aina toimitettu paikalle, minkä Mai toki muisti kun ehdin viereen. 76 pistettä tästä lystistä.

Metsässä pistot eivät menneet ihan suoraan, joten jouduin lähettämään joillekin pistoille useampaan kertaan. Kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyi hyvin ja ilmaisut olivat moitteettomia, mutta sitten tuli vale oikealta. Tämä paljastui minulle heti kun se oli viemässä minua vasemmalle ja pysähtyikin hyvin pian. Virhe, sanoi tuomari ja takaisin keskilinjalle. Laitoin sen siitä sitten sinne vasemmalle, mistä se tuli taas rullan kanssa. Olin aivan varma, että vähän 100 m -merkin jälkeen ei voi olla vielä kolmatta maalimiestä, mutta pakkohan se oli lähteä. Mai vei metsään hyvin määrätietoisesti ja ajattelin, että olisiko se kuitenkin käynyt edempänä rataa. Ei ollut, mutta linnunpönttö oli kuitenkin löytynyt. Harmi, tähän meidän rata keskeytettiin ja pisteitä 110.

Korjaavat toimenpiteet tottikseen on lisätreenaus tietenkin, mutta me olemme täysin jättäneet harjoittelematta tilanteet, missä Mai näkee/kuulee toisen koiran eteenlähetyksen. Pitää siis saada toinen koira menemään eteen, minkä jälkeen teemme jättäviä ja seuraamista Tytin neuvoilla. Hakumetsään apuna on pitkien tyhjien ratojen koluaminen paineenkin alla. Työt on PK-puolella tehtävä ohjaajan määräysten mukaan ja rulla otetaan vain maalimiehiltä. Palkaksi saa sitten maalimiehet.