Kauneus on katsojan silmissä

Onko tällä hetkellä aihetta, johon en saisi Euroviisuja tungettua? Ei kai, mutta kyllä sekin huuma vähäksi aikaa laantuu kunnes pääsee taas uuteen nousuunsa ensi vuonna kun menen Kiilan isän, Roccon kotikulmille kuuntelemaan ainakin sitä yhtä mahtavaa laulua, jolla tämän vuoden mestaruus meni Itävaltaan. Conchita on loistava esimerkki kauneudesta, mikä minulle aukeni hänen äänensä ja laulun kautta, vaikka toisille parta on se ainoa asia, mikä on jäänyt mieleen. Rise like a pheonix on laulu, mikä on saanut minuun taas uutta elämää, joskin joidenkin mielestä se on mennyt ehkä jo hulluuden puolelle. Mutta niinhän se on, että hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Ajatus on kuitenkin sellainen, että jos miehestä voi saada kauniin naisen, niin miksei minustakin edes kerran. Toiset panostaa siis häihinsä, mutta minä ensi vuoden toukokuuhun. Eihän sitä nyt joka päivä jaksa nättinä olla ;)

Harrastelija-askartelua nopealla aikataululla:

Kauneus on ollut meillä muutenkin viime aikoina pinnalla kun toukokuuhun ajoittui enemmän näyttelyitä kuin neljään viimeiseen vuoteen. Haminan KV näyttelyyn osallistuivat Hali ja Kiila sekä Joensuun KR näyttelyyn Hali. Molemmilla meni näyttelyissä todella hyvin, vaikka kaikki eivät olisikaan samaa mieltä. Tämä harmittava tila johtuu siitä, että nykyään myös Suomessa käyttö- ja näyttölinjat ovat eriytyneet suuresti. Saimme kuitenkin rotumääritelmän mukaiset arvostelut koirasta sellaisena kun se on.



11.5.2014 Hamina KV, tuomarina Johan Andersson

Arvostelu, Patchcoat Wahida:
10 månader, mycket lätt & luftig. Feminint huvud med smal skalle. Tillräcklig hals. Balancerade vinklar. Behöver betydigt mer volym & djup i kroppen. Bra pälskvalite på väg. Sunda rörelser. Trevlig temperament.
Rodunomainen lähestyttäessä.
Laatuarvostelu: JUN H

Arvostelu, Patchcoat Udane:
3-årig fik av altför lätt modell. Feminint huvud. Tillräcklig hals. Knappt vinklad. Kropp passande till storleken. Tunn benstomme. Lätta rörelser. Trång bak. Bra pälskvalite. Trevlig temperament. Välvisad.
Rodunomainen lähestyttäessä.
Laatuarvostelu: AVO H

18.5.2014 Joensuu KR, tuomarina Nina Janger

Arvostelu, Patchcoat Udane:
3-vuotias mittasuhteiltaan tyypillinen hyvänkokoinen feminiininen narttu, joka voisi olla kokonaisuutena vahvempi. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat. Kapea runko. Raajaluustoa voisi olla enemmän. Hyvän pituinen rintakehä. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Hieman kapeasti takaa. Hyvin kulmautunut takaa, edestä hieman avoimet kulmaukset. Esitetään & esiintyy kauniisti.
Rodunomainen lähestyttäessä.
Laatuarvostelu: AVO EH (AVK 3)

Ennen Joensuun näyttelyä kävimme lisäksi Varkaudessa tekemässä kesän ensimmäisillä helteillä Main ja Halin kanssa ämpärikaupalla hylättyjä agilityratoja Anne Viitasen tuomaroimilta radoilta, mihin lopetimmekin sitten nollien keruumme tältä erää. Jos jotain hyvää siitä haluaa hakea, niin saatiinpahan yksi vapaa viikonloppu, mikä onkin sitten jo osittain täytetty.

Joensuun reissulla Hali jäi sitten kasvattajansa/omistajansa luo kotiutumaan tulevaa pentukautta silmällä pitäen. Halilla oli mennyt kuulemma ihan hyvin, mutta minä olin vähän kärttyinen koko viikon kun yksi puuttui porukasta. Sillä välin Mai aloitti juoksunsa omaa aikatauluaan noudattaen, mutta silti Kiilan kanssa samaan aikaa. Minulla olikin sitten viikon ajan kaksi juoksuista harrastuskoiraa ja se ainoa juoksuton Liperissä.

 

 

Vaikka juoksu estääkin vain tokon ja agilityn harrastamisen, emme tainneet panostaa viikon aikana kuin uintiin ja helteestä nauttimiseen kunnes pääsimme lauantaina Hilkka-Liisa Orkon luo Kausalaan paimentamaan. Kiila löi tällä kertaa hanskat tiskiin, mutta Mai teki töitä ihan kivasti. Nyt sillä alkaa olla suunnat hallussa kun lampaat ei liiku, mutta suuremmilla etäisyyksillä haku ja tuonti vie jatkuvasti voiton. Ajaminen onkin meille todella vaikeaa kun emme ole aloittaneet sitä ajoissa. Meidän ongelmahan on pitkälti myös se, että olemme tehneet milloin milläkin neuvoilla kunnes nyt olemme vihdoin löytämässä linjamme. Kiitos vaan Hilulle hyvästä koulutuksesta.

Lauantaina sitten suuntasimme vielä Liperiin Halia hakemaan. Meillä piti alun perin olla AD-koe siellä sunnuntaina, mutta Main osalta se peruuntui juoksun vuoksi ja Halilta lopulta liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Olisihan se ollutkin aivan kamalaa siinä helteessä, mutta oltaishan me kokeiltu, jos siihen olisi mahdollisuus saatu. Sen sijaan panostimme sunnuntaina kaiman luona jälkeen ja esineruutuun. Valitettavasti Hali on joutunut kaksi viimeistä kertaa tekemään esineitä kipeänä. Syksyllä sillä oli myrkytys ja nyt silmä kipeä. Se sai siis tällä kertaa jo ennen metsään lähtöä silmäänsä vetäisy haavan, mitä hoidamme nyt antibioottisilmätipoin kipulääkeavustuksella. Silmässä näkee nyt ilman väriainettakin harmaan, aika ison, kolmion muotoisen pintarikon. Tästä syystä Halilla onkin nyt reilun kuukauden mittainen kilpailukielto kipulääkkeestä johtuen, mutta koiran etu menee ehdottomasti kokeiden ohi.

Mutta kyllä me vaan ollaan onnellisia kun Halikin on taas kotona. Minulla oli aivan kamala ikävä ja näyttää Halillakin olleen ikävä tai ainakin se on nyt kovin iloinen meistä muista. Erityisesti Kiilan kanssa leikkimisestä on syntynyt vajetta, mihin on pitänyt kuitenkin valitettavasti puuttua kun silmää pitäisi varmaan varoa. Onneksi silmä on jo parempi eikä pupillin laajenemissa ja supistumisessa ole esiintynyt ongelmaa.

Askarteluharrastukseni päättyy tällä erää kuvasarjaan: "Mikä se olisi, jos ei koira?"

Mai olisi ehdottomasti norsu. Tämä lähtee liikkeelle korvien koosta, mutta onhan Mailla norsujen kanssa muutakin yhteistä: Mai aikoo elää lähemmäs 100 vuotiaaksi ja se on normaalisti säyseä, sillä on hyvä muisti ja sen lempi nimi on Dumbo. Norsuista poiketen, Mai on hyvin ketterä eikä sen kuono yllä kumartumatta maahan.

Hali olisi ehdottomasti mangusti, koska se on varsinainen tiimityöskentelijä. Se pitää muiden puolesta ympäristöä silmällä ja varoittaa nopeasti mahdollisista uhkatekijöistä. Ruoka on Halille hyvin tärkeä, joten se huolehtii oman kupunsa lisäksi myös muiden ravinnon saannista. Hali pitää lauman hyvinvoinnista huolta myös monin muin tavoin.

Kiila on hyeena, miksi sitä usein kutsunkin. Kiila samaistuu erityisesti hyeenaan täplikkyytensä, intohimoisen elämäntyylinsä ja laumatyöskentelynsä vuoksi. Hyeena minulle taisi tulla ensiksi mieleen kun se tykkää kulkea aina suu auki ja suuhun otetaankin sitten kaikki eteen tuleva.

Pinja olisi puolestaan kettu, mutta sitä kuvaa ei ole vielä tehty.