Hannan paimenet: Aussieleiri ja muuta kivaa heinäkuulta

Heinäkuun alku meni meillä jalkoja parannellessa. Mai satutti oikean ranteensa ja Hali oikean takajalkansa. Niitä sitten parenneltiin tekemättä sen ihmeempiä parisen viikkoa ja Main kohdalla vähän kauemminkin. Mai kävi myös fyssarilla heinäkuun alussa sekä ortopedilla jalan vuoksi. Fyssari totesi Main selän ja takapään olevan aivan loistokunnossa. Etupää oli muuten hyvä, mutta edellinen talvi oli verottanut massassasta, joten sitä sitten lisäilemään. Ainoa ongelmakohta oli ranne, mikä kuvattiin seuraavalla viikolla. Ranteen luusto oli hyvä ja kaunis, joten kyseessä oli pehmytkudosvaurio.

9.7. alkoi minulla loma ja onnekseni koirien jalat vaikuttivat olevan hyvässä kunnossa. Lauantaiaamuna lähdimme sitten ensin Sysmään katsastamaan Salaksniemien luokse Main Kiri-poikaa. Kiristä oli kasvanut iso ja komea poika, jolla tuntui olevan hyvä ja mukava elämä. Kyläilimme noin kolmisen tuntia, minä aikana Hali ja Mai leikitti Kiriä välillä vähän kuumuuden pakottamina levätenkin.

Poseeraamassa Pinja, Mai, Hali ja Kiri.

Sysmästä jatkoimme matkaamme Jaalaan tuttavani mökille. Siellä olikin ihan kivasti porukaa sekä Halin ikäinen porokoira-poika. Pinja oli aivan helisemässä tunkeilevan pojan kanssa kun piti vielä pitää Main ja Halinkin puolia, mutta ajan kanssa sopu palasi koirienkin keskuuteen. Pojalla oli vaan ollut kovin vähän koirakontakteja, joten se ei osannut oikein lukea toisia koiria ja siten aiheutti tahattomasti turhaa kränää. Muutoin karvakasat saivat nauttia veden ja luonnon ihanuuksista ilman sen kummempia aktiviteetteja.

Nelikko vesillä.

Hali-uimari.

Sunnuntaina puolilta päivin jatkoimme matkaamme pohjoista kohden pysähtyen välillä ystävääni moikkaamaan Mäntyharjulle. Päämääränämme oli Kaavi ja aussieleiri Raukussa. Jee, tätä oli odotettu kauan ja hartaasti. Paljon mieluista toimintaa mahtavassa seurassa ja lomaviikko vielä päälle. Ja toimintaahan me leirillä saimmekin. Ohjelmamme leirin aikana: ma aamupäivä tottista ja iltapäivä Mailla hakua, ti ap Halilla viestiä ja ip esineruutua, ke ap hakua ja ip viestiä sekä lisukkeena paimennusta Kuttukuussa, to ap viestiä ja ip hakua sekä lisukkeena viestiä ja perjantaiaamupäivällä vielä omatoimi hakua. Lisukkeena meillä oli tosiaan paimennusta, Main ja Jessen Nala pennun katsastusta, iltaohjelmia, pentupaineja yms. Leirillä käväisi myös Halin Jesse-isä Johannan kanssa. Kouluttajana leirillä hakumetsässä oli Samuli Juntto ja tokoareenalla Teija Juntto.

Pentupainissa vas. Kylli, Viiru, Valo, Reina ja Hali.

Hali, Valo, Kylli, Reina ja Viiru.

Leirillä oli myös Main jälkeläisistä myös ihanainen Emma, joka oli samassa hakuryhmässä leirin ajan.

Huonekavereina meillä oli Virpi, Paco (Main veli edessä) ja Turo (Main puolieno ovella).

Toko/tottis: Leirillä emme panostaneet tähän kovinkaan paljon, mutta sentään yhtenä aamupäivänä. Mai keskittyi kaukoihin, mutta sain kuuntelemalla neuvoja myös mm. seuraamisen parantamiseen. Kaukot on nyt parantuneetkin niin, että liikkuminen on selvästi vähentynyt ja olen saanut pidennettyä välimatkaamme. Seuraaminen on myös mutkitteluilla parantunut huomattavasti, vaikka harjoittelumme ovatkin olleet aika vähäiset. Hali sai ma aamusta harjoitella ihmisten lähestymistä ilman, että niitä tarvitsi tervehtiä. Tämä sosiaalinen ihme ei tarvitse niinkään lähmimiskokemuksia vaan niitä, että ihmisiä ei tarvitsisi niin kovasti rakastaa. Lisäksi jossain välissä harjoittelin molempien kanssa noutoja tasojen mukaan sekä Hali opetteli tokon alokasluokan hyppyä. Ja pirpanahan oppi sen jo.

Haku: Haku on vaan Main laji eikä muiden. Maastot leiripaikkamme läheisyydessä olivat aivan loistavat ainakin tämän hetkisiin tarpeisiimme. Mai ei nimittäin oikein osaa mennä suoraan ja alkaa oikomaan upotessaan. Näkyvässä maastossa tätä oli helppo seurata ja antaa kehuja kunnon pistoista ja korjata epäonnistuneita. Rotutyypillisesti Mai alkoi simputtamalla korjaamaan pistojaan, mikä näkyi myös tämän viikkoisissa hakutreeneissä. Nyt tilanne on se, että se kaartaa vähän aluksi rataa eteenpäin, mutta korjaa puolessa välissä piston niin, että menee lähetetyssä linjassa 50 metriin. Aina ei onnistu, mutta suunta pistoissa on parempaan päin. Ilmaisuihin olen tyytyväinen, vaikka välillä pitääkin vähän kröhiä rullan tuonnissa kuten myös seuraamisosisoissa ja lähetyksissäkin. Itse sain korjattua lähetyksiäni ja näytölle lähtöjä leirin aikana. Meillä oli siis neljät hakutreenit koulutuksessa ja yhdet omatoimiset. Sen jälkeen nyt viikolla oli yhdet radalla, jossa oli paljon umppareita, joista vain osaa käytimme.

Siellä niitä on.

Nyt ei perinteinen puolilitraa vettä riittänyt. Onneksi lähellä on lisää.

Väsynyt, mutta onnelline hakutreenien jälkeen.

Esineruutu: Hali teki sateisessa esineruudussa alkutaipaleen esine-etsintää ja ne meni oikein mallikkaasti. Nyt Hali tipauttaa esineen jalkoihini palkan toivossa, mutta eihän sille ole vielä luovutusta opetettukaan. Mai puolestaan harjoitteli pitkää ja kapeaa esine-etsintää. Se kun ei oikein irtoa pitkälle. Ensimmäisellä kerralla minun piti lähteä avuksi, mutta toisella kerralla esine löytyi ihan omatoimisesti. Nyt teemmekin sitten vain kaistaleita yhdellä esineellä kunnes irtoamisasia on korjattu.

Viesti: Meillä oli leirin aikana neljät viestitreenit ja leirin jälkeen meillä on ollut kolmet. Tästä lajista sain kaikkein eniten irti leirin aikana, koska en juurikaan ole tiennyt tästä. Nyt treenaamistapamme on muuttunut. Emme ole enää näkösällä ja hajustamme reittiä paremmin. Täten Mai onkin saanut uuden pestin esijuoksijana. Halin viestijuoksu onkin edistynyt huimasti leirin alusta alkaen. Nyt Hali osaa käyttää nenäänsä juostessaan ja sille on kehittynyt ongelmanratkaisukykyä. Tänäänkin se ajautui vähän jäljen sivuun kalliolla, mutta älysi heti ottaa tarkistuksen jäljeltä. Myös tien ylityksessä se osasi toimia viisaasti nenää apuna käyttäen. Tarkoitus olisi nyt päästäkin ainakin satunnaisesti ryhmään juoksemaan, jotta odotusajat pidentyisivät ihan luonnostaankin ja hajuapujen turvin matkoja voisi pidentää. Hyvä viestikoiran alku on siis kasvamassa.

Hali saapunut välietapille.

Lisäksi kävimme keskiviikkona paimentamassa suurella laumalla metsässä sekä Nalaa katsomassa. Paimennuksessa tarkoitus oli sytytellä Hali Main opastuksella niin, että Mai saisi mennä suht vapaasti. Mailla oli kuitenkin vähän liikaa intoa hommaan ja vauhtia oli liiaksi, joten sen käskyttämiseen ja komentamiseen meni enemmän energiaa kuin olin suunnitellut. Lisäksi lauman jarrutteluyritykset veivät runsaasti energiaa takaisin päin palatessamme. Hali jäikin sitten valitettavasti vähän toiselle sijalle kun äiskällä oli yhteistyö vähän hakusessa. Paimentamassa olivat myös Halin pikkuserkuista Viia Pamin avustukella sekä iltakurssilla Valo. Bluemerlelapsoset osoittivatkin sitten omaavansa vahvat paimentaustat. Taitavia lapsosia. Urakan jälkeen suuntasimme vielä Pentikäisten luokse Nalaa katsomaan. Nala oli aloittanut juoksun, joten sitä ei voinut leirille tuoda ja menimme paikanpäälle. Nalasta oli kehittynyt myös iso ja kaunis tyttö, joka oli onnessaan sukulaislauman vierailusta. Tästä vierailusta saldona on lähinnä läjäpäin heiluneita koiria kuvissa, mutta kyllä niistä sentään vielä koirat tunnistaa. Torstai-iltana normitreenien lisäksi meillä oli viestilisätreenit sekä iltakävelyä Jessen ja Johannan kanssa.

Valo ja Hilkka paimenessa.

Nala tervehtii Unelma-isomummoa.

Viia, Nala ja Mai

Lasten uimakoulu, vetäjänä Mai.

Perjantaina päivällä mahtava leirimme päättyi. Jälleen mukana oli paljon mukavia ja innokkaita ihmisiä koirineen. Tunnelma oli positiivinen ja kannustava eikä tylsyydestä tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Maastot leiripaikan lähellä olivat todella hyvät. Sieltä olisi löytynyt vielä hyvät maastot jäljellekin sekä metsään että pellolle, mutta me ei ehditty niihin puuhin leirin aikana. Kiva paikka, jonne voisin mennä toistekin.

Perjaina sitten Kaavilta kotiin ja heti seuraavana aamuna Somerolle paimentamaan kahdeksi päiväksi. Lauantaina satoi, mutta onneksi ei ihan iltaan saakka, ja sunnuntaina oli vain kuraista. Mai paimensi molempina päivinä ja Hali vain torstaina. Mai harjoitteli AHBA:n ja ASCA:n kisoja varten sekä ajamista ja pitkiä hakukaaria sekä kuljetustakin. Main harjoitukset menivät hyvin paitsi ajamisen osalta. Maille on kyllä niin vaikeaa mennä suoraan eikä se muutenkaan oikein ymmärrä, miksi me olaan samalla puolella tai minä jopa sen takana. Ajaminen siis turhauttaa sitä todella paljon, joten väliin piti tehdä vähän muutakin. Ajamista ja suuntia harjoittelimme pallon kanssa. Iso pallo on hyvä demo kun sitä tuijotellessa namitkin syljetään pois. Hali sytytteli jälleen ja vähän innostuikin isommalla laumalla.

Tällä viikolla meillä on ollut sitten ma , ke ja su viestiä, to hakua ja pe perhetapaaminen Helsingin Rajasaaressa eli "koirasaaressa" . Perjantai-iltaa meidän kanssa siellä oli viettämässä Bianca ja Lina. Nyt ei enää Mainkaan tarvinnut tälle tyttärelleen möristä vaan siitä oli näemmä senkin mielestä kasvanut kelpo jälkeläinen, joka ei ole takaisin muuttamassa. Vaikkakaan Mai ei vielä tiedä, että Lina tulee meille ensi talvena pariksi viikoksi.