Meillä on viime aikoina viestitelty aika tiuhaan. Viime viikolla oli kolmet harjoitukset ja tällä viikolla oli tänään ensimmäiset. Olemme koko ajan vaikeuttaneet harjoituksia nenän käytön osalta ja aussieleiriltä saamieni viisauksien siivittäminä olemme uskaltaneet ottaa riskejä. Riskit ovat kannattaneet, koska ne ovat opettaneet koirillemme nenän käyttöä ja ongelmanratkaisukykyä. Olemmehan kyllä aikaisemminkin yrittäneet saada jokaiseen treeniin uutta elementtiä: uusi paikka joka kerralle, ensimmäinen juoksija vaihtelee, ohjaajat vaihtelevat paikkoja yms.
Sunnuntaina jälkeä olivat hajustamassa minun ja Maaretin lisäksi Pinja ja Mai. Juoksumatka ei ollut koviin pitkä, mutta tarkoituksenamme oli saadakin koira käyttämään nenäänsä vielä paremmin juostessaan. Hali oli nimittäin ainoa juoksija Riffin parannellessa ripuliaan. B-piste oli polkujen risteyksen takana. A-pisteelle mennessä kohta ei ollut haastava, mutta C-pisteelle mennessä paljon käytetyt polut voivat olla haaste poluille herkästi suuntaavalle koiralle. C-piste oli sitten kallion takana, missä kyyhötin katajan katveessa. Hali juoksi kalliolla pari metriä sivuun, mutta otti hajun kadotettuaan itsenäisesti hajun tarkennuksen kohdasta, mistä se löyhähti helpommin. Juoksut siis tähän asti onnistuneita. D-piste oli sitten polkuristeyksen ja kallion takana hiekkatien takana. Menin taas piiloon, tällä kertaa hiekkatien takana olevan tuuhean kuusen taakse. Piilossa kyyhöttäessäni, koiran vielä ollessa A-pisteellä, tietä kulki lenkkeilijä. Luuli varmaan minun olevan tarpeillani kuusenkatveessa ilmeestä päätellen. Neljättä etappiaan juostessaan Hali ylitti nätisti kallion vähän vinoon mennen, mutta palasi pian jäljelle. Jäljeltä se otti sitten linjan tien ylitykseen, mutta hiekkatien puolessa välissä kävi mietityttämään neitiä. Olihan siinä tuore jälki sivusuunnassa. Hali kuitenkin kulki tiiviisti kuusen reunaa ja avot D-piste löytyi. Viides etappi menikin sitten samalla suoralla ja vauhdilla.
Tänään harjoitukset pidettiin kuusikossa. Alkumatkasta oli vähän aluskasvillisuutta, mutta syvemmällä metsässä oli tuuhean kuusimetsän tapaan niukalti kasvillisuutta. Maasto oli muutenkin haastava penneleillemme, mutta kuitenkin turvallinen. Arvelin aluksi, että ehkä rata on liian haastava, mutta vielä mitä. Helppo nakkihan tuo oli koirillemme, joille nenän käyttö on jo automaattista ja usko edessä odottavaan palkkaan suuri. Lämpöä oli melkein 30 C, mikä hidasti vähän vauhtia samalla tarkentaen kuitenkin koirien työskentelyä. Matka ei ollut taaskaan mitenkään valtavan pitkä (hankala arvioida matkaa haasteellisessa maastossa), mutta riittävä kuitenkin. Ehkä 100 metriä pisimmillään. Olihan siinä askaretta helteeseen. Jäljen hajustajana oli tällä kertaa pieni portugalinpodengo Luna meidän lisäksemme ja Rif oli ensimmäinen juoksija.
Viestin jälkeen meillä oli vielä lenkkeilyä ja sitten agilitya. Teimme pitkän tauon jälkeen helpohkon radan ihan vaan Main jalan kunnon varmistamiseksi. Ensin radan sai mennä Pinja medi-korkeuksilla. Pinja oli tohkeissaan ja sillä oli kivaa. Hyvä Pinja. Ja taas mietin, että pitäiskö viedä se kisoihin. Mutta ei kuitenkaan, koska yleisöpaine saa ikävästi vauhdin lopahtamaan ja taidotkin osittain unohtumaan. Seuraavaksi Mai sai näyttää taitonsa ja hyvinhän se meni. Kontakteista vain keinuun olen tyytyväinen, koska A:aalla ja puomilla Mai himmailee. Kontaktitreeniä valmiilla palkoilla vain lisää. Lopuksi agittamaan pääsi Hali. Ja mitä ihmettä. Pitkä tauko on näemmä tehnyt taas tehtävänsä ja neidistähän on tullut estehakuinen. Valssauksetkin olivat päässeet unohtumaan kun neiti olisi posottanut vain suoraan. Vähän tehtiin ja lopuksi plussa-pallo leikkiä kahdella pallolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti