Viestiä ja agikisat

Hali aloitti tiistaina juoksunsa, joten se ei voinut osallistua perjantain agilityvuorolleen. Onneksi juoksu ei kuitenkaan ole este viestille varsinkaan kun neiti ei ymmärrä juoksustaan tuon taivaallista. Jos on yhtään äitiinsä tullut, tajunnee juoksunsa vasta lähempänä neljää vuotta eikä ne sittenkään häiritse tekemistä. Jos taas on isäänsä tullut, kiinnostaa vain toisten juoksut ;-)

Viestipätkä pistettiin tällä kertaa aika normaaliin metsään. Kyseisessä metsätilkussa oli kyllä paljon polkuja ja niitä osittain käytimmekin matkallamme. Tämä oli ainakin Halille haitallista, koska polut viettivät sitä mukaansa vahvasti eikä se käyttänyt nenäänsä ihan niin hyvin kuin poluttomassa metsässä. Mutta intoa oli kyllä miljoonasti. Rifin ongelma matkalla A:lta B:lle on se, että vahva ja suuri koira vetää liian paljon, koska pohjalla on jo tallonta. Halin ongelma on samalla matkalla se, että meinaan kompastella tämän tästä hyrränä pyörivään koiraani, joka ehdottaa koko ajan aloituspaikkaa. Matka ei ollut taaskaan kuin pisimmillään 200-250 metriä. Haliakin voisi näemmä jo juoksuttaa vähän pidempään kun se alkaa rauhoittumaan vähäsen vasta neljännen matkan juostuaan. Odotusajat eivät ole aluksi niinkään rauhallisia kun olis vaan kiire sinne ja tänne. Juoksut onnistuivat hyvin vaikkakin polut vähän liiaksi viettivät. Toisaalta metsä oli kostea ja jälki hyvin tallattu, joten haju oli varmasti vahvana myös C- ja D-paikkojen lähtettyvillä olevilla poluilla. Ei siis huomauttamista tästä. Ensi teemme matkamme samaan metsään ja yritämme varmaan pidentää matkaa, jotta höyrypäät saavat haluamaansa ihan kyllikseen tai ainakin vähän enemmän.

Mai puolestaan oli tänään syysskaboissa osallistuen kolmeen rataan. Kaksi ensimmäistä oli agilityratoja ja viimeinen oli hyppäri. Haastavia ratoja oli jälleen luvassa, mutta tehdessä kaikki oli tosi mukavia. Meitä ei taaskaan onnistanut, mutta hyvä mieli jäi silti. Olin tyytyväinen varsinkin ensimmäiseen ja viimeiseen rataan, mutta toinen oli vähän kökkö. Tuloksena siis meillä kaksi hylättyä ja hyppäriltä 5. Tuloksia voi käydä myöhemmin katsomassa syysskabojen omilta sivuilta. Ja kuvia on ehken tulossa, koska Jukka Pätynen oli ainakin paikalla kuvaamassa.

Parhaani yritin kuitenkin, mutta se ei tälläkään kertaa riittänyt. Välillä käskytin ehkä liikaa, välillä rata oli sekunnin ajan hukassa ja toisinaan tulee vain tehtyä jotain ajattelematonta. Mutta nyt täytyy saada kuitenkin sama vire takaisin kuin viime toukokuussa. Eihän noissa kisoissa ihan vaan huvin ja urheilunkaan vuoksi käydä, vaikka olihan siellä paikalla taas mukavaa porukkaa ja kiva ilmapiirikin vallitsi. Mutta siis nyt tulee taas onnistumisen pakko kehiin. Ja siihen on suunnitelmakin olemassa. Nyt on vaan onnistuttava joka kerralla myös treeneissä. Tilaisuuksien pitää olla ohimeneviä ja niistä on selviydyttävä. Ajattelin nimittäin vielä kisoissa, että eikö koirallanikin olisi oikeus vaihtaa tohelo ohjaaja parempaan. Pirjo kuitenkin sanoi siihen, että hän ei antaisi koiralleen sellaisia valtuuksia, koska muutoin ne kävisivät kotona vain syömässä. Parasta siis vaan parantaa itseään jälleen kerran.