Joka päivä sataa tai on ainakin pimeää. Tämä on hankaloittanut elämäämme todella paljon, koska kaksijalkainen liikuttaja elää valosta, mitä ei nyt ole tarjolla. Kaksin käsin olenkin alkanut popsimaan D-vitamiinia keltaisesta purkista, että edes jokin molekyyli alkaisi sisällä värähtelemään. Lisäksi rajoitettu ulkoilu ottaa aivoon.
Olemme siis lähinnä lenkkeilleet viimeaikoina sateessa ja pilkko pimeässä. Harrastamiset on satunnaista viihdykettä synkkiin päiviin. Onneksi kuitenkin putken päässä on valoa, vaikka se onkin vielä mutkan takana. Tuota valoa ajatellessani tein suunnitelmia ensi vuoden koekalenteriin: paimennuspäivät ja -kisat on varattu jo ajat sitten, näyttelyyn merlekaunokaiset pääsevät 5.5.2012, tammi- ja helmikuun agikisat katsottu sekä tokokoeapäiväkin kalenteriin merkattu. Viimeisestä inpiroutuneena teimme tänään sitten kotitreenit, koska ulkokenttä lainehtii vedestä. Lisäksi aloitimme aivan uutukaisen liikkeen harjoittelun. Pitkästä aikaa olen opettamassa koirilleni jotain aivan turhaa. Enempää en paljasta, jotta voisimme joskus viihdyttää tällä toisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti