Kun muut viettävät...

Lauantaina menimme äitini luokse syömään ja oikein yökyläänkin. Lähdin noin neljän aikaan iltapäivällä kävelemään äitini luo ja vähän laskeskelin, että kaikki muut on jo siirtyneet sisätiloihin. Tästä syystä annoin koirien lähteä matkaan jo kotiovelta saakka ilman perässä kulkevia naruja. Namit oli toki taskussa valmiina, että jokainen tulisi luokse ihan vaan iloisesti kutsumalla. Mutta niinhän siinä kävi kuin suunnittelinkin, että naruja ei tarvinnut kertaakaan kassista kaivaa. Juna-asemalla teimme kyllä kahden ihmisen ohituksen namuimutuksella ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka joku haluaisi avata keskustelun. On se vaan helppoa kun ei ole liikaa häiriötekijöitä. Teiden ylitykset meni mitä turvallisimmin kuten juna-asemallakin käppäily. On ne vaan niin kuuliaisia kun haluavat.

Lauantai-ilta meni sitten ihan vaan syödessä ja oleillessa. Nukkumaan mentiin puolen yön aikaan ja klo 4 aamulla TV-rämähti päälle ja Eemeli-elokuva alkoi. Meikäläinen siirtyi rauhallisemmille vesille jatkamaan unia, mutta karvanaamojen yöunet taisi jäädä todella vajaiksi.

Aamulla oli ulkona kuura maassa. Harmi vaan, että kamera ei ollut mukana. Aamulenkin jälkeen kävin Halin ja Main kanssa agittamassa. Hali opetteli taas kerralla sen miljoona asiaa ja Mai oli eri pätevä. On se vaan kiva kun toinen osaa jo lähes kaiken niin jaksaa opettaa toiselle perusteita ilman hoppua. Mai osaa nykyään odottaa myös pääosin hiljaa kun teen toisen kanssa. Tämä on suoranainen ihme, mitä en uskonut koskaan tapahtuvan, mutta näin vaan on. Hali ei ole vielä ihan sillä tasolla.

Kotiin kävellessämme Mai sai tehdä kerran päivän huipennukseksi vieä pudotetun noudon 50 m matkalta. Ja sehän meni tosi hyvin. Vähän tämän jälkeen vastaan tuli mies corgin kanssa. En jaksanut kytkeä koiria tätä varten kun tällä retkellä hihnassa kävelyä oli ollut jo ihan tarpeeksi ja edessäkin sitä vielä oli. Menin vain koirieni kanssa tien sivuun namit kädessä. Vastaan kävellessään mies kysyi, että onko minulla jonkin erityisen rotuisia koiria kun niitä ei tarvitse kytkeä ohitustilanteessa. Kysymys tuli aivan vilpittömästi, joten vastasin vaan koirien olevan ahneita, ei sen kummempaa.

Tänään maanantaina vuorossa on ollut Hannan esine-etsintää. Harmi vaan, että meikäläinen ei voi hyödyntää hajuaistia vaan etsintä tapahtuu täysin ja pelkästään vain tunto- ja näköaistin avulla. Onneksi kadotetut tavarat löytyi näilläkin avuilla, joten pääsemme vielä auringonpaisteiseen myrskyyn tokoilemaan.

Lopuksi vielä kuva Halin tekemästä taiteesta olohuoneen ikkunassa.