2012 on alkanut

Viikolla Mai ja Hali pääsi Pinjan piippauksen säestämänä rokotettaviksi. Keli oli taasen mitä kamalin, mutta onneksi lääkäri sai toimitettua operaationsa ilman sadevaatteiden riisumistakin. Mai sai nelosrokotteen ja Hali nelos- ja rabiesrokotteen yhditelmärokotteen. Nyt se saa sitten porskutella kolme vuotta eteenpäin ilman rei'ityksiä. Neitokaiset pääsivät myös puntaroitaviksi samaisella reissulla. Mailla oli tällä kertaa painoa 17,85 kg ja Halilla 15,50 kg eli ei tuo rimppana niin kovasti ole painossa äitiään jäljessä. Jos tuosta erotuksesta laittaisi 100 g molempiin poskin ja muualle päähän ja loput 2 kg lihaksiksi ympäri vartaloa. Se on kuitenkin vaan niin tuon nuoremmankin kohdalla, että ei ruoka tahdo tarttua vartaloon.

Eilen aamulla huomasin ilokseni, että maata peitti valkoinen huntu ja ilma oli pikkuisen pakkasen puolella sekä aurinkokin pikkaisen pilkotteli. Reippaan aamulenkin jälkeen lähdin Halin kanssa bussiretkelle toiselle puolelle Vantaata hakemaan uutta päiväpeittoa. Otin Halin yksinään mukaan, että se ei olisi aina porukassa. Ja reissuhan meni tosi kivasti. Ipana matkusti isossa autossa niin kuin olisi aina tehnyt sitä, vaikka totta puhuakseni se oli sen ensimmäinen bussiajelu. Kotiin tultuamme Pinja oli selvästi ikävöinyt kiusaajaansa. Se meni aivan hurjaksi Halin riehuttamisessa, vaikka olisi luullut sen olleen tyytyväinen kotona vallinneesta rauhasta. Jokainen linkki perheessä on siis todella tärkeä, vaikka aina sitä ei näytetäkään niin selvästi.

Iltapäivällä porukalla vielä toinen lenkki. Silloin jo paukkui välillä aika kovastikin. Pinjaa vähän pelotti pamaukset, mutta se ei ollut onneksi lähelläkään niitä pelkotiloja, mitä Jedillä aikanaan oli. Mai ja Hali eivät puolestaan noteeranneet pamauksia. Kotosalla puuhaillessani Maita kuitenkin vähän ahdisti jatkuvaksi muuttunut paukuttelu. Ei sitä pelottanut selvästikään, mutta ei se jatkuva poksuttelu ollut minustakaan kivaa. Levollisia koirat kuitenkin pääosin olivat. Onneksi niin, koska minun piti lähteä hälytystöihin juuri vuoden vaihtumiseksi. Jätin kotiin valot ja radiot päälle ja suljin ensimmäistä kertaa verhot olohuoneesta ja keittiöstäkin. Töihin lähdin yhdeksen jälkeen ja palasin seuraavana vuonna yhden jälkeen. Pauketta kuului vielä jonkin verran eikä se näyttänyt mitenkään hetkauttavan Halia eikä Maita. Pinja halusi, että katsotaan yhdessä sen suussa olevaa lelua. Myöhäispissillä Pinja halusi lähteä kotiin ensimmäisestä kovemmasta pamauksesta, mutta merlepari piti komentamalla komentaa kotiin. Pahin pamautteluaika ei siis ollut aiheuttanut mitään patoumia koirille. Hyvä niin.

Vuosi 2012 alkoi myös hyvässä säässä. Ilokseni sain myös huomata, että Kaivokselassa eikä sen lähiympäristössä enää paukuteltu. Lenkki aurinkoisessa pakkassäässä oli siis mitä mahtavin. Muuten on ollut aika vetelä päivä kun emäntä vasta palautuu edellisen yön täpinöistään. Olo on kuitenkin sellainen, että tästä vuodesta tulee hyvä.

Lopuksi vielä Miimin innostamana aussieiden omat laulut. Aluksi hain lauluja nimen perusteella, mutta Halin laulu on kyllä ehdottomasti prinsessat-laulu. Se kun on ollut 3 viikkoisesta lähtien mieluiten tanssiasennossa sekä innostuu laulusta aina suunnattomasti. Maille löytyi nimen perusteella kiinalaisten The Mai Song. Maita hoetaan siinä niin kuin minä sitä huutelisiin, mutta vallaton ostelu ei kuitenkaan oikein kuvaa koiraani. Tajusin kuitenkin viikolla, mikä Main oma laulu todella on kun sitä taas kerran lauloin sille töistä kotiin palatessani. Iloisen ja hymyileväisen Main laulu on Hymyhuulet. Hymyä en ole kuitenkaan vielä onnistunut ikuistamaan, mutta ehkä jonain päivänä sekin ihme tapahtuu.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!