Ryhmätreeneissä jälleen

Talviset säät ovat saaneet taas aikaiseksi aktivoitumista valoistumisen kautta. Tiistaina kävimme vain pitkällä talvilenkillä, mutta keskiviikkona Mai pääsi riehujaislenkin lisäksi myös pitkästä aikaa agilitytreeneihin virallisella ryhmäajallamme. Ja kyllä oli kivaa varsinkin kuin Mai vetäisi sitten ensimmäisellä yrityksellä virheettömän radan hyvin minimaalisilla korjauksilla. Olihan radassa vaikka kuinka monta kohtaa, missä olisi voinut mennä vikaan, mutta ei onneksi. Kontaktitkin menee nykyään juuri niin kuin olen ne visioinutkin. Hinkkasimme siis lopuksi vain kohtaa, josta piti saada mutkat tiukemmiksi.

Kotimatkalla kuljimme osan matkasta junalla, että ehtisimme nopeammin kotiin. Tulihan tuohon kuitenkin kävelyäkin ihan riittävästi jäähdyttelyä ajatellen. Asemaa lähestyessämme junan tuloon oli kuitenkin aikaa, joten otimme sitten odotteluajasta kaiken irti. Ensin tein suoralla asemalle jontavalla tiepätkällä pudotetun noudon. Se meni täydellisesti vaikka häiriöitä löytyi jonkin verran. Lopuksi viimeiset kymmenen minuuttia käytimme tottisteluun. Teimme seuraamista aika paljon, jättävät ja luoksetulon. Seuraamisessa sain ilokseni huomata, että Mai pitää nyt todella tarkkaavaisesti itsensä oikeassa kohdassa. Kontakti ei sillä pysy jatkuvasti, mutta koko ajan paremmin ja paremmin. Nyt minulla on kuitenkin aihetta riemuita seuraamisen jostain osa-alueesta, mikä saa myös sen pään nousemaan. Jättävistä ainoastaan istumisessa piti antaa kaksoiskäsky.

Pakko oli tämä lelu Halille ostaa kun se niin hyvin kuvaa sen ominaisuuksia.

Tostaina Halin ja Linan piti päästä mukaani takinhakumatkalle Helsingin keskustaan, mutta rankan vesisateen vuoksi ei ollut mitään mieltä kuljettaa läpimärkiä koiria bussissa ja ratikassa edestakaisin. Sen sijaan sisarukset pääsivät Halin treenivuorolla agittamaan. Mai ja Pinja sai jäädä matkan varrella äitini luokse. Hali sai tehdä rataa, missä hyppyjä ja putkia sekä kaiken näköistä muuta. Viime kerralla käydessäni opetin sille pituuden, joten tokihan se nyt sen jo osasi. Lisäsinkin mukaan renkaan turvallisella magneettirenkaallemme. Aluksi maksirengas oli vähän hurja, mutta siitähän se sitten lähti. Ehkä se sen sitten osaa ensikin kerralla. Lina puolestaan sai tehdä myös vähän rataa sekä pujottelua verkoilla sekä tietysti maahan laskettua puomin alastuloa. Lupasin nimittäin opettaa sille kontaktit tässä kahden viikon aikana. Kotona homma tuli jo älyttyä keskiviikon sessiossa ja nyt sitten yleistettiin sitä. Kotiharjoitukset jatkuvat nyt kuitenkin säännöllisesti. Lisäksi aloitan pujottelun opettelun molemmille kunhan ensin katson opetusvideon.

Paikallaan olevista koirista on edes jokin mahdollisuus saada tarkka kuva.

Mainkin mielestä Linan kanssa on kiva leikkiä.

Ammattilaisvalokuvaaja tähän tarvittais.

Ihan sekoa porukkaa.

Haukut ovat saaneet siis ainakin paljon leikkiaikaa ulkona. Vapaudella on kuitenkin hintansa, nimittäin kuuliaisuus. Ja tästä aiheestahan on sitten neuvoteltu. Välillä tuntuu, että minulle on kerrottu Linasta aivan väärä nimi kun se ei korvaansakaan lotkauta nimensä kuultuaan kun sillä on jotain muuta mielessä. Aina se ei tosiaan edes katsokaan minuun päin tai sitten katsoo, että sä et mua voi määrätä. Asia on kuitenkin niin, että todellakin määrään. Ei Linalle tarvitse kuitenkaan kovasti aiheesta sanoa, mutta tosissaan pitää kyllä olla. Maanittelu ei auta tuonkaan neidin kanssa, koska oma tahto on parempi kuin namit. Eilenkin lähdin vain kävelemään reippaasti muiden kanssa toiseen suuntaan kun se jäi keekoilemaan antamatta kiinni. Sieltähän se sitten kiltisti tuli ryhmään mukaan. Tästä samaisesta aiheesta on kyllä neuvoteltu Halinkin kanssa. Se ei harrasta tuota kiinniantamattomuutta, mutta saattaa lähteä kutsuista huolimatta erityisesti paikkoihin, jossa on joskus ollut ruokaa. Olen sen jättänyt jälkeeni ja hakenut paikanpäältä, mutta vielä on sarkaa silläkin tässä alueessa.

On se vaan niin kaunis.

Emäntää mietitytti, miten kissan kanssa menee. Vastaus on hyvin.

Mitäs ne muut tekee?

Muuten Lina on ollut oikea enkeli kaikin puolin. Eilen illalla se oli tosi hauska kun tuli ensimmäistä kertaa sohvalle. Lina ei saa kotona sohvilla oleilla, mutta enhän sillä voi olla täällä eri säännöt kuin muilla eikä se tuottane ongelmia taas kotona, mikä on aivan eri paikka. Lina on siis katsellut kun muut makoilevat sohvilla ja eilen se sitten uskaltautui kokeilemaan myös. Se tuli Halin jattämälle paikalle viereeni kuin huomaamatta. Hyvä, että ei vihellellyt samalla viattomuuttaan. Silittelin sitä sitten siinä ja Lina rentoutui. Sen jälkeen se onkin sitten aina välillä makoillut lähinnä nojatuolissa, mutta nukkumaan mennessäni huomasin, että myös sänky valloitettiin samalla. Chilan kohdalla sänky oli kielletty, mitä se ei ainakaan nähteni yrittänytkään, mutta tämä sankari otti sitten kaikki vapaudet käyttöönsä. Pyysin Linan kuitenkin alas, koska 90 cm leveä sänkyni ei ole tarkoitettu kuudelle hengelle.

Sitten vielä katsaus Main muuhun perhe-elämään. Parisuhde erittäin rakkaan Ponin kanssa sujuu entiseen malliin eli läheisyyttä on runsaasti. Lisäksi Mailla on ollut "vauvansa" jo jonkin aikaa. Ei se niitä varsinaisesti hoida, mutta nekin on kuitenkin erittäin tärkeitä. Niitä on kaksi: tyttö ja poika. Molemmat muistuttavat kovasti leijonia ja Mai tykkää kuljettaa niitä paljon mukanaa. Niiden avulla on myös opeteltu usein kaukoja.