Lahden retki ja tutustelua kotona

Ilta ja yö sujui mukavasti Onnin kanssa kaksin makuuhuoneessa. Mr Turinalle maistui ruoka hyvin ja vessahommatkin onnistuivat omassa pikku muoviC:ssä ongelmitta. Innokkaana se jatkoi makuuhuoneen tutkimista ja käväisi aina minuakin tervehtimässä kehräten kovasti kosketuksesta. Aamulla näytin pikaisesti Onnille muita asukkejamme ja asuntoa, mutta homma piti jättää vaiheeseen, koska olin sopinut reissusta Lahteen.

Main ja Halin kanssa käytiin sitten junaillen Lahdessa yhteistreeneissä. Paikalla olivat meidän lisäksemme Tuuli ja Chila, Marida Pepsin ja Roosan kanssa sekä Maija Vertin kanssa. Vuokrasimme porukalla lämpimän hallin kahdeksi tunniksi, missä teimme agilitya ja tokoakin. Minä vein mukanani hankalahkon radan, mistä kukin teki tarvitsemansa osuuden. Mai sai tehdä kokonaan ja treenin myötä se alkoi ihan sujumaankin. Myös Roosa teki koko rataa, mutta muut tyytyivät lyhyempiin osuuksiin. Meidän omasta porukasta Hali sai myös tokoilla. Sainkin taas yllättyä tämän syntymätokoilijan taidoista, vaikka ei olla edes treenattu. Lisäksi ohjelmassa oli riehumista sukulaisten kesken.

Hauskaa oli, mistä kiitos kaikille osallistuneille. Lisäksi suurkiitos Maijalle ja Maridalle eväiden tuonnista sekä Tuulille kuljetusavusta. Vertti oli miehistynyt ja Chila naisistunut. Hali oli tällä kertaa keskivartalolihava ahmittuaan aamulla ennen lähtöä omat ruokansa, kissanpennun ruoat ja ulkona lintujen ruoat. Lähtiessä se oikein ähki kun puin sille takkia päälle, mutta olisi ruoka vielä kuitenkin maistunut treenien yhteydessä tarjoiltua enemmänkin. Matkakaverina keskiturpeani on kyllä maanmainioin. Siitä syystä se pääsi eilenkin kyläreissulle julkisilla Minnan ja Jarmon uutta kotia katsastamaan. Siellä leikkikaverina oli Milla. Tällä reissullakin neiti otti matkan tosi rauhallisesti Main häiriintyessä aina välillä junan puhinoista ja matkan pituudesta.

Kotona Pinjan lenkin jälkeen oli vuorossa Onnin tutustuttaminen kotiin ja porukoihin. Superreipas Onni-poika tarttui heti haasteeseen ja tutki koko kämpän kertaheitolla pepussaan nuuskuttavista nenistä piittaamatta. Mai suhtautui uuteen tulokkaaseen kylmän välinpitämättömästi kun taas Hali ja Pinja vähän turhankin innokkaasti. Pinja erityisesti osoittaa bordercolliemaista intensiivisyyttä juuri näissä tilanteissa, mutta onneksi se ei pientä kuitenkaan mitenkään vahingoita. Kulkee vain nenä kiinni toisen pepussa. Onneksi Onnia ei juuri näytä haittaavan ja on niin pieni, että pääsee tarvittaessa sohvan alle tai muuhun pienempään väliin omaan rauhaan. Poju puolestaan nukkui aluksi patterisängyllään ja ehkä välillä vähän vilkaisi tapahtumia. Vähitellen sitä alkoi kuitenkin kiinnostaa tulokas ja lähti lähestymään sitä. Peukalo pystyssä seurasin tilannetta, mutta ensimmäisestä sähinästä Poju sai siirtyä makuuhuoneeseen tutustumaan Onnin hajuihin. Poju kun näyttää nyt ensimmäistä kertaa minun silmissäni isolta kissalta kun verrokkina on pikkuinen Onni. Ehkä olen vähän turhan varovainen, mutta pienempiä on aina puolustettava.

Hauska tapaus Onni kyllä on. Tulee yleensä aina luokse kun sille naamansa näyttää tai kutsuu nimeltä. Kiipeilee jo täyttä häkää kissoille tarkoitetuissa telineissä ja leikkii milloin milläkin löytämällään pienellä esineellä. Koiratkin vähitellen ovat huomanneet, että sehän on vain kissa ja se siitä. Haasteenä on enää vain mustavalkoinen äijämme, joka on toivottavasti VAIN HAASTE, ei ongelma. Mutta on se vaan ihme, jos tämä hyväntuulinen ja seurallinen kaveri ei saisi valloitettua Pojuakin vielä puolelleen.