Eilen maanantaina minulla oli vapaapäivä. Lähdinkin kävellen koko porukan kanssa hyvissä ajoin agilityhallille, jotta saan treenattua itse ennen koulutusvuoroani. Noin puolessa välissä matkaa Hali ja Lina bongasivat sorsia uiskentelemassa vielä osittain sulassa rapakossaan. Huomattuani neitokaisten kiinnostuksen ryhtäsin äkkiä hihkuen juoksuun Mai ja Pinja kintereilläni. Hali meni rantaan asti, mutta muutti onneksi mielensä kun huomasi minun karkaavan. Toinen siskoksista päätti kuitenkin taasen pitää oman päänsä ja käväisi sitten pulahtamassa Mätäojassa sorsien kanssa. Ensin iski huoli hävitetystä hoidokista, mutta pian Lina onneksi rämpi ryteiköstä esille. Kehuin kovasti ja kuitsuin sitä luokse. Lina tuli reippaasti, mutta lähellä se alkoi sitten venkuilemaan. Olin laittamassa sitä kiinni, kun neiti päättikin aloittaa kieriskelyn lumessa. Ja sehän oli sitten se viimeinen pisara varsinkin kun sen pystyyn takista nostettuani vänkäsi vielä uudelleen maahan pyörimään. Takista vaan uudelleen pystyyn, halveksunta ja remmi kaulaan niin kuin sanoin ja loppumatka pystyasennossa remmissä muiden temmeltäessä vapaana.
Olin päättänyt vielä Pinjan äitini luokse illaksi, ettei sen tarvitse odotella koko iltaa hallilla. Linan kohtalo oli myös vaakalaudalla, koska märkänä se ei sinne lähde. Pesin haisulin housut, hännän, tassut ja takin. Muuten se onneksi oli pysynyt kuivana. Odoteltiin puolisen tuntia ja Lina onneksi kuivi sen verran, että pääsi mukaan lähtemään vaikkakin ilman takkiaan. Pääasiallinen odotteluhan koirilla menee kuitenkin kevythäkissä lämpimässä tilassa.
Matkalla näin katalonianpaimenkoira Pinkan pitkästä aikaa. Olen aina satunnaisesti Malminkartanossa törmännyt tähän Jedin sukulaiseen, joka on suunnilleen Pinjan ikäinen. Hauskaahan tässä on, että ajattelin nimetä Pinjan aluksi Pinkaksi tietämättä tästä ystäväni tutun katalatytöstä mitään. Pinjasta ei tullut kuitenkaan Espanjalaisen vuoren nimistä.
Hallilla Mai ja Hali saivat treenata molemmat puoli tuntia. Main kanssa työstin viikonlopulta hampaan koloon jääneitä asioita eli häiriöesteitä. Tein aika monta erilaista rataa ja saimme tehtyä molemmille rutiinia näihin tilanteisiin. Lisäksi palkkailin sitä loistaviksi muuntuneista kontakteista. Kisoissakin se teki joka karta aivan täydellisesti kontaktiesteet. Ja tämän lasken ehdottomasti taukomme ansioksi. Hali puolestaa teki aluksi rengasta ja lopuksi useita erilaisia radanpätkiä. Viimeksi sen kanssa treenattuani opetin sille renkaan ja kuten ajattelinkin, se osaa sen nyt ainakin kutsumalla. Se on nimittäin sellainen ajattelija, että ensin ottaa rauhallisemmin ja miettii, ja sitten se jo homman osaakin.
Main ja Halin treenien jälkeen oli koulutettavillani kisat, minkä jälkeen lenkki ja valmistautuminen Linan treeneihin. Lina harjoitteli treeneissään pujottelua, rengasta ja kontakteja sekä pakkovalsseja. Kouluttajat olivat suunnitelleet, että ensin harjoitellaan minirengasta, mutta koska minä olin puikoissa, suunnitelma piti muuttaa. Minä en opeta maksikoiralle matalaa rengasta, joten sillä mentiin. Aluksi varmistettiin remmissä oikea reitti, minkä jälkeen Lina sai tehdä rengasta kutsumalla vapaana. Lina oppi siis maxirenkaan kertaheitolla kuten siskonsakin. Keppejä Lina teki verkoilla ja menikin kuulemma kovempaa kuin aikaisemmin. Se ei edes häiriintynyt, vaikka verkkoja poistettiin matkalta. Esteopissa viimeiseksi tehtiin kohtakteja ensin kouluttajan kanssa ja sitten vielä vähän ekstrana keskenämme. Pakkovalssi meni myös hyvin, vaikkakin vielä vähän hitaasti. Ehkä se on kuin siskonsa, että miettii ensin. Kivat treenit oli Linan kanssa ja sitten vielä Pinjan haku, matka kotiin ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti