maanantai 31. maaliskuuta 2014

Nyt menee kovaa

Meillä on alkanut täällä Mikkelissä aivan mielettömän hyvin koiraharrastukset käyntiin. Kodin laitto onkin saanut jäädä vähän vähemmälle ja loput tavarat löytävät paikoilleen hitaassa, mutta toivottavasti varmassa tahdissa. Pinja ja Hali pitivät juoksunsa samaan aikaan, mutta nyt ne on pidetty ja Halikin on päässyt taas toimintaan mukaan. Halille onkin suunnitteilla vaikka mitä seuraavien kuukausien varalle, joten onhan jo aikakin alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Luvassa olisi siis pari näyttelyä, agilitykisoja, luonnetesti, AD-koe ja tokokoekin.

Maille puolestaan on luvassa lähinnä agilitykisoja, koska toiveissa olisi saada se edes kerran SM-kisoihin. Tänä vuonna se olisi varsinkin toiveissa kun kisat pidetään Ylöjärvellä ja sieltähän varmaan saadaan majapaikka joko Main Ruu-tädin tai Vaapu-siskon perheen luota. Harmillisesti tämä yrittäminen jäi nyt keväälle kun Kiilasta, juoksusta ja muutosta johtuen tuli pidettyä turkasen pitkä kisatauko. Nyt kuitenkin ainakin yritetään ja onhan meillä jo yksi nolla plakkarissa. Ja hyvä nolla olikin kun tuli vielä SERT-H kylkiäisenä. Muutoin Jyväskylästä saldona oli hylätty ensimmäiseltä hyppyradalta sekä valitettava viimeisen esteen, okserin tiputus agilityradalla ja se nollarata hyppäriltä ja taas harmillinen riman tiputus viimeisen hyppärin puolessa välissä. JAT:n kisojen tulokset löytyy täältä. Kisoissa oli muuten myös Main serkkupoika, Tessu, jolle myös yksi nollarata, joka oikeutti palkinnoille saakka.

Hyppäriltä hyvin valmistunut.
Hakukausi on käynnistynyt täällä aivan mahtavasti. Mai harjoittelee irtorullilla, jotta saataisiin valeet korjattua. Toissaviikonloppuna maalimiehiä oli kuusi ja viimeksi Mai sai juosta tyhjiä radan lopussa olevalle maalimiehelle saakka. Häiriöksi laitettiin vielä piiloja pitkin rataa kun ainakin mökkikylässä se meinasi taas ottaa kiintoa heti ensimmäiseltä mökiltä. Myös Kiila pääsi kokeilemaan mökkikylää. Aluksi se kirmaili pitkin kenttää kunnes ääniavun jälkeen osasi kohdistaa etsinnät tönöille. No, sittenhän se "ukko" löytyikin nopeasti. Metsässähän Kiilakin on ollut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla teimme mielikuvilla, mutta toiselle kerralle päätin vaikeuttaa roimasti edellisen onnistumisen jälkeen tuulenpuolen ääniapuihin ja toisen puolen haamuihin. Haamut kuitenkin etenivät sivurajalle asti ja sieltähän ne sitten löytyivät kuten taputtelijatkin. Kiila on aivan haltioissaan ihmisten etsinnästä ja sillä nousikin jo heti toisissa treeneissä nenä pystyyn kun tiesi, mitä metsään tultiin tekemään.

Tänään me pääsimme lisäksi ensimmäisiin rakennusetsintöihimme. Minä opin treeneissä paljon, mutta Kiilalle reissu oli helpponakki. Vetäjämme totesikin, että ensi kerralla Kiilalle täytyy laittaa enemmän haastetta. Ymmärrettävästi kuitenkin ensimmäisellä kerralla haluttiin nähdä mahdollinen alusta-arkuus ja motivaatio etsiä. Ensimmäistä ei siis ollut ja toista oli erittäin paljon. Nyt siis Kiila näki lähtijät ja löysi ne nopeasti, mutta ensi kerralla "ukot" saa antaa vain ääniavut ja mennä vain nenällä etsittäviin paikkoihin.

Nämä varusteet olivat jo olemassa, mutta vielä pitää saada Kiilalle pelastuskoiravaljaat, oma valo ja tossut.
Jottei tämä tekeminen ihan yksipuoliseksi menisi niin pääsimmehän me nopealla varoitusajalla vielä lauantaina Kiteelle paimentamaan. Pia Hjerppen opetuksessa Mai aloitti taas paimennuksen pidettyään koko viime kesän taukoa ja Kiila pääsi tutustumaan lampaisiin ensimmäistä kertaa. Mai sai harjoitella rauhallisia lähtöjä ja etäisyyttä ilman jatkuvaa pysäyttelyä. Välillä Pia piteli minusta kiinni ja näytti mitä tehdä ja minne mennä, ja onneksi jotain jäi takaraivoonkin. Valitettavasti minulta ei kuitenkaan vielä löydy sitä auktoriteettia Maihin, mikä saisi sen alkuun pakittamaan. Pianhan ei tarvinnut kuin ottaa asenteensa, minkä ehkä saan joskus myös itselleni. Kiila puolestaan pääsi vähän katselemaan lampaita ja taisi se huomata, että sillä on vaikutusta niihin. Ensimmäinen kierros meni lähinnä kierrellessä lampaita ja vähän niihin tutustellessa. Välissä Kiila katsoi Scifin ja Main paimennukset ja sitten pääsi vielä itse uudelleen. Silloin innostumista alkoi muodostumaan ja lopetimmekin yhteen sellaiseen. Eihän tätä vielä varsinaiseksi syttymiseksi voi sanoa kun sitä kuitenkin vielä kiinnostaa myös kaikki muu mahdollinen kuten ihmiset, toiset koirat ja hiehotkin. Pienelle koiralle on maailmassa niin monta ihmeellistä asiaa.

2 kommenttia:

  1. Agin SM-kisat on muuten Tampereella, ei Ylöjärvellä :) , Ylöjärven koirakerho on toki toisena järjestäjänä yhdessä Tampereen Koiraurheilijoitten kanssa,

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea tätä sun blogia! :)

    VastaaPoista