Triathlonia ilman pyöräilyosuutta

Mailla on ollut tällä viikolla triathlontreenejä ilman pyöräilyä, mutta agiesteet ja etsittävät ihmiset ovat kyllä kompensoineet tuota puuttuvaa osuutta. Tiistain dobo jäi väliin ohjaajan peruttua harjoitukset. Olisihan sinne saanut itsekseen mennä, mutta ehkä oli ihan hyvä olla vaihteeksi ihan vaan kotosalla. Keskiviikkona agilityharjoituksemme olivat kentän osalla, missä oli kaikkein suurimmat lätäköt. Teimme samalla radalla kaksi eri versiota, mutta Maita edelliset suoritukset eivät onneksi häirinneet. Kuuliainen tyttö teki muutti suunnitelmat kiltisti ja taitavasti. Onneksi Mai on myös hyvin irtoava, koska useille esteille se sai kipittää ihan omatoimisesti ohjaajan vältellessä suurimpia lätäköitä. Varsinkin A-esteen ja sen molemmin puolin olevat hypyt tytsy sai tehdä kaukaa, mutta ei se onneksi vaikuttanut haitallisesti suorituksiin eikä vauhtiinkaan. Meillä oli siis käytössä tällä kertaa kunnon vesiesteet, ne kun eivät ole enää muutoin käytössä.

Tänään vuorossa oli haku. Menomatkalla vettä tuli taivaan täydeltä kuten oli luvattukin. Onneksi mahtisade kuitenkin laahtui hakualueelle saavuttuamme, mutta maasto oli kyllä yhtä järveä. Muuten olin hyvin varustautunut märkyyteen, mutta toiseen kumisaappaiseen on ilmaantunut halkeama, joten suurimpia lammikoita oli varottava. Ja se ei ollutkaan ihan helppoa. Lisäksi varustukseni aiheutti sen, että ulkoa tuleva kosteus pysyi mukavasti ulkopuolella, mutta sisäinen kosteus pääsi kyllä kastelemaan. Mutta mitäpä noista kun on hyvä koira. Mai teki todella hyvän radan. Se ei ole varmaan koskaan tehnyt niin hienoja pistoja kuin tällä kertaa. Ensimmäinen tyhjä oikealle oli kuin oppikirjasta. Toinen lähti vähän plörösti oikealle kaartaen, mutta äkkiä vain uudelleen. Sittenhän se upposikin syvälle ja kääntyi sivulaidalla kauniisti rataa etenemään ja sieltähän löytyi maalimies laatikon takaa. Mai kiersi kyllä rullaa tuodessaan ja näytölle mennessään pahimman risukko-ryteikkö-järven, mutta ei haittaa kun takaisin ei menty kuitenkaan piikin kautta. Sen jälkeen Mai teki kaksi tyhjää ja ihan niin kuin mallikirjassa kuvaillaan. Toinen ei ollut kyllä ihan tottapuhuakseni viivotinsuora, mutta me oltiinkin höhlän ohjaanan vuoksi palattu maalimieheltä vähän eteenpäin kaartaen, joten tyhmähän sitä samaa kohtaa tutkisi. Ja parin tyhjän jälkeen löytyi taas maalimies ison kuusen juurelta. Rullan tuonti oli viimeisellä vähän riehakas eikä tarkka, mutta kröhäisy auttoi asiaa.

Siis mitä on tapahtunut. Vielä kaksi viikkoa sitten mielessä vilahti, että heitän hanskat tiskiin, jos ei homma ala jotenkin rulettamaan. Mutta otinkin itseäni niskasta kiinni ja rupesin olemaan selkeämpi. Nyt keskilinjalla Mai käyttäytyy tarkasti eikä hörhötä eikä etuile. Nyt se kuuntelee minua, koska minulta saa ihan oikeasti ihan hyviä vinkkejä. Lähetysten tarkkuus on auttanut sitten niihin pistoihin ja nyt ne kaarevat pistot on muuttuneet suoriksi. Toki maasto vaikuttaa, mutta ei aiheuta kuitenkaan voimakasta kaarretta. Lisäksi tällä kertaa Mailla ei ollut niin kova kiire takaisin keskilinjalle, vaan se etsi kunnolla tyhjienkin aikana. Ja siten minulla ei ollut niin kova kiire ottaa sitä vastaan ja sain kutsua ihan rauhassa ja ottaa uuden lähetysasennon. Ehkä se vouhotus nyt alkaa vähenemään. Kyseessä ei ole pelkästään nopeuslaji. Ensi viikolla Mai siirtyykin sitten ilmaisemaan kiintorullalla :)