Hali treenaa

Hali on ollut tälläkin viikolla ahkerin treenaaja eikä se todellakaan miellytä Maita. Mai on jatkanut edellisviikkoiseen malliin kiukutteluaan kun on jäänyt treeneistä paitsioon. Onhan sekin saanut tehdä, mutta valitettavasti treenikentille sillä ei juoksun vuoksi ole asiaa. Eniten sitä taitaa ärsyttää se, että se ei saa tehdä eniten niin kuin on tottunut tekemään. No, koittaa se sekin aika taas, mutta kerropa se koiralle.

Maanantaina meillä oli HSKP:n viimeinen toko 1-kurssin vuoro. Nyt koko tunti kului hypyn harjoitteluun, mutta tehtiin me väleissä muutakin. Harjoittelimme seuraamista lyhyissä pätkissä sekä täyskäännöstä ja jättäviä istumista lukuunottamatta. Lisäksi tein muutamat sessiot alokasluokan kaukoja kun Hali on ne sattumalta oppinut aivan täydellisiksi liikuttamatta milliäkään takajalkojaan.

Tokohyppyä harjoittelin ensimmäisen kerran viikkoa aikaisemmin. Otin käyttöön Main vanhan tokohyppykäskyn HOP. Siihen aikaan Main pysäytyskäsky oli SEIS, mutta nykyään se on STOP. Vanha hyppykäsky ei siis ole hyvä nykyisen pysäytyskäskyn kanssa: HOP ja STOP. Ei hyvä kun ovat liian samanlaiset. Tokokurssilla kerroin tästä ongelmastani ja sain heti hyvän sanan käyttöön eli ESTE. Otin uuden hyppykäskyn heti käyttöön ja kun esteen takana oli palkkaakin odottamassa niin Halihan hyppäsi. Kerran kuitenkin Hali oli epävarma ja myöhemmin tajusin, että olin juuri sanonut ISTU ja sitten tuli ESTE. Molemmissa on siis neljä kirjainta ja välissä ST. Ehkä se ei olekaan hyvä tähän. Mutta mistä meille sana tokohyppyyn? En haluaisi käyttää hyppykäskyäkään, koska se on agilityssa käytössä. Hyvät vinkit ovat siis erittäin tervetulleita.

Tiistaina oli taas viestiä. Aluksi kuitenkin piti hoitaa Linan kuvaus alta pois, jos vaikka viestimatkalla olisi kuraista. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta kun mustaa koiraa ei ole helppo varjossa kuvata niin valo voitti.

Lina 17 kk.

Toiseltakin puolelta.

Halilla ja Mailla oli paikkamakuuharjoitukset samaan aikaan kun Lina toimi mannekiinina. Siinä tuli sitten harjoiteltua samalla, että paikkamakuusta ei lähdetä koskaan eikä ikinä kuin vain niin, että menen vierestä hakemaan. Se, että ohjaaja puhuu tai kaveri juoksentelee tai edes se, että joku muu sanoo vapaa, ei oikeuta makuulta lähtöä. Tämä ei ollut mikään suunniteltu treeni, mutta välillä olosuhteet vain vaativat tottelevaisuutta ja nyt tuli näissä olosuhteissa harjoiteltua tuota paikkamakuuta häiriössä.

Hali ja Mai makaamassa.

Sitten viestiä juoksemaan. Tällä kertaa matkalla oli häiriöitä ja haasteita niin paljon, että matka jäi vähän edellisiä kertoja lyhyemmäksi. Uskoisin, että yhteispituudeksi tuli ainakin kilometri kun taas viidessä pätkässä mentiin. Bianca jäi taas A-pisteelle ja minä lähdin etenemään. Mai ja Pinja olivat mukana ja päätin ottaa ne etenemälle mukaan hajua tekemään. Muutenkin Pinja olisi varmasti mölynnyt A-pisteellä liiaksi, joten senkin puolesta se oli hyvä ottaa mukaan.

Lina ja Hali ovat aivan mahtavia. Kun A:alta lähdetään, molemmat suunnistavat hajutta jo aivan suoraan kun tietävät homman luonteen. Suoraan B:lle, sieltä vasta lähdetään takaisinpäin. Kun se aika koitti kolme koiraa vain kiinni ja ensin Lina ja sitten Hali matkaan. Hyvin meni siltä osalta, mutta entenemään lähtöni vähän viivästyi Main ja Pinjan kytkentöjen selvittelyssä. Eihän se sinänsä haittaa, mutta kun häslingissä A-pisteelle jäi vain yksi remmi, joten Halia ei voinut kytkeä odottamaan.

Ensimmäinen matka nousi peitteiselle kalliolle, minkä takalaidalla oli tuo B-piste. Siitä lähdin etenemään ja huomasin, että päädyn suoraan pururadalle, jos aivan suoraan jatkan. Pururadalla ei saa koirat meillä päin kulkea eikä taitaisi muutenkaan olla hyvä, että hölkkäri juoksee viestillä samaa reittiä, joten jouduin kaartamaan kallion jälkeen jkv vasempaan. Sieltä sitten montun jälkeen seuraavan kallion päälle, milloin etenemäksi tuli varmaan noin 40 m. Ei pitkä, mutta eiköhän pururata hölkkäreineen tuottanut kaarroksen ja maaston kanssa aivan tarpeeksi haastetta.

Kallion päältä sain myös aitiopaikan koirien työskentelyn seuraamiseen. Harmi vaan, että mukana ei ollut videokameraa. Varsinkin Halin tarkkuudesta olin ällistynyt. Näyttää siltä kuin se ei näkisi mitään muuta kuin hajumaailmansa. Todella kaunista työskentelyä. Ihmetellä sain toki myös Linan taitoja kun se on päässyt näin nopeasti hyvin jyvälle viestistä. Nyt näin samalla myös sen, että Linakin käyttää taitavasti nenäänsä juostessaan.

Tästä alkoikin sitten ongelmat. Lina lähti takaisin hyvin kuten Halikin kunnes kutsuin Maita etenemistä aloitellessani. Mulla taitaa olla aika kantava ääni ja Mai lähtee suusta yleensä aika kirkkaasti. Voi mua tyhmää! Hali tuli nimittäin takaisin siinä vaiheessa kun Mai ja Pinja olivat jo vapaina minun irrotellessa remmejä puista. Koiraa ei oteta takaisin, joten piti vain usuttaa sitä lähtemään takaisin A:alle. Voi pieni oli ihan ihmeissään kun pidin Maita ja Pinjaa pannoista ja usutin sitä lähtemään. Vähän aikaa se katsoi ihmeissään, mutta sitten otti onneksi hajun maasta ja lähti määrätietoiseen juoksuun. Huh, mahtipalkat tuosta.

D:lle päästyäni huomasin, että juuri ylittämääni polkua pitkin meni pyörä. Tosi kiva, oliskohan pitänyt vähän katsoa karttaa ensin.  Lisäksi pururata meni edelleen aika lähellä ja siellä käveli pari ihmistäkin. Onneksi näistä ei kuitenkaan ollut mitään häiriötä minun sydämen tykytyksiä lukuunottamatta. Koirat löysivät D:lle sujuvasti ja sitten viimeinen etappi. Lina lähti taas heti mukisematta. Halikin lähti reippaasti matkaan, vaikka edelleen lähettämässä oli minun lisäkseni Mai ja Pinja. Melkein heti lähetyksen jälkeen radiopuhelimesta kuului kuitenkin klikkausääni ja Hali palasi takaisin katsomaan. Ei muuta kuin lähetys eikä tarvinnut kuin pari kertaa sanoa, että mene, mene ja vie. Nyt sentään edellisestä viisastuneena päästin Main ja Pinjan irti vasta kun Hali oli perillä.

Lopuksi teimme vielä esineruutua. Mai sai etsiä kolme esinettä, mistä lähimpänä oleva oli haastavin. Mai oli onnnellinen kun pääsi oikeisiin töihin, vaikka olihan se oikeissa töissä silloinkin kun sai etsiä reitin takaisin A-pisteelle merkitsemätöntä reittiämme pitkin. Hali puolestaan sai etsiä lapasen pariin kertaan, ja se osoitti siinäkin hienoa tarkkaa työskentelyä. Nyt jopa luovutus onnistui kuten pitääkin TUO-käskyn vahvistamana.

Kotiin päin lähtiessämme aurinko oli laskemassa, mutta valoa oli vielä sen verran, että parempiin kuviin oli vielä mahdollisuus. Lina oli puhtoinen vieläkin, joten pellolle vaan valokaistaleeseen seisomaan.

Kaunis Lina <3

Nyt omani saivat hoitaa odottamisen vapaamuotoisemmin.

"Missä valkovuokko"

Keskiviikkona vuorossa oli agilitya Halille. Hyvin meni ja vauhtia Ipalla oli enemmän kuin osasin odottaakaan. Suunnittelin radan ohjauksen hitaammalle koiralle, mutta nyt sitä oli tullut jostain lisää. Radalla oli aika monta uutta asiaa Halille, joten niitä harjoiteltiin pienissä pätkissä. Monta asiaa se taas oppikin ja näemmä viime kerrasta oli keinu jäänyt hyvin mieleen. Nyt keinu ei ole enää pelottava, mutta jarrutan silti vielä kolausta. Näin se menee Halin kanssa: näytä kerran, anna koiran miettiä asiaa tovi, tee sitten muutamat toistot ja valmista on :)