Kesäkausi alkaa

Nyt kun Main juoksurumba on ohi niin voimme siirtyä kesäkauden arkirutiineiden pariin ainakin joksikin aikaa. Kesäkausi tietääkin lisää lajeja viikon varrelle sekä Maille että Halille. Miimin ohjeistus oli pitää Mai pumpulissa nyt jonkin aikaa, mutta se ei pumpulissa viihdy vaan tyytyväisenä sen saa pidettyä vain järjestämällä sille toimintaa. Toiminta toki on nyt pempeää ja hauskaa, ei mitään turhia nipotuksia eikä ainakaan paineistusta.

Kotia olen järjestellyt uuteen uskoon ja nyt makuuhuone on valmis ottamaan vastaan pentulaatikon jahka sellainen jostain hommataan. Taidamme olla kiitollisia, jos Hannu jaksaisi meille sellaisen rakentaa ja Miimi sen tänne toimittaa. Vessa on jo penneleille hommattu. Sille ei kuitenkaan ole ihan heti tarvetta, mutta edellisestä kerrasta oppineena, ei Mai kaipaa pentulaatikkoakaan kun vasta supistusten alettua.

Lauantaina kävimme äitini luona mutkan kautta ja kävimme tekemässä uuteen metsään esineruudun. Pinjalla oli taas tärkeä tehtävä ruudun tallauksessa ja taisi se yhtä esinettä limottaakin. Esineitä metsään jäi kahdeksan: viisi erilaista lelua, kompassi, villalapanen ja matkalta löytynyt pieni harjan pätkä. Koska kyseessä oli kevään ensimmäinen ruutu, autoin Halia huutelemalla metsästä esineitä. Hali saikin sitten lähteä ruutuun ensin ja löysikin kolme esinettä: kaksi lelua ja kompassi. Jokaisessa välissä palkkasin ja ensimmäistä tuontia autoin juoksemalla karkuun. Taikanenä oli siis oikein pätevä ja asia oli hautunut talven aikana, kun viime kesän viimeiset ruudut eivät menneet ihan näin hyvin. Mai puolestaan haki loput. Ainoastaan sille tuotti ongelmaa vasen takakulma. Se on se, minne vasuri ei tahdo millään päätyä. Meininki oli iloista hankalasta vasemmasta huolimatta, ainakin tyttö sai taas juosta kyllikseen tehtävän perässä. Mai tapaa juoskennella ruudussa turhaakin kun Hali tekee tarkkaa ja järjestelmällistä työtä.

Sunnuntaina vuorossa oli merleille jäljet ja esineitä sekä Pinjalle tärkeää tallaustehtävää. Jäljet kävin tekemässä pellolle ensin, minkä jälkeen lähdettiin hakemaan kaupasta lihapullia kotiin jääneiden namppojen tilalle. Sieltä sitten esineruutua tallaamaan, mistä tulikin yli 50 m syvä ja noin 30 m leveä. Esineitä metsään jäi seitsemän (kompassi jäi reppuun). Hali haki metsästä kaksi esinettä. Ensimmäisen se haki jäljestämällä ja toiselle lähetykselle ei meinannut millään lähteä kun lihapullat haisi liikaa taskusta. Lähti kuitenkin ja siihen lopetettiin. Maita puolestaan en meinannut millään saatua pidettyä ruudusta poissa ennen lähetystä edes lihapullien voimalla. Se sai sitten hakea neljä esinettä, viimeinen harja haettiin tarkoituksella porukalla. Hali löysi sen.

Halilla oli kesän ensimmäinen jälki ja sitäkin sai nyt jarrutella. Vähän se oli välillä "pallo hukassa", mutta selviytyi siksakissa maaliin asti. Yksi keppi jäi matkalle, mutta muut löytyi. Olisi varmaan pitänyt laittaa vähän namia sinne helpottamaan, mutta eipähän mennyt ohikulkijat jälkiämme sotkemaan. Mai puolestaan latasi omalle janalleen niin, että meinasi sormet taas lähteä irti. Vastaan siis otetaan loistavia apuneuvoja liinan pitoon niin, että ei sattuisi joka kerta niin kamalasti. Ihan on ruvennut pelottamaan ja sillä se liina välillä näpeistä irti lähteekin. Vasemmalle lähtevä jälki tuotti kamalasti vaivaa. Mai tiesi, että se sinne lähtee takajälkeä hetken mietittyään, mutta kun kääntyminen vasempaan vaan on niin vaikeaa. Alusta selvittyämme Mai jäljesti todella tarkasti vaikkakin välillä harhautui sivujakin haistelemaan. Kepit kuitenkin löytyi ja silmukkakin tuli selvitettyä. Olen aivan ihmeissäni tästä Main uudesta tyylistä jäljestää tarkasti nenä maassa. Hyvä tytöt <3

Lopuksi vielä kesäkauden rytmimme:
- Maanantai-ilta: agikoulutus, Halin agitreenit (jos Bianca paikalla niin Main ja Pinjan aktivointia samaan aikaan) ja HAU:n kimppistoko Halille ja Maille
- Tiistai: Main haku (jos se nyt ehtisi käynnistyä ennen mammataukoa)
- Keskiviikko: Halin viesti sekä Halilla toukokuussa ja kesäkuun alussa HSKP:n tokokurssi.
- Torstai: Rallytoko Halille tai Maille sekä Main agikimppis (Mai rallytokossa kun agi jää tauolle, Hali tuuraa Maita)
- Perjantai: ei mitään suunnitelmia
- Viikonloppu: kursseja, kisoja, tapaamisia, jälkeä, esineitä, lepäämistä

Tohtorilla osa 4

Tohtorointisarjan viimeinen osa ainakin kuukauteen. Seuraava lääkärissä käyntimme sijoittuu toukokuun loppuun, milloin Kilpeläisen Kaisa saa toivottavasti taas laskea papusia Main masusta.

Tänään haimme vielä matkaamme eilisen "kaverimme" eli pikku-sulhojen kuljetus tankin

ja suuntasimme matkamme vielä kerran Mäntsälään. Mai oli sitä mieltä, että sitä oli ronkittu ja kiusattu jo ihan tarpeeksi, joten päätös oli varma: "Tänään ei tehdä enää mitään." Valitettavasti ranttaliksi laittokaan ei auttanut vaan Rocon vilkkaasti liikkuvia siemeniä laitettiin vielä kerran matkaan. Pari pitäjää siihen nyt tarvittiin, vaikka eilen meni niin nätisti. Ehkä aiempien kokemusten lisäksi myös leikkaushajut ja kynsien leikkuussa olleen kiljunta pahensivat jännitystä. Nyt on homma kuitenkin hoidettu ja täytyy sanoa, että onneksi oli lomaviikko.

Rocco & Mai

Tohtorilla osa 3

Tänään kävimme sitten Main kanssa Mänsälässä leipomassa munattomia pullia, joista toivottavasti kohoaa monta tervettä "Patchcoat W-pitkoa". Operaatio sujui hyvin, sperma oli erittäin hyvälaatuista ja Maikin näytti sisältäkäsin todella hyvältä. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä proge, mikä oli vähän päälle 16, joten homma uusitaan huomenna, jotta saadaan varmuudella aikaiseksi pikku maroccolaisia.

Pienet saavat toivottavasti alkunsa näin 25.4. täydenkuun ja osittaisen kuunpimennyksen aikaan, jos siitä on jotain apua. Osa ehkä vasta vähän myöhemmin. Toivotaan siis parasta uusille elämänaluille.

Tästä hommasta oli kyllä romantiikka kaukana niin kuin oli viime sunnuntaisesta spermanluovutusavustakin. Toista se oli aikanaan Jessen kanssa. Silloin rakkaus roihusi ennen ja jälkeen juoksujen ja pentujen sekä tietysti otolliseen aikaankin.

Jesse ja Mai ensitapaamisellaan kesällä 2010.

Tämä siis ennen juoksua ensitreffeillä.

Tämä kesällä 2011, puoli vuotta pentujen jälkeen. Kuvan on ottanut Tuuli Oksalahti.

Eilen kävimme illasta vielä viestillä kun olin ensin selvitellyt vuotavan vessankaton mysteeriä. Viestille menimme uuteen paikkaan ja päätimme juoksuttaa koiria kerrankin tiellä kun löytyi rauhaisa pitkä ja suora tie. Nyt ainakin oltaisiin varmoja, että koirat on käyneet molemmissa päissä, vaikka ei olisi radiopuhelimia ollutkaan. Lina juoksi kolme pätkää kun sen jalkaa ei ole vielä hyvä liiaksi rasittaa. Hali juoksi viisi, mutta sillä oli nyt vähän ongelmana palaamisyritykset etenevässä eli Biancan päässä. Paluuseen ei annettu nyt mahdollisuutta, joten eiköhän ongelma siitä korjaannu. Ehkä yhdet viestit vielä ennen leiriä, että pahimmat talven jälkeiset ongelmat olisi saatu purettua.

Samalla reissulla piti ottaa videot siskoksista kun taas löytyi kappale omalle kohdalla. Minulle tuli Hali ja Lina heti mieleen kun Siskoni-kappaleesta ensimmäisen kerran kuulin. Video löytyy täältä.

Lopuksi Mai sai vielä tehdä kesän ensimmäisen jälkeensä, minkä pikaisesti väkästin Biancan edetessä B-pisteelle Linan ja Halin kanssa. Intoa jäljelle mennessä oli taas aivan liikaa varsinkin kun Mai oli seurannut ensin jälkeläistensä harjoituksia. Hurvellus jälki tuli varsinkin kun päästin typeränä taas liinasta irti. Höpsistä ja uudelleen alusta, vaikka arvelin uusien tallauksieni sotkevan koko touhun. Eikä mitä, Mai jäljesti todella huolellisesti ja kepit nousi. Oikealle se kääntyy suorilla ja jäljen mukaisesti, mutta vasemmalle mennään taas kierroksen kautta. Pitää varmaan tehdä vaan jälkiä, mistä 90 % käännöksistä suuntaa vasemmalle.

Tohtorilla osa 2

Ennen tohtorointia palaan maanantai-iltaan. Agia koulutettuani oli Halin ja Biancan agitreenit, minä aikana lähdin Main kanssa lenkillä ennen tottisteluja. Samalla piipahdin ottamaan "eläintarhakuvat" kun sitä on tullut miettittyä jo useamman vuoden ajan. Aina on ollut esteenä muut ihmiset tai kamerattomuus, mutta nyt vihdoin ja viimein. Harmillisesti vuosien viivytys näkyy kuitenkin eläinten kunnossa.

Mai "eläintarhassa":


Seeprojen kanssa syömässä.

Vähän hymyilyttää tuo hipon hilseilevä iho.

Mai krokon päällä (tässä tule eritoten esille kännykameran heikkoudet)

Paikkamakuuta leijonan kanssa.

Kivi! (talvella opittu hauska leikki)

Jonninjoutavuuksien jälkeen Mailla oli vuorossa hauskanpitoa tottiksen merkeissä. Teimme seuraamista, perusasentoa kapulan heiton aikana sekä tuonnin loppuosuutta sekä kertaluontoisina jättävät, luoksetulon ja eteenlähetyksen. Ainoastaan seuraaminen oli edistävää, mutta kontakti pysyy aikas hyvin, joten olen tyytyväinen. Välillä vähän pakittelin, jos tippui. Eteenlähetys oli huippu, Mai on ruvennut sitä jo odottelemaan treenien loppupuolella.

Ennen tokovuoroa ehdin katselemaan jonkin aikaa Halin ryhmän treenjä. Hali meni ensimmäisenä, joten se meni minulta pääosin ohi enkä muutenkaan viitsi häiritä Biancan ja Hali treenejä läsnäolollani. Kouluttajien loppupuheessa tuli mainintaa siitä kun koirat ei osaa rengasta ja ohjaajat pelkää tästä syystä estettä. Ymmärsin, että virheitä oli sattunut. Ehkä ilmeenikin kertoi: "Voi ei, onko mun koira mennyt renkaan sivusta." Tästä syystä ehkä Pedulle tulikin tarve sanoa vielä loppuun, että Halilla ei virheitä sattunut.

Tokovuorolle sai osallistua vain Hali. Totuttuun tapaan aloitimme kahdella ryhmäpaikallaololla. Olen viime aikoina tehnyt lyhyemmän ajan istumista ja pidemmän makuuta. Makuu on koko ajan parempaa asennon kannalta. Paikalla olo on ollut varmaa jo vaikka kuinka kauan, mutta vähän meinas tulla venkula-asentoa mukaan. Nyt mutkat on jääneet eikä Hali makaa lonkallaan. Istumisen aikana en ole mennyt vielä piiloon, mutta nyt se näyttää siltä, että ensi kerralla varmaan menen. Istuu kuin tatti asentoaan korjailematta. Sitä vaan olen aina ihmetellyt, että mitä varten tokopuolella paikallaoloista tehdään aina hirveää härdelliä. Enkä tarkoita nyt tahallisia häiriöitä. Ei ihme, että koirat ei meinaa pysyä paikallaan kun koiran luona pompataan tämän tästä.

Ryhmäpaikallaolojen jälkeen tein Halin kanssa yksinäni perusasentoa kapulaa heittäessä, noudon loppuosaa, seuraamista, luoksetuloa, kaukoja ja jättävät. Halilla oli hirmu paljon virtaa kun se oli ehtinyt huilia agin jälkeen autossa, joten tehtiin vähän useampaa juttua. Jättävissä se tarvitsee vielä vähän apuja ja luoksetulon loppupaikkaa pitänee tehdä taas heijastimella. Kaukoissa palkkasin jokaisesta asennonvaihdosta (seisomista Hali ei vielä osaa) heittämällä Halille namikopin. Hali on ihan huippu noissa kaukoissa kun se oppi ne Main sivussa ja silti tekee ne takajalkoja liikuttamatta :-)

Seuraaminen on nyt hyvällä tasolla ainakin minun mittapuullani, koska paikka on juuri oikea ja kontaktikin pysyy suurimmalta osin. Heti rupesi taas toimimaan kun kaivoin naksuttimen esiin. Pientä epävarmuutta Halilla kyllä on seuraamisessa, mutta eiköhän siitä päästä iloisen palkkauksen avulla eroon. Lisäksi Halilla meni noutojen kanssa hyvin. Aluksihan sen oli tarkoitus pysyä vain sivulla heiton ajan ja kontaktista naksautin. Minä olin vain liian hidas namieni kanssa kun yhtä kertaa lukuunottamatta Hali ehti palkkaamaan itseään kapulalle. Tiesihän se, että namppaa on, mutta kapula voitti silti. Palloakin yritin heitellä, minkä perässä Hali innokkaasti juoksenteli, mutta eihän se pallo mahtunut tietenkään kapulan päälle suuhun. Kapulaa ei nimittäin palloon vaihdeta ;-)

Sen verran hyvin meni tokot maanantaina ja viime viikollakin, että rupesin katselemaan tokokokeita. Näillä näkymin voisimme mennä Halin kanssa kesäkuussa kokeeseen. Ajankohtaisena on myös BH-koe.

Tänään keskiviikkona vuorossa oli taas Mäntsälässä käynti. Mai oli mielestään saanut kyllikseen verinäytteenotosta. Se teki lopuksi jopa sen, mistä minä usein vain haaveilen. Repäisi siis tassunsa neulalta pois. Sotku tuli, mutta loppuipahan verenimeminen. Minä niin ymmärrän koiraani näissä asioissa ;-)

Tämän aamun progesteroni tulos oli 13,5, joten huomenna torstaina haemme opaskoirakoululta Roccon siemenet ja suuntaamme jälleen matkamme Mäntsälään siemennystä varten.

Illan treenejä odotellessa jatkoin lomalle suunniteltua kotiprojektia kirjahyllyn siirrolla. No siinä hötäkässä kaiuttimen jalusta mäjähti puolen metrin korkeudelta suoraan varpaille ja tuloksena mitä ilmeisimmin murtunut vasemman jalan nimetön varvas ja kamala sotku muutenkin. Näinköhän saan tavarat paikalleen vielä ennen illalle suunniteltuja jälkiä ja viestitreenejä.

Tohtorilla osa 1

Tänään maanantaina kävimme aamulla klo 9 Mäntsälän eläinlääkäriasemalla, jotta Maista saatiin verinäyte progesteronin määritystä varten. Koira osoittautui verinäytteessä omistajansa kaltaiseksi eli vähän voi alkuun vuodattaa, mutta jännittämisen vuoksi verentulo hyytyy. Onneksi tarpeellinen määrä saatiin, mutta pitäisiköhän minun ensi kertaa varten harjoitella leikin kautta verinäytteenottoa kuten pienten lasten kanssa tulisi tehdä. Hui, mikä lausehirviö.

Mäntsälästä suuntasimme sitten kohti Lahtea silmäpeilaukseen Lahden eläinlääkäriasemalle. Siellä meidät otti vastaan Juha Pärnänen ja katsoi sekä Main että Halin silmät terveiksi ennen tippoja ja tippojen jälkeen. Ainoa, minkä se löysi oli Main näärännäppy, mikä on iholla eikä edes silmässä. Totesin sen tirkistelleen luvattomasti ja siitä näppy merkkinä. Ei siis ollut mikään oikeasti mainitsemisen arvoinen havainto siis.

Hali oli lääkärissä kuin pieni enkeli, mutta Main mielestä se oli totaalista ajanhukkaa.



Hali painoi punnituksessa 15,4 kg ja Mai 17,8 kg

Lahdesta ajeltiin takaisin kiertäen melkein kaikki mahdolliset Belcandoa myyvät liikkeet läpi, mutta vasta neljännestä löytyi meidän porukoiden syömää Poweria. Hitto, että suututti kun koiranruoan hankinta on joskus niin hankalaa noiden superkuluttajien kanssa. Aikaa tuossa touhussa paloi sitten sen verran, että olikin jo aika soitella progetuloksia. Main progesteroni oli aamulla 4, joten seuraava otetaan keskiviikkona ja siemennys ajoittunee ehkä torstaille.

Kursseja yms. touhua

Viikko sitten lauantaina olin seuraamassa koirattomana HAU:n kouluttajille tarkoitettua koulutusta. Kouluttajana oli Ville Liukka ja radasta sain ajatuksia koulutettavien varalle. Vuoden 2012 agi-MM-kisavideolta saatu persjättö-ahaa-elämys oli tullut jo aikaisemminkin, ja sitä on hierottu nyt kimppiksessä ja todettu erittäin toimivaksi. Esa Muotkan muistutuksena tuli jo aimmin myös japanilainen treenattavaksi. Näistä kahdesta onkin tullut radat jo kahteen treeniin ja koulutettavatkin saavat näistä ajatuksista treenattavaa. Nämä aiemmat ajatukset olin piirtänytkin jo radaksi kimppikseemme sekä koulutettaville,mutta lauantai-illan ratoksi inspiroituneena piirsin koulutettavien treenit juhannukselle asti. Piirsin oman ja kouluttajaparinkin osuuden kun yksinään kouluttaja alkaa nostamaan taas sisälläni päätään.

Sunnuntaina vuorossa oli Vappu Alatalon motivointi kurssi, minne osallistuin myös ilman koiraa. Aamulla kävin kuuntelemassa luennon, minkä jälkeen kävin katsomassa loppupäivän ryhmät kotona käynnin jälkeen. Luennolla ei tullut minulle varsinaisesti mitään kovin uutta ja ajatuksia täysin mullistavaa, mutta ajattelemisen aihetta sain silti kyllikseni. Olenkin viime aikoina pohtinut paljon arjen elämää ja perustarpeidenkin hyödyntämistä palkkauksessa. Lisäksi olen suonut paljon mietteitä Halin palkkaukselle, mistä haluaisin saada koko ajan parempaa. Main kun voi palkata vaikka kävyillä tai karviaismarjoilla, mutta Halilta puuttuu vielä kaiken mullistava palkka. Tai ongelmahan voi taas olla minussa, eihän kaikkien varmaankaan ole toivottavaakaan seota kaikesta hömpästä. Enhän itsekään usein julkisesti tuo esille tunteitani, eikä useatkaan toisia naurattavat asiat saa minua nauramaan, ja silti olen tykännyt tosi paljon.

Tokoa ja agia siis jälleen ollut ohjelmassa sekä kevään ensimmäiset viestitreenit. Ne meni kyllä ihan pipariksi ja loppui verenvuotoon. Halilla tuli pipi etujalan kannusanturaan, mutta tulipahan lenkitettyä Maita lumisessa metsässä ja Hali näki todella pitkästä aikaa rakkaan Lina-siskonsa.

Tämä viikonloppu on mennyt hyväntekeväisyyshommissa ja jännittäessä. Jännittäminen on johtunut Main spiidojuoksusta. Torstaina agitreenien jälkeen katsoin pöksyyn (niitä ei käytetä kuin treeneissä kun Mai ei sotke) ja jälki oli todella vaisu. Lisäksi katselin peräpään tilannetta ja "kukkanen" alkaa näyttää aika valmiilta.

Sitten vaan kiireesti hommamaan silmäpeilausaikaa keskiviikkoa aikaisemmaksi ja sehän onneksi saatiin Lahdesta. Maanantaina mennään siis ensin Mäntäsälään progenäytteelle ja sieltä silmiä katsomaan Lahteen. Onneksi aika löytyi ja saatiin pienellä hieronnalla ajatkin sopimaan.

Eilen, lauantaina harrastimme hyväntekeväisyyttä Halin kanssa osallistumalla koulutusohjaajakurssille demokoirakoksi. Saatiin tehdä neljä lyhyttä rataa, joista persjättö eli sokkari, putkelle takaaleikkaus ja "miljoonan" valssin harjoitukset menivät hyvin. Ainoastaan ensimmäinen meni mönkään kun ohjaaja taas luuli muuta kuin todellisuus oli. Kivaa oli ja Hali hali piti vielä omaa kivaa odotellessaan syöden palkkapussinsa kassista tyhjäksi. Onneksi osa oli jo pelastettu taskuun.

Tänään Mai sai puolestaan olla avustajana. Mai oli haljeta onnesta kun vieras auto pysähtyi meitä mukaan poimimaan. Maille on jäänyt mieleen toissatalven kimppakyydit agikisoihin ja niin se oli nytkin menossa kovasti kisaamaan. Porukalla on kivaa, mutta etupenkillä malttamattomuus määränpään saavuttamiseksi on aikamoinen. Kyytimme vei meidät Kirkkonummelle, missä odottamassa ei ollut kisat vaan aivan uusi kokemus. Main tehtävänä oli toimia tuoksuvana seireeninä Pacolle, jonka siementä piti saada lähtemään tuoreena iltapäivän lennolle. Mai oli toki tuoksuva ja tärpitkin lähellä, mutta ehkä kuitenkin ennemminkin aikaisintaan parin päivän päästä. Ajankohta ei siis ollut Maista aivan ihanteellinen eikä se olisi niin halunnut tehdä varsinkaan tutustumatta vastapuoleen sekarotuisia pentuja. Eihän koiralle voi sanoa, että ei tästä mitään ole tulossa, vähän vaan avustetaan. Onneksi Mai käyttäytyi kuitenkin pääosin suosiollisen nätisti ja tulostakin saatiin syntymään. Kiva homma, mitä nyt tukka vähän limassa ;)

Main juoksu alkoi

Main odotettu juoksu alkoikin laskelmiani aikaisemmin eli tänään 13.4.. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta toivon kovasti, että lomani aikaistaminen syyskuulta elokuulle onnistuu. Nyt vaan sormet, kädet ja jalat ristiin, että ymmärrystä löytyy, onneksi meillä on sijaisia.

Laskelmat on nyt alustavasti tehty ja Mäntsälässä ruvetaan ramppaamaan lomaviikollani eli 22.4. alkavalla viikolla progejen takia ja loppuviikosta siementämässä. Meille on siis tulossa näillä näkymin about juhannuspentuja. Onneksi Miimillä on silloin vielä lomaa.