keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Mikä on parasta vanhassa koirassa?

Tietysti se, että vanha koira toimii niin kuin ajatus. Meikäläisen tapauksessa pitää kuitenkin huomioida, että ajatukset ovat välillä itsellekin hieman sekavia, joten miten se koirakaan niitä osaisi aina kovin tarkasti tulkita. Varsinkin tämä ilmenee koulutus- ja harrastuspuolella.

Vanhat koirat
tietävät ihmisten asioista
enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.

Katkelma Tommy Tabermannin runosta

"Vanha koira"




Olen tässä pohtinut tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, että Mai on nyt tässä tilanteessa. Parasta tässä asiassa on se, että se ei oikeasti ole vielä edes vanha. Viime kevään taisto oli koettelemus meille molemmille, mutta tämän syksyn aikana siitä on tullut mitä mahtavin koira. Se ei tarvitse ylimääräistä kurinpitoa lenkeille (vetämistä ei nyt lasketa kun ongelma on hihnojen pitäjässä) eikä innostusta harrastuksiin eikä sillä ole pienintäkään aikomusta tehdä mitään väärää kotonakaan. Hellyyttäkin siltä saa vaikka millä mitalla. Kyllä täytyy ihmetellä, miten on tuollainen aarre kotona voi ollakaan. Myös harrastuspuolella se on taasen osoittanut hienoja taitoja, vaikka ei tuo harjoittelu olekaan ollut enää kesäisessä mittakaavassa.


Pinja puolestaan vanhempana toimii enemmän niin kuin oma ajatuksensa, mutta niinhän se on aina tehnyt. Onneksi Pinjan ajatukset on kuitenkin hyväntahtoiset, joten korjattavaa toimintaa on vähän. Nyt kuitenkin Pinja-paralla on palanut päreet perheen nuorimmaiseen eikä se juuri halua katsella sohvalla makoillessaan Halin naamaa. Hali ei vaan sitä halua oikein ymmärtää vaan haluaa ehdottomasti näyttää miten ihana onkaan. Viimeistään siinä vaiheessa kuin näyttö on edennyt päähän lämimiseen, Pinja on sitä mieltä, että kakru olis saanut muuttaa muiden mukana jonnekin muualle.

Hali puolestaan on siinä iässä, että se vasta hakee ajatuksia. Tällä hetkellä ajatukset taitaa hoitaa pääasiassa ruoka ja hormonit. Toiveet on kuitenkin korkealla, koska se selvästi keskittyy tuohon ajatusten etsimiseen ainakin harrastuspuolella. Muuten se nappaa kiinni mistä tahansa tarjolla olevasta ajatuksesta ja toisaalta taas hylkää varteenotettaviakin ajatuksia. Se on nyt siis siinä iässä.

1 kommentti:

  1. Tuo säälivästi katsominen on kyllä myöskin rotuominaisuus :D. Mahtaa nillä olla kestämistä meissä! :)

    VastaaPoista