Leluja ja leikkejä

Muistan kun ajattelin lapsena, että mitä elämä olisi ilman leikkejä. En taida olla tuohon oikein pätevä vastaamaan kun omilla leluilla leikkimisen tilalle on tullut leikkiminen koirien kanssa niiden leluilla. Nyt kun muuten olemme ottaneet "levon" kannalta, olemme testailleet erinäisiä leluja. Halin lelukysymyshän on ollut avoinna. Viikonlopun leikeissä tulinkin siihen tulokseen, että eihän koirassa mitään vikaa ole vaan vehkeissä. Suurin ongelma näyttää olevan lelujen koossa. Mailla on suurehkot lelut, jotta sormeni olisivat paremmin turvassa. Halin suuhun ne on liian suuria. Eihän kukaan tykkää suu ammollaan leikkiä vaan vetäminenkin on kivampaa kun saa pitää suuta vähän pienemmällä. Lisäksi testailin tykkääkö neiti karvasta, jos vaikka laittaisin tekeleeseeni vähän sitäkin. Karvahattu ei kuitenkaan sytyttänyt kuin Pinjan ja Onnin.

Tuli hommattua myös narulelu, jossa on tennispallo kiinni. Leikkasin pallon halki ja piilotin sisälle nakkipaloja. Kiva lelu ja Hali innostui vetämäänkin, mutta se pallo oli liian suuri pieneen suuhun nautinnollista leikkituokiota ajatellen. Leikkaanhan H:n kynnetkin vielä kissan kynsisaksilla, joten ei se suukkikaan kovin suuri voi olla. Lopputuloksena tekoon lähtee kapea ja pehmeä patukka, jossa on sisällä taskut vingulle ja nameille. Ehkä piilotan sisälle jäniksen koivenkin ja teen toisen patukan jäniksen nahan ympärille. Ja sitten vaan hommiin, ajatustyö on valmis.

Main ja Halin lempivetolelut vierekkäin. Nasulla on vähän turhan pienet vetopitimet.

Auspait eivät oikein karvahatusta syttyneet.

Karvahattu sytytti kuitenkin Onnin sisäisen saalistajan.

Pimeiltä päiviltä tai joltain sellaisilta tarttui matkaan vielä viheltävä suurisilmä.

Tällä tykkää leikkiä kaikki. Pinjan tyyli on kuitenkin ehdottomasti lennokkain.

Hirrrveen kiva lelu ja ja ja ...

Lopuksi vielä Main kehaisut. Siinä se vasta on älykäs koira, vaikka näihin asioihin ei olekaan mitään kokeita eikä palkintoja. Nyt tuo ajatuksen voimalla toimiva eläin aloitti karvanlähtönsä. Harmittelin tuossa joku aika sitten, että taitaa Mai lähteä vajaassa karvassa toukokuun näyttelyyn. Mutta eipä lähdekään :) Mulla meni laskut ilmeisesti täysin pieleen ja nyt M voi kaikessa rauhassa tiputella vanhat pois ja kasvatella uudet tilalle ennen Eerolan Päivin arvostelua. Halin karvoja ei tarvitsekaan jännitellä. Se kun viettää vielä villiä nuoruuttaan, missä on ihan sama onko karvanlähtö vai ei kun aina näyttää samalta.