Ensimmäinen loma loppui

Ensimmäinen kesälomapätkäni tosiaan loppui ja töissäkin olen ollut jo viikon. Arki on siis palannut, mutta uusin kuvioin. Uudet rutiinit on luotava pentua varten, joten aamulla on heti kellon soitua riennettävä ulos seisoskelemaan ja muutenkin elettävä pennun rytmillä. Työt tietysti häiritsevät ihanteellista rytmiä, mutta onneksi Kiila ei näytä kärsivän siitä. Se on myös sopeutunut treenielämään olemalla mukana ja se odottaa aivan tyytyväisenä autossa kunhan saa välillä omaakin virikettä.

Vähän vielä palaisin edelliseen tarinaan Kiilan nukkumiskuvalla. Kiilahan nukkui suurimman osan Patvinsuon kierrostamme. Välillä heräsi vain pisulle ja juomaan. Olihan alkumatkan sinnikäs kävely juuri 7 viikkoa täyttäneelle pennelille hurjan raskas. Omapahan oli valintansa kun ei suostunut rauhoittumaan kuin vasta kunnolla väsähdettyään. Sittenhän sitä unta riittikin.

Kiila nukkui milloin mitenkin päin.

Ensi kerralla Kiila onkin jo liian suuri kainalomatkailuun.

Emme siis viettäneet Patvinsuolla luvattujen sateiden vuoksi kuin yhden päivän. Illalla auringon painuessa suuntasimme Lieksan keskustaan päin Kontiovaarantietä, mistä meikäläinen sai kesän vuoristorata-annoksen. Harmi vaan, että sillä tiellä ajellessa ei ehdi maisemia juuri katselemaan kun pitää keskittää kaikki voimavaransa tiellä pysymiseen. Se pitäisikin kuvata joskus kolmella kameralla, jotta saisi nauttia huikeista maisemista vaikka kotisohvaltakin. Netistä löysin yhden videon tieltä, mutta siitä ei oikein saa kunnon kuvaa kun se on kuvattu vain kuskin puolelta. Siinä ei tule niin hyvin esiin vaaran päällä kulkevan tien maisemat.

Muutoin lomailumme sujui mökkeilyn, kyläilyn, treenailun ja tulevaisuuden suunnittelun merkeissä. Koirilla oli hauskaa ja treeniä ne saivat jäljen, esineruudun ja toko/tottiksen merkeissä. Onneksi jälkimetsät oli lähellä eikä "tottiskentällekään" ollut kuin 3 km matka.

Viimeiset Halin ja Main jäljet maalla olivat pitkät. Varsinkin Main jälki oli varmaan lähemmäksi kilometrin mittainen ja se oli siitä aivan haltioissaan. Jälki oli noin 1,5 h vanha ja Mai nosti viimeistä keppiä lukuunottamatta kaikki kepit. Harmillisesti vain viimeinen meinasi jäädä, mutta palkkauksen vuoksi oli pakko vähän palauttaa sitä avuksi. Halin jälki oli lyhyempi, mutta sillä oli häiriönä läheisen talon haukkuvat ajokoirat. Hali jäljesti aivan täydellisesti, mutta kepit meinasi kyllä jäädä metsään. Nyt meidän täytyykin sitten harjoitella varsin niitä keppejä kun janankin se jo osaa.

Kulma vasemmalle

Keppi tulossa

Löysin tällaisen

Hali on niin tarkka

Kepin hajulla

Maikin on kepin hajulla

Kulma oikealle

Pendolino rauhoittui alun jälkeen

Tällainen löytyi

Kulma vasemmalle

Vähän avitettu viimeinen keppi

Hyvästä työstä hyvä palkka

Kiilakin pääsi tietysti omalle jäljelle. Sillä oli lyhyt ja nameilla viljelty jälki, joka ei paljoa ehtinyt vanhentua. Pennut on niin hauskoja kun niiden keskittymiskyky on hyvin lähellä nollaa, mutta keskityttyään ne ei tahdo millään lopettaa. Kiila siis jäljesti hyvin, vaikka välillä ajatus vähän karkailikin. Loppuun päästyään se ei kuitenkaan olisi malttanut enää edes leikkiä vaan livahti heti irti päästyään takaisin samalle jäljelle.

Kiila jäljestää

Sehän vallan häviää varvikkoon

Taitava pieni

Kiila ja palkka

Kiila ei ehdi leikkimään kun on vielä hommat kesken

Jäljen jälkeen suuntasimme tottistelemaan, minkä jälkeen tytöt pääsivät viilentelemään tunteitaan järveen Vuonislahden silloilla. Siellä Kiilan piti sitten hörhöttää niin, että päätyi järveen itsekin. Poimin sen vedestä kun se vähän rauhoittui, mistä seurasi tietysti villiä juoksentelua ja itsensä kiehnäystä.

Plups

Kiila kiilana

Kuivattelujuoksua

Nurmikko kuivattaa

:)

Illan söpöilyä ja silmien esittelyä

Tähän loppuukin meidän ladatut kuvat, koska Kiilan ensimmäinen tihutyö oli kameran USB-johdon poikkaisu. Nyt sitten odotellaan vaan uuden tuloa.

Kiilasta olisi aivan kamalan paljon kerrottavaa kun pentu oppii koko ajan uutta ja muuttaa muotoaan. Muutosta tapahtuu niin paljon, että en itsekään pysy kärryillä.
Muutamia kuitenkin
- Kiila osaa nimensä
- Ymmärtää sanan EI ja tietää HYVÄn
- Sillä on paljon taitelutahtoa
- Se on hyvin sisukas
- Kiila on ahne
- Pentu on ihmisiä kohtaan erittäin avoin
- Tekee tarpeensa suurimmaksi osaksi ulos ja selvästi myös itse pyrkii siihen.

Loman lopuksi kävin Halin kanssa kokeilemassa vielä tokon avointaluokkaa, mutta tällä kertaa Hali oli aivan kuutamolla. Siinä olotilassa moni asia meni aivan poskelleen tai vähän sinnepäin, mutta ei mahda mitään. Monta asiaa oli varmasti vaikuttamassa ja suurimman osan olen ehkä tunnistanutkin: liian monta koetta lähekkäin, loma ja seikkailut, liian vähän kisanomaisia treenejä, juoksun tulo, kuuma päivä, yms. Tulipahan kokeiltua ja oli siellä monta hyvääkin kohtaa. Esimerkiksi kaukot oli aivan mahtavat, mutta Hali nousi vasta toisella käskyllä viimeiseen perusasentoon. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Kokonaispisteet olivat 133,5 eli 3. palkinto. Osa-alueista ei ole mitään hajua, koska paperi on mökkireissun jäljiltä kateissa.

Kotiin ajoimme sunnuntaina vielä kerran Liperin kautta kun Kiilakin tuli seuraavana päivänä suositusten mukaiseen luovutusikään. Aamulla kello soi töihin klo 5 ja siitä se arki sitten alkoikin, vaikka ensimmäinen ulkoreissu pennun kanssa menikin vahingossa housutta. Maanantaina Hali oli Nina Mantereen tokokoulutuksessa ja painotimme noutoon ja tarkemmin takaisintuonnin vauhtiin kun taas keskiviikon kennelpiirin koulutuksessa teimme laajemmin liikkeitä. Mai pääsi tostaina agittamaan ja siitä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin: Mai <3.

Perjantaina Kiila pääsi pentutreffeille sukulaisensa Iken kanssa. Kiila kun ei ole tottunut ollenkaan toisiin pentuihin niin sen piti lämmittellä tilannetta jonkin aikaa, minkä jälkeen vimma ulottui minunkin raateluyrityksiin. Kiila pääsi siis jutun juureen pentuleikeissä ja saakin viritellä taas huomenna taitojaan westiepennun kanssa. Kiilan harjoiteltua taitelutaitojaan muut merlet pääsivät tottiskentälle kuuntelemaan ampumista sekä tekemään estenoutoja. Ampumiset tehtiin ilman liikkeitä ja molemmilla meni paremmin kuin olin varautunut. Mai vähän piippasi kun minä hölmö menin sitä katsomaan ja Hali vain istui ja katseli ampumisen suuntaan. Molemmat saivat palkaksi kissanruokaa, minkä jälkeen vielä esteet. Nekin menivät oikein hyvin vaikkakin Halia piti vähän auttaa metrisen takaisinhypyssä. Matalammalla kaikki ok. Myös A meni molemmilla hienosti.