Kolilla

Parin päivän mökkeilyn jälkeen matkasimme Pielisen toiselle puolelle Kolille kauniita maisemia. Seurueeseemme liittyi vaararetkelle myös Miimi sekä Tiina ja Kuura. Aikuiset aussiet saivat jäädä odottamaan tulevaa uintia autoihin, koska porukassa olisi ollut muuten liian monta remmilenkitettävää hankalaan maastoon.

Vuonislahden satamassa veneenlaskupaikalla uikkarointia. Vastapäätä näkyy iltapäivän kohde eli Koli.

Pinjasta on ihanaa.

Lasten vesileikit on sallittuja vain aikuisten valvonnassa.

Matkaan lähdettiin hyvissäajoin, joten ehdimme fiilistellä rauhassa maisemista, käydä katsomassa Pirunkirkkoa ja uidakin ennen Kolin vaaralle kipuamista. Kolilla maisemat olivat edelleen kauniit ja seura oli mukavaa. Edellisestä käynnistäni olikin jo aikaa.

Minä, Kiila, Miimi, Kuura ja Tiina. Koirat katsoo maisemia kameran sijaan.

Mökkimaasto löytyy vastarannalta.

Sunnuntai ei ollutkaan sitten ihan niin mahtava päivä. Sää oli kyllä aurinkoinen kuuma, mutta välillä tulee muteen vähän takkiin. Käytin aamulla Pamin, Pinjan, Main ja Halin uimassa, minkä seurauksena Hali sai ilmeisesti vettä korvaansa. Voi hitto, miksi juuri se, joka on menossa kisoihin.

Halilla oli Joensuussa kolme agistarttia, mutta kaikki menivät hylätyiksi. Hali meni esteistä ohi eikä ohjaajakaan oikein osannut hommansa, joten plörinäksi meni. Viimeisellä radalla erityisesti Hali ravisteli päätään ja meni esteistä ohi. Muille korjasin takaisin, mutta viimeinen ravisteluohitus tuli puomille ja juoksin vain esteen ohi. Agilityssa aina sattuu ja tapahtuu, mutta suurin kriisi tuli siitä kun huomasin, että auton vasemmassa eturenkaassa oli ruuvi ja rengas oli löysä. Tämä tästä nyt vielä puuttui; oli siis aika laittaa lotto vetämään. Siinäkin tuli kyllä mutka matkaan kun ensimmäisessä paikassa lottokone välkytteli vain omiaan. Hakemuksen jättö kuitenkin lopulta onnistui toisessa paikassa ja tulihan siinä kaikki neljä oikein.

Maanantaina pitkän aamulenkin jälkeen jatkoimme raivaamishommia kun mökillä pääsimme jo viidakon putsauksen kautta raivauksen makuun. Harmi vaan, että Kiila on ymmärtänyt, että kaikki kasvit tulisi mieluiten irrottaa maasta juuriaan myöden. Ja illalla Mai pääsi Pami-tädin kanssa hakutreeneihin. Maasto oli avoin, mutta ilmanala hankala. Lopulta kaikki "ukot" löytyivät hirveällä höyryllä tai oikeastaan ainoastaan viimeinen lähipiilon "ukko" ei meinannut heti löytyä. Myös rullan roiskinta tuli korjattua :) Kokeessahan Main malli on sallittua, mutta en halua antaa sille yhtään periksi tai muuten se rupeaa omatoimisesti oikomaan.

Kiila kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia, mutta Kiila julkaisee varsinaisen loma-albuminsa vasta loman jälkeen. Se on aikamoinen pakkaus: herätys tulee noin klo 5 joka aamu tai jopa aiemmin ja touhua riittää niin, että vähän jokainen on vuorollaan helisemässä sen kanssa. Viia-pikkuserkusta on aivan ihanaa leikkiä Kiilan kanssa, mutta myös Hali ja Mai hoitaa omaa leikitysosuuttaan. Pinjasta pentu saisi pitää etäisyyttä ja Unelma-isomummu on vähän ihmeissään terävähampaisen kirpun kanssa.