Mökillä taas

Palasimme tänään takaisin mökille kissojen seuraksi. Johan täällä oltiinkin jo halipulassa; erityisesti Onni kaipasi hyväilyä ja taisi sillä olla Haliakin ikävä. Päivä on ollut sateinen, mutta eipä se haittaa kun tämä on vasta ensimmäinen sadepäivä loman ajalle. Koiratkin kastuu joka tapauksessa kun kaikki lenkkimme täällä johtavat järven rantaan, mikä luonnollisesti johtaa läträämiseen.

Kiilalle on aikaisemmin sattunut yksi nopea sadekuuro, mikä sai sen juoksemaan täysiä mökin kuistille, mutta nyt se ei enää haittaa. Ja sateitahan on tietysti tulossa rutkasti lisää tulevien kuukausien kuluessa tai ainakin viimeistään marraskuussa. Ensi yöksi luvatut ukkosmyrkytkään ei huoleta, koska auto on tallissa turvassa eikä Vuonislahti ole muutenkaan paikkana sellainen, että tänne herkästi ukkoset eksyisivät. Pielisen vesinoste pitää siitä huolen, että kymmenien kilometrien päästä ukkoset yleensä kiertävät.

Tänään lenkillä naapuripellon hiehot riemastuivat koiristani. Pinjan piti mölytä ja Mailla oli kiire sinne minne oltiin ehkä menossakin. Hali puolestaan katsoi rauhassa nautoja ja tuumasi vaan, että "jaaha, lehmiä". Takaisin tulessa kuljimme suurten tyttösten aitauksen puolta, mutta Pinja ja Mai halusivat ottaa vähän etäisyyttä. Hali katsoi taas rauhassa kauniita leidejä, joten huomenna Kiila pääsee katsomaan ammuu-eläimiä isosiskon seurassa.

Mökillä on ihanaa, vaikka tämä ei mikään paratiisi olekaan, mutta useita "paratiiseja" löytyy läheltä. Täällä on mukavaa, mutta mukavaa oli Roukalahdellakin. Alkuviikko oli helteistä, joten pitkät lenkit tehtiin aamusta, minkä jälkeen kuumimman ajan koirat saivat toimia ilman ylimääräistä aktivointia. Toki Kiila järjesti säännöllisesti aktiviteettia. Erityisesti Viia oli suuresti ihastunut pentuun ja tunne oli selvästi molemminpuolinen.

Tiistaina kävimme illalla tekemässä jäljet pellolle ja niiden vanhetessa tottisteltiin. Tottikset meni hyvin, mutta jäljet eivät. Namittomia jälkiä taisi sotkea pitkä vanhenemisaika (3 h) ja se, että niille oli lähiaikoina (ehkä pari viikkoa sitten) levitetty paskaa. Mainkin jäljestyksen perusteella olisi voinut luulla, että Miimi on ollut humalassa jälkeä kävelemässä. Mai meni nimittäin suurimmaksi osaksi ympyrää, välillä vähän edetenkin.

Keskiviikkona aamusta oli Pamin hieronnan jälkeen Halin "neuvolakäynti", Main rokotuskäynti ja Unelman terveystarkastus. Vielä olisi pitänyt Elsan olla paikalla, jotta oltais saatu neljä sukupolvea Martinan tohtoroitavaksi. Kiila todettiin terveeksi ja silmät tarkastetaan syyskuussa, koska silmätohtori on elokuun lomalla eikä me jakseta ajella nyt tässä välissä mihinkään pidemmälle.

Ilta-aktiviteeteista ensin oli Viian vepe, missä se ehti tehdä kerran veneen haun. Viia lähti innolla ja toi kehujen saattelemana veneen maalitolppien välistä rantaan.



 

Viia lähti innolla veneen hakuun.

Köysi tukevasti suuhun ja takaisin rantaan.

Hyvä Viia!

Viia ennen suorittanut Santtu-herra veti veneen oikein kunnolla maahan.

Olis varmaan pitänyt saada kokonaan hietikolle.





 

Vepetreeneistä kiiruhdimme sitten viestitreeneihin, mihin Hali sai taas osallistua. Lämpöä oli vielä +25 C, joten ajatuksena oli juoksuttaa vähän lyhyempää matkaa. Treenit alkoivat hyvässä tunnelmassa ja tunnelmaa toki kohotti jäätelötarjoilu ennen aloitusta, koska yhdellä koiralla oli syntymäpäivä. Minä lähdin taas metsään ja Miimi jäi A-pisteelle. Ensimmäinen matka oli 400 m ja sille tuli yksi kääntyvä jälki ennen Halia. Hali juoksi kuitenkin suorilla Miimin tykö kun sinne jäi niin hyvät herkutkin. Etenemämme oli 250 m ja kääntyi lopussa. Voittajaluokan Ike juoksi ensimmäisenä sinne ja Hali perässä. Kaksi viimeistä tulijaa olivat kovin kuumissaan, joten ne lähetettin Halin ja Iken jälkeen viimeiselle matkalleen. Tästä pisteestä emme enää edenneet vaan otettiin samaan paikkaan kaksi vielä juoksevaa. Aika lyhyen odottelun jälkeen lähetimme koirat taksin ja ehdotin, että voisiko Hali lähteä aika pian voittajaluokan saksanpaimenkoiran perään. Minä olisin lähettänyt aika pian, mutta odottelimme kuitenkin jonkin aikaa ennen lähtöä. A-pisteellä koirat oli kuitenkin otettu yhtä aikaa kiinni. Hyvä Hali! Tää on niin pikkuisen taikanenän päälaji.