keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Tohtorilla osa 2

Ennen tohtorointia palaan maanantai-iltaan. Agia koulutettuani oli Halin ja Biancan agitreenit, minä aikana lähdin Main kanssa lenkillä ennen tottisteluja. Samalla piipahdin ottamaan "eläintarhakuvat" kun sitä on tullut miettittyä jo useamman vuoden ajan. Aina on ollut esteenä muut ihmiset tai kamerattomuus, mutta nyt vihdoin ja viimein. Harmillisesti vuosien viivytys näkyy kuitenkin eläinten kunnossa.

Mai "eläintarhassa":

Seeprojen kanssa syömässä.

Vähän hymyilyttää tuo hipon hilseilevä iho.

Mai krokon päällä (tässä tule eritoten esille kännykameran heikkoudet)

Paikkamakuuta leijonan kanssa.

Kivi! (talvella opittu hauska leikki)
Jonninjoutavuuksien jälkeen Mailla oli vuorossa hauskanpitoa tottiksen merkeissä. Teimme seuraamista, perusasentoa kapulan heiton aikana sekä tuonnin loppuosuutta sekä kertaluontoisina jättävät, luoksetulon ja eteenlähetyksen. Ainoastaan seuraaminen oli edistävää, mutta kontakti pysyy aikas hyvin, joten olen tyytyväinen. Välillä vähän pakittelin, jos tippui. Eteenlähetys oli huippu, Mai on ruvennut sitä jo odottelemaan treenien loppupuolella.

Ennen tokovuoroa ehdin katselemaan jonkin aikaa Halin ryhmän treenjä. Hali meni ensimmäisenä, joten se meni minulta pääosin ohi enkä muutenkaan viitsi häiritä Biancan ja Hali treenejä läsnäolollani. Kouluttajien loppupuheessa tuli mainintaa siitä kun koirat ei osaa rengasta ja ohjaajat pelkää tästä syystä estettä. Ymmärsin, että virheitä oli sattunut. Ehkä ilmeenikin kertoi: "Voi ei, onko mun koira mennyt renkaan sivusta." Tästä syystä ehkä Pedulle tulikin tarve sanoa vielä loppuun, että Halilla ei virheitä sattunut.

Tokovuorolle sai osallistua vain Hali. Totuttuun tapaan aloitimme kahdella ryhmäpaikallaololla. Olen viime aikoina tehnyt lyhyemmän ajan istumista ja pidemmän makuuta. Makuu on koko ajan parempaa asennon kannalta. Paikalla olo on ollut varmaa jo vaikka kuinka kauan, mutta vähän meinas tulla venkula-asentoa mukaan. Nyt mutkat on jääneet eikä Hali makaa lonkallaan. Istumisen aikana en ole mennyt vielä piiloon, mutta nyt se näyttää siltä, että ensi kerralla varmaan menen. Istuu kuin tatti asentoaan korjailematta. Sitä vaan olen aina ihmetellyt, että mitä varten tokopuolella paikallaoloista tehdään aina hirveää härdelliä. Enkä tarkoita nyt tahallisia häiriöitä. Ei ihme, että koirat ei meinaa pysyä paikallaan kun koiran luona pompataan tämän tästä.

Ryhmäpaikallaolojen jälkeen tein Halin kanssa yksinäni perusasentoa kapulaa heittäessä, noudon loppuosaa, seuraamista, luoksetuloa, kaukoja ja jättävät. Halilla oli hirmu paljon virtaa kun se oli ehtinyt huilia agin jälkeen autossa, joten tehtiin vähän useampaa juttua. Jättävissä se tarvitsee vielä vähän apuja ja luoksetulon loppupaikkaa pitänee tehdä taas heijastimella. Kaukoissa palkkasin jokaisesta asennonvaihdosta (seisomista Hali ei vielä osaa) heittämällä Halille namikopin. Hali on ihan huippu noissa kaukoissa kun se oppi ne Main sivussa ja silti tekee ne takajalkoja liikuttamatta :-)

Seuraaminen on nyt hyvällä tasolla ainakin minun mittapuullani, koska paikka on juuri oikea ja kontaktikin pysyy suurimmalta osin. Heti rupesi taas toimimaan kun kaivoin naksuttimen esiin. Pientä epävarmuutta Halilla kyllä on seuraamisessa, mutta eiköhän siitä päästä iloisen palkkauksen avulla eroon. Lisäksi Halilla meni noutojen kanssa hyvin. Aluksihan sen oli tarkoitus pysyä vain sivulla heiton ajan ja kontaktista naksautin. Minä olin vain liian hidas namieni kanssa kun yhtä kertaa lukuunottamatta Hali ehti palkkaamaan itseään kapulalle. Tiesihän se, että namppaa on, mutta kapula voitti silti. Palloakin yritin heitellä, minkä perässä Hali innokkaasti juoksenteli, mutta eihän se pallo mahtunut tietenkään kapulan päälle suuhun. Kapulaa ei nimittäin palloon vaihdeta ;-)

Sen verran hyvin meni tokot maanantaina ja viime viikollakin, että rupesin katselemaan tokokokeita. Näillä näkymin voisimme mennä Halin kanssa kesäkuussa kokeeseen. Ajankohtaisena on myös BH-koe.

Tänään keskiviikkona vuorossa oli taas Mäntsälässä käynti. Mai oli mielestään saanut kyllikseen verinäytteenotosta. Se teki lopuksi jopa sen, mistä minä usein vain haaveilen. Repäisi siis tassunsa neulalta pois. Sotku tuli, mutta loppuipahan verenimeminen. Minä niin ymmärrän koiraani näissä asioissa ;-)

Tämän aamun progesteroni tulos oli 13,5, joten huomenna torstaina haemme opaskoirakoululta Roccon siemenet ja suuntaamme jälleen matkamme Mäntsälään siemennystä varten.

Illan treenejä odotellessa jatkoin lomalle suunniteltua kotiprojektia kirjahyllyn siirrolla. No siinä hötäkässä kaiuttimen jalusta mäjähti puolen metrin korkeudelta suoraan varpaille ja tuloksena mitä ilmeisimmin murtunut vasemman jalan nimetön varvas ja kamala sotku muutenkin. Näinköhän saan tavarat paikalleen vielä ennen illalle suunniteltuja jälkiä ja viestitreenejä.

1 kommentti:

  1. Tsemppiä pennuntekoreissulle! Loistava aika muuten: täysikuu. ;)

    VastaaPoista