lauantai 24. maaliskuuta 2012

Agikisat ja yllätysvieras

Tänään olin taas Main kanssa Hyvinkäällä agilitykisoissa. Tuomarina meillä oli Harri Huittinen. Paikalle menimme jälleen pidemmän kaavan mukaan eli bussilla, junalla ja loppumatka kävellen. Kävelyosuus sujuikin googlen ilmoittamaa aikaa lyhyemmässä ajassa, vaikka kävelimme ihan kaikessa rauhassa. 40 min oli oikein hyvä lämmittelykävely kun 30 min olisi vähimmäisaika.

Kaksi ensimmäistä rataa olivat agilityratoja ja kolmas oli hyppyrata. Harri oli miettynyt vähän kinkkisemmät radat, mistä löytyi vaikka kuinka vaativia osuuksia. Hyppyratakin alkoi varsinaisella sumpulla, missä tuskin lyhintä reittiä laskettaessa esteväli oli tarpeelliset 5 m. Esteet olivat muutenkin tuossa sumpussa niin lähekkäin, että moni mietti rataantutustumisessa kaatavansa ainakin jonkin hypyn matkallaan. Lisäksi hyppyradan vaativuutta lisäsi rytmityksen vaihdokset: aluksi pienessä sumpussa pyörimistä ja sitten kamalaa juoksua.

Meille tänään agilityradoilta 10 ja 5 sekä hyppyradalta hylätty. Agilityradoilla virheet tulivat rimojen tiputuksista, mitkä johtuivat luultavimmin siitä, että minulla jäi vähän turhan pitkäksi aikaa ohjauspäälle. Jokatapauksessa tilanteet olivat sellaisia, missä Mai keskittyi enemmän minuun ja hypyt tulivat yllätyksenä. Hylätty tuli siitä kun Mai hyppäsi yhden vinossa suoritettavan hypyn väärältä puolelta.

Olin kuitenkin tuloksista huolimatta äärettömän tyytyväinen ratoihimme. Mai otti jälleen kontaktit hyvin ja oli erittäin hyvin kuulolla. Me selviydyimme radoilla kunniakkaasti monista tyrkkyestekohdista (putkia, hyppyjä ja yhdellä radalla puomi), mutta tarvittaessa Mai irtosi minne pitikin. Myös kepeille löytyi oikea aloitusreitti kulmasta kuin kulmasta. Sen lisäksi, että minulla oli ohjattavana aivan mielettömän taitava koira, pysyi myös oma pääni kasassa. Nyt olen mielestäni saanut hyvän kisavireen kasattua itselleni. Psyykkauksen kautta olen saanut kisajännityksen häviämään sopivaan mittaan eikä nollapaine purista enää päätä. Aivan mahtava olotila.

Mai oli tänään todella nopea. On kiva kun tuloksien mukana näkee myös ajan, että voi vähän vertailla. Lisäksi kuulin hylätyn hyppyratamme jälkeen kuuluttajan kehuvan aikaamme. Maihan ei mitenkään oikaissut radalla kun väärästä suunnasta hypätty hyppy ei pidentänyt eikä lyhentänyt matkaa. Pois lähtiessäni huomasin sitten ilokseni, että tuomarin sihteeri oli ajan kuitenkin kirjannut tuloslipukkeeseemme. Aika oli 27,64 sekuntia. Tämä vaan itselle muistiinpanoksi, että voin verrata nopeimpiin kunhan tulokset julkistetaan Janakkalan koirakerhon sivuille.

Aikakysymyksen toin esille sen vuoksi, että siihen vaikuttaa tietysti suuresti myös ohjaaja. Jännitys tuo epävarmuutta ja säätöä. Nyt kun olen vähän parantanut sillä saralla on suorituksista tullut paljon varmempia ja nopeampiakin. Kyllä me ne loputkin sertit vielä jossain vaiheessa siis napataan.

Kisojen jälkeen saimme kyydin kotiin Tuulilta. Sain eilen tiedon, että Chila voisi tulla hoitoon ja tottahan se on tervetullut. Hoitoon tuonti sujuikin sitten näppärästi kun Tuuli haki meidät kisoista ja toimitti koiran meille ja lähti lentäen kohti Lappia. Hyvää matkaa siis sinne. Chila pärjää varmasti hyvin täällä viikon verran. Kuulumisia vierailusta myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti